Argumentum non nazium
#1655. Torstai, 3. marraskuuta 2005 klo 22.04.01, kirjoittanut Jani. 3
Tylsyyden Multihuipennuksessa puhjenneen uskontokeskustelun kommenteissa Lord Boredom siteerasi minua ja esitti kysymyksen: #
Jani kirjoitti: “tällaisilla nimityksillä pyritään minusta surkuhupaisasti hakemaan täsmälleen sitä samaa mitä uskonnoissa haetaan yhteisillä tunnuksilla ja nimityksillä: ihmisten keskinäistä yhteyttä.” #
On[ko] ihmisten keskinäinen yhteys huono asia? #
Vastaukseni on, että on ja ei. Siihen, että se minusta on, en kuitenkaan viitannut tuossa sanalla surkuhupaisa, vaan surkuhupaisana pidän sitä, että ateistiksi tai agnostikoksi tunnustautuvan tunnustautumisen pyrkimys on pohjimmiltaan täsmälleen sama kuin niiden ihmisten, joiden uskontunnustuksien validiuden he omalla tunnustautumisellaan pyrkivät asettamaan kyseenalaiseksi: tulla yhdeksi yhdessä muiden itsensä tavoin ajattelevien muodostaman kollektiivin kanssa. #
Sitten, vaikkakin se tämän tarkennukseni myötä ehkä onkin sivuseikka, siihen, millä tavalla ihmisten keskinäinen yhteys minusta on ja ei ole huono asia. #
Se ei ole minusta huono asia sillä tavalla, ettäkö pitäisin sitä harjoittavia ihmisiä sen vuoksi huonoina sinänsä. En pidä, sillä kaipuu tällaiseen yhteyteen tuntuu olevan vahvasti vaistoperustainen ilmiö (ja se tuntuisi varsin loogiselta ajatukselta evoluution näkökulmastakin) eivätkä tällaiset ihmiset näin ollen tee muuta kuin toteuttavat vaistoaan. #
Tämä johtaakin sitten siihen, miksi se minusta myös on huono asia: kuten olen teksteistään ollut poimivinani Lordinkin ajattelevan, olen sitä mieltä, että ihmisen ei pidä toteuttaa sokeasti vaistojaan. Se ei automaattisesti ja väistämättä johda pahaan, mutta hyvin usein kuitenkin. #
Lord jatkaa: #
“Tällähän lokerointia voisi ainakin puolustella: Niiden avulla on helppo hakeutua muiden samoinajattelevien kanssa samoihin piireihin.” #
ed. #
Täsmälleen niin lokerointi tekee, sillä juuri se - keskenään samalla tavalla ajattelevien ajautuminen samoihin piireihin - on sen tarkoitus. #
“Lokerointi mahdollistaa liittoutumisen, ja helpottaa jaottelua “liittolaisiin” ja “vihollisiin” (ja “sivullisiin”) […]” #
ed. #
Tallensin kerran hienon sitaatin tähän hyvin läheisesti liittyvästä aiheesta, splittingistä. Juuri tuo liittolaisiin ja vihollisiin jaottelu on esimerkki siitä, minkä vuoksi tämän kollektiivisuusvaiston noudattaminen sokeasti on minusta vaarallista. Se on perustana tuollaiselle mustavalkoiselle “liittolaisia/vihollisia”-ajattelulle, ja se ajattelu puolestaan oli ehkä hyödyllinen vielä joskus tuhansia vuosia sitten, mutta nykyisin siihen sisältyy minun mielestäni enemmän vaaroja kuin hyötyjä. #
Ja huomatkaa kuinka en tässä yhteydessä vetänyt esiin edes Hitler-korttia! #
(Muistelen, että Timo kirjoitti joskus jotain Hitler-kortista, mutta tuo Bloggerin hakuvehje on niin onneton etteihän sillä mitään löydä.) #
Laitoin nuo lainausmerkit tuohon liittolais-vihollis -kohtaan juuri sen vuoksi, etten tarkoita mustavalkoista asetelmaa; On kuitenkin jollekin aatteelle hyödyllistä, että sen kannattajat ovat yhdessä rintamassa taistelemassa omasta mielestään vääriä aatteita vastaan. Jos ei lokerointia harrasta, niin silloin on olemassa vain kasa yksilöpyksilöitä, joilla kaikilla on omat, henkilökohtaiset päämääränsä ja vaatimuksensa.
Ennenkuin kukaan hysteerinen lokeroinninvastustaja tulee syyttämään minua tasapäistämisestä, niin todettakoon, että tietysti jokaisella saa olla omat päämäärät ja vaatimukset. Mutta tilannetta voisi kuvailla vaikkapa niin, että oletetaan että on olemassa kaveriporukka. Kaveriporukassa on n kappaletta ihmisiä (n > 0). Ulkona säätila näyttää olevan aurinkoinen ja lämmin, ja kaverusten aivot luovat halun olla ulkona. Mutta voi! Kaveri 1 haluaisi mennä puistoon leikkimään! Kaveri 2 haluaisi huvipuistoon! … Kaveri n haluaisi mennä katselemaan junia tasoristeykselle. Kaverit kinaavat siitä, mihin mentäisiin. Jokainen haluaa pitää kiinni omasta kannastaan! Koska yhteistä sopimusta ei muodostu, niin kaverit lähtevät omille teilleen. Kaveri 1 menee yksin puistoon leikkimään. Kaveri 2 menee yksin huvipuistoon. … Kaveri n menee yksin tasoristeykselle. Kellään ei ole kivaa, alkaa satamaan vettä ja VR:kin on lakossa.
No niin. En tiedä liittyikö tuo enää yhtään mihinkään. (enkä muista, käytinkö backspacea). (Tähän viimeiseen kappaleeseen en käyttänyt).
L.B.: “On kuitenkin jollekin aatteelle hyödyllistä, että sen kannattajat ovat yhdessä rintamassa taistelemassa omasta mielestään vääriä aatteita vastaan.”
Totta. Siksi varmistin selustani sanomalla, että mustavalkoisuuteen sisältyy minun mielestäni enemmän vaaroja kuin hyötyjä. Eli niitä hyötyjäkin minusta siitä on. Ja kyllä: se on minun mielestäni mustavalkoisuutta, sillä se ei minusta ole niin vahvasti negatiivista kuten ilmeisesti sinusta. Hyödyllistäkin mustavalkoisuutta siis minun mielestäni on, esimerkkinä juuri kuvailemasi kaltaiset tilanteet, joissa yhteisestä päämäärästä ja siitä yhteisestä kiinnipitämisestä on hyötyä:
Kaveri 1 sanoo: Puisto on kaltaisillemme übermenschenille oikea ja puhdas paikka! Sinne eivät naapuritalon limaiset, mitättömät ali-ihmiset saa tulla. Menkäämme siis puistoon, toverit!
Kaveri 2: Kyllä! Puistoon! Puisto on täydellinen ja hyvä paikka!
Kaveri n: Puistoon! Puistoon!
Äläkä luulekaan että minäkään näissä kommenteissani metodiani olisin soveltanut silloin, kun joka toisessa sanassa ei ole viittä kirjoitusvirhettä. Se on varma merkki siitä, etten.
[…] pieni varoituksen sana sai innoituksensa tuolta jo mainitsemastani uskontokeskustelusta ja erityisesti Pällin kommentista siellä: # “Jani, et ole mitenkään […]