Lupamaksujen loppu
#1666. Maanantai, 7. marraskuuta 2005 klo 23.06.45, kirjoittanut Jani. 21
Tyytymättömyys Ylen lupamaksukäytäntöä kohtaan kasvaa (via Kolikon kääntöpuoli). Sattumalta pohdiskelin itse tässä eräänä päivänä tulevaisuutta tämän aiheen tiimoilta. #
Ehdotan, että lopullisen digitaaliseen televisioon siirtymisen yhteydessä tai mahdollisimman pian sen jälkeen Yle toteuttaa seuraavat uudistukset: #
- TV1 ja TV2 fuusioidaan. Tiede- ja muut dokumentit siirretään Teemalle, ajankohtaisohjelmat Yle24:lle ja ruotsinkieliset ohjelmat FST:lle.
- Tämäkään tuskin riittää, joten sekä TV1:n että TV2:n ohjelmistoa karsitaan kovalla kädellä. Omasta mielestäni tietysti jumalanpalveluksista olisi hyvä aloittaa, mutta katselisin niitäkin ilokseni, jos tässä kuvaamani uudistukset todella toteutettaisiin muilta osin, ja kehnoimpia ohjelmia karsittaisiin.
- Teemalta ja Yle24:ltä löytyy tilaa karsimalla uusintoja. Jos FST:ltä ei löydy tilaa niin sieltä karsitaan ohjelmaa yhtä rankasti kuin TV1:ltä ja TV2:lta.
- TV-lupamaksuista luovutaan, mutta ainoaksi vapaasti saatavaksi Ylen kanavaksi jää Yle24, jota tarvittaessa voidaan näin ollen käyttää myös viranomaistiedotteiden virallisena kanavana.
- Muiden Ylen kanavien (Yle1+2, Teema, FST) katselua varten täytyy ostaa kortti. Tästä on useita seurauksia:
- Lupatarkastajia ei enää tarvita, eikä heidän palkkojaan enää tarvitse maksaa.
- Ylen ohjelmistoa poliittisista tai muista syistä karsastavien ei enää tarvitse maksaa niistä.
- Opiskelijat välttyvät maksamasta lupamaksua, mutta saavat silti television ja muiden tavoin Ylen uutiset ja monien opiskeluiden kannalta hyödylliset ajankohtaisohjelmat.
- Nykyisen tv-lupamaksun suuruinen vuosimaksu tekee Ylen kanavista edullisimman, luonnollisimman ja houkuttelevimman lisäkanavapaketin monille.
- Lopuksi Yle voisi ryhtyä edelläkävijäksi antiikkisesta, järjestysnumeroihin perustuvasta kanavien nimeämisestä luopumisessa, ja nimetä TV1:stä ja TV2:sta fuusioidun kanavan simppelillä, sisältöön puuttumattomalla tai sen yleisluontoisuutta parhaiten kuvaavalla nimellä kuten ‘Suomen televisio’. ‘Yleistelevisio’ ei jostain syystä minusta kuulosta niin hyvältä, mutta nimen neuvostohenkisyyttä ei minusta ole välttämättä syytä automaattisesti kavahtaa, koska kyse kuitenkin loppujen lopuksi on valtiollisesta televisiosta.
Saa suorittaa. #
Vastuuvapauslause: Minulla ei ole minkäänlaista liike-elämään valmentanutta koulutusta enkä siten voi väittää kykeneväni realistisesti arvioimaan ehdotuksieni taloudellisia seurauksia. Nämä ovat puhtaasti urbaanilla maalaisjärjellä ja mutulla kehiteltyjä ideoita. Niinpä minua ei voida haastaa oikeuteen, jos Mikael Jungner lukee salaa marginaalia ja päättää toteuttaa tässä kuvatut uudistukset, ja Suomen valtio menee sen seurauksena konkurssiin. #
“# TV1 ja TV2 fuusioidaan. Tiede- ja muut dokumentit siirretään Teemalle, ajankohtaisohjelmat Yle24:lle ja ruotsinkieliset ohjelmat FST:lle.”
…ja urheiluohjelmat mappiin Ö niin kuin öyhöttäjä.
Olisin vuosi sitten ollut ehka samaa mielta - nyt olen asunut vuoden maassa jossa ei ole lupamaksua. Ja siita seurauksena julkinen kanava on pelkkaa sontaa, ja uutisiin tulee mainokset kymmenen minuutin valein. En suosittele.
Minustakin juuri tuo mainonnan puute on Ylen kanavien paras ominaisuus.
Oikeustajuani kaikkein kitkerimmin pisteli eräs maksullinen kanavapaketti, joka suolaisesta kuukausihinnastaan huolimatta lähetti mainoksia vaikka kuinka ja paljon joka välissä. Halvattu mitä voiton maksimointia! Kun lisämausteeksi laitettiin se, että kanavapakettia säännöllisin väliajoin rukattiin vähenpikanavaiseksi (uudistettiin, oli se termi, mitä tässä yhteydessä käyttettiin) ja vähintään joka toisella laskulla hintaa korotettiin ei niin pienellä summalla ja ihan vaan ilmoitusperiaatteella.
Vaikkakin tuutista tulleet ohjelmat itsessään olivat kiintoisia ja hyviä, niin jossain kohtaa napsahti. Niin, että nykyisin vahtaan näitä ylen tarjoamia ohjelmia kohtalooni tyytyneenä. Kaikkea ei kai voi saada.
L.B.: Se on kyllä ihan totta, että Ylen urheiluohjelmissakin olisi karsinnan varaa ja paljon, varsinkin nyt kun Urheilukanava näyttää kaiken maailman Syrjälän liigaotteluita ja ties mitä kummallisia lajeja, joten sellaisten näkyvyyden takaamisellakaan ei niiden pitämistä Ylellä voi perustella.
Sitä en sitten kyllä ihan suoraan menisi sanomaan, että pitäisikö ne kaikista tyyriimmät urheilutapahtumat eli olympialaiset sun muut suurkisat jättää Ylelle hankkimatta, koska se ei välttämättä takaisi sitä että jollain Alma-Medialla on kanttia ostaa ne mainosvaroilla näytettäviksi. Muistaakseni tästä oli ihan vasta Ylen omissa urheilu-uutisissa jotain, ettei niistä aiotakaan luopua, mutten tietenkään löytänyt sitä tähän hätään. Löysin vain nämä: “Yle karsimaan väkeä ja urheilua?”, “Tärkeimmät tv-tapahtumat listataan” ja “Jungner: Lupamaksut säilyvät.”
Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että mainokset pitää pitää poissa julkisin varoin tuetuilta kanavilta. Siksi siinä tapauksessa, että maksukorttijärjestelmä ei olisi kannattava (mikä voitaisiin todeta joko riittävän kattavalla markkinatutkimuksella tai sitten rohkeasti kokeilemalla sitä) pitäisi lupamaksujärjestelmä minusta säilyttää.
Se, että lupamaksun poistamista kokeiltaisiin ja siihen jouduttaisiin sitten palaamaan, olisi muuten varmaankin hyvä opetus sekä Ylelle että sen yleisölle: ihmiset nimittäin näkisivät sen myötä paljon selvemmin, mikä ero lupamaksuilla tuotetulla televisiolla on puhtaasti kaupallisiin verrattuna, ja osaisivat sen myötä ehkä viimeinkin myös vaatia Yleltä perustellusti enemmän vastinetta lupamaksuilleen ja tähänastista taloudellisesti järkevämpää johtamista.
Mielenkiintoista. Omat suunnitelmani ovat samansuuntaisia. Käytän häikäilemättömästi kommenttiosastoasi niiden esittelyyn.
Kannatan suursiivousta YLE:ssa. Jäljelle jäisi kaksi kanavaa. Yksi olisi uutis- ja ajankohtaisohjelmakanava. (Ilmeisesti kuten YLE24? En tunne digikanavia.) Toinen kanava tarjoaisia kolmenlaista ohjelmaa. Aamuisin ja päivisin uusintoja ja, mikäli tarvetta katsotaan olevan, koulu-tv -tyyppistä ohjelmaa. Iltapäivisin voitaisiin lähettää väkivallattomia lastenohjelmia tunnin verran. Illat olisi varattu dokumenteille, kulttuuri- ja tiedeohjelmille ja ei-mainstream -elokuville. (Tämä lienee lähellä YLE Teemaa?) Tämä ohjelmatarjonta voitaisiin rahoittaa verovaroin, mikä merkitsisi lupamaksuista luopumista.
YLE:ltä siis siivottaisiin pois urheilu, saippuasarjat, muu amerikkalainen geneerinen viihde jne. Perusteluna on se, ettei tällaista toimintaa ole tarpeen rahoittaa yhteiskunnan varoin; se ei kuulu peruspalveluihin. Ne, jotka haluavat näistä ohjelmista “nauttia”, voivat niistä maksaakin. Lisäksi esimerkiksi urheilua ei voi olla näkemättä, jos haluaa käyttää ravintolapalveluja, sillä Suomessa formuloita näytetään jopa ruokaravintoloissa. Muutos olisi siis myös kansanterveydellinen; jos kerran pitää juoda ja katsoa jääkiekkoa, tekisivät sen edes baarissa, niin tulisi sosiaalisia kontakteja. (Osmo Soininvaara?)
Toisaalta koko television tarpeellisuus “peruspalveluna” on kyseenalainen. Viranomaistiedotuksiin ja yleissivistäviin uutislähetyksiin riittää radio. Sikäli verovaroin kustannettu televisio-ohjelma on ongelmallinen, mutta näkisin kuitenkin, että tätäkin kulttuurin muotoa voidaan tukea, ainakin sen marginaalisempien (jee!) muotojen osalta. Samalla tulisi tuettua kotimaista ohjelmatuotantoa, kun YLE edelleen näyttäisi maanantai-iltaisin niitä keskinkertaisia kotimaisia draamoja.
Joka tapauksessa lupamaksuista on luovuttava, koska Minä koen vääryyttä joutuessani maksamaan tv-lupamaksun siitä, että katson ostamiani/vuokraamiani elokuvia. (Toisaalta tämä ongelma ratkeaa analogisten lähetysten loppuessa, koska siitä lähtien vastaanottimeni on käyttökelvoton tv-lähetysten katsomiseen… mutta kuinka kauan analogisia televisiota myydään?)
Elimetön: …sitten jos vielä jostain voisi ostaa “peruspalveluihin” kuulumatonta ohjelmatarjontaa jostain. Ilman niitä mainoksia nimittäin.
…jos televisiossa ei ole viritintä,m niintelevisiolupaa ei tartte nykykäytännössäkään maksaa.
Olen kyllä pohtinut mahdollisuutta tehdä televisioni käyttökelvottomaksi. On selvää, että itse sitä ei voi mennä sorkkimaan. Onko siis tietoa, mitä tuo virittimen poistaminen tulisi maksamaan? Aikoinaan kuulin sellaisen huhun, että sitä ei vanhoista televisioista oikein olisi mahdollista poistaa, ja sikäli en ole asiaan palannut.
Unohdin perustella, miksi en täysin hyväksy Janin mallia. En usko, että sen rahoituspohja kestäisi ilman mainoksia. Omassa mallissani Teema-henkinen kanava takaisi, että televisiosta näkyisi jatkossakin jotain muutakin kuin geneeristä massaviihdettä, ja se edistäisi nimenomaan kulttuurillisten vähemmistöjen asiaa, mikä kuuluu hyvinvointivaltion tehtäviin.
Janin mallin keskeisin etu on takaisinkytkentä, siis tuo maksullisuus. Laadun valvontaan tulisikin verorahoitteisessa mallissa olla jokin muu mekanismi, ja toisaalta on muistettava, että riippumatta siitä, että valtaväestö todellisuudessa haluaa turruttaa aivonsa iltalehdistöllä ja tosi-tv:llä, kaikille pitää tarjota mahdollisuus sivistykseen; Teema-kanava olisi siis osa peruskoulun ja kirjastolaitoksen jatkumoa, mitä “Kotikatu”, “Rallix” ja “Kova laki” eivät ole.
Irvokasta tässä asiassa on se, että tv-ohjelmien saatavuuden osalta ainoa todella julkisuutta saava kysymys on urheiluohjelmien ilmaisnäkyvyys. Se on jotenkin outoa; kyse on kuitenkin ennen kaikkea viihdetuotannosta ja liiketoiminnasta, joita pyörittävät isot mediajättiläiset, kuten FIFA, IHF ja . Kukaan ei kuitenkaan vaadi ilmaisnäkyvyyttä esimerkiksi mainstream-elokuvalle, joka on kuitenkin sivistykselliseltä arvoltaan samaa tasoa, ja pääosin jopa korkeammalla, kuin urheilu. Jos jääkiekkokisat pitää nähdä ilmaiseksi, miksei uusimmat amerikkalaiset hömppäelokuvatkin?
OK. Nyt saa tämä vuodatus loppua.
Elimetön: Kommenttiosastoni on vapaasti käytettävissä tällaisten suursuunnitelmien paljastamiseen. Sellainen on suorastaan jopa tervetullutta!
“Yksi olisi uutis- ja ajankohtaisohjelmakanava. (Ilmeisesti kuten YLE24? En tunne digikanavia.)”
Yle24:n ohjelmakartta kertoo sen sisällöstä. Uutisia lähes yksinomaan.
“Illat olisi varattu dokumenteille, kulttuuri- ja tiedeohjelmille ja ei-mainstream -elokuville. (Tämä lienee lähellä YLE Teemaa?)”
Näin on.
(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tässä on hyvä esimerkki Ylen sivuston sekasotkuisuudesta: miksi ihmeessä Teeman ohjelmatietojen osoite on /teema/ohjelmatiedot.0.shtml kun Yle24:n ohjelmatietojen osoite on /yle24/ohjelmakartta.html? Jokin logiikka rakenteeseen ja osoitteisiin! Sehän nyt on ihan alkeishommia, perkele!)
“YLE:ltä siis siivottaisiin pois urheilu, saippuasarjat, muu amerikkalainen geneerinen viihde jne. Perusteluna on se, ettei tällaista toimintaa ole tarpeen rahoittaa yhteiskunnan varoin; se ei kuulu peruspalveluihin.”
Amerikkalaisista sarjoista olen täysin samaa mieltä: niihin ei Ylen rahoja tarvitsisi haaskata ollenkaan. Niiden ystäviä vartenhan kaikki muut kanavat suoltavat lähes yksinomaan niitä. Brittisarjoista sen sijaan en haluaisi kokonaan luopua, sillä niiden tarjonta muilla kanavilla on paljon vähäisempää (mieleeni tulevat vain Emmerdale kolmosella ja Bad Girls Nelosella).
“Teema-kanava olisi siis osa peruskoulun ja kirjastolaitoksen jatkumoa, mitä “Kotikatu”, “Rallix” ja “Kova laki” eivät ole.”
Ettäs kehtasitkin mennä poimimaan amerikkalaisista sarjoista sen ainoan, joka ihan oikeasti on hyvä! (Siis se alkuperäinen, nämä johdannaiset sitten kyllä ovat ihan sitä samaa tusinahöttöä kuin kaikki muutkin amerikkalaissarjat.) Mutta jos jotain tällaista radikaalia uudistusta tehtäisiin niin kyllä minä senkin menetyksen kestäisin. Puhumattakaan siitä, että mikäänhän ei estä jotain kaupallista kanavaa nappaamasta Law & Orderia tarjontaansa sen jälkeen kun valtiollinen televisio olisi sen hyljännyt.
Sinun mallisi on jo tosi rankka karsinta ja minusta olisi ihme, jos tuollaisen laihdutuskuurin jälkeen vielä Ylen talousvaikeudet jatkuisivat. Samalla sen myötä syntynyt laiha Yle myös muistuttaisi enemmän todellista valtiollista televisiota kuin nykyinen, joka ei oikein tunnu itsekään osaavan päättää, ollaanko tässä nyt kansallinen sivistysväline vaiko kaupallisten kanssa kilpaileva hömppätoosa.
“Nyt saa tämä vuodatus loppua.”
Jos ei se lopu, niin se saa jatkua.
Totta puhuen en tunne Kova laki -sarjaa ollenkaan, nappasin vain ohjelmatiedoista pahalta kuulostavan nimen. Uskoisin kuitenkin, että amerikkalainen oikeusjärjestelmä on suomalaisille jo niin tuttu, ettei sen lisähavainnollistamisia voi ainakaan sivistyksellisillä syillä perustella. Lisään vielä, nyt kun kerran jo lupaukseni rikoin, että toki Yleisradio voisi harjoittaa myös kaupallista toimintaa, eli tuottaa ja lähettää viihdettä, kunhan se olisi maksullista ja sillä olisi kannattavuusvaatimus.
Lyhennelmänä siis vielä: Lupamaksu on byrokraattinen ja kankea järjestelmä, joka on syytä poistaa, mutta se ei saa johtaa siihen, että verovaroilla tuotetaan ajanvietettä kansalle. Viime kädessä siis hyväksyn minkä tahansa nämä ehdot täyttävän järjestelyn, jopa Janin mallin (purnauksen kera).
Perusteluna se, että mielestäni Kotikadun tuottaminen yhteiskunnan toimesta kuulostaa pelottavasti “sirkushuveilta”.
Kotikatsomon tarjoamat pläjäykset olisivat myös niitä, mitä “hyvien” brittisarjojen ohella haluaisin yhäti töllöttimestäni katsoa.
Itse olen kylläkin harrastanut televisiottomuutta jo reilut puoli vuotta ja tunnen itseni näiltäosin jääviksi. Olen huomannut muutenkin, etten enää tiedä mistä, ja ennen kaikkea kenestä työtoverini puhuvat… Kuka Timo? Eikö hänellä ole sukunimeä?
Ehkä tuo osittaminen peruskanavaan ja ylen maksulliseen kanavapakettiin olisi viisainta, varsinkin, kun kanavien määrän supistaminen (nyt kun ne on luotu) kuulostaa epärealistiselta poliittiselta väännöltä, johon äkkiä saadaan tuhrattua vuosikymmeniä?
Tämähän on tällä selvä. Meidät kolme Ylen johtokuntaan, niin saadaan asiat sujumaan!
Tein 20 vuotta sitten henkilökohtaisen ratkaisun lupa-asiassa: kannoin jo aikansa eläneen koneen roskikseen. Juuri tuolloin minulla ei ollut rahaa ostaa uutta ja muutaman viikon kuluttua huomasin, että tulen vallan mainiosti ilman töllötintä. Sen jälkeen ei huushollissani ole k.o. laitetta näkynyt.
Käyn joskus kapakassa ja yövyn hotelleissa, joten kyllä minä tiedän, noin suurinpiirtein, mitä sieltä tulee. Edelleen tuntuu siltä, että voin vallan mainiosti elää ilman tv:n ohjelmatarjontaa.
Onko tässä maassa muita, jotka ovat luopuneet telkkarista muista kuin uskonnollisista syistä? Olisi kiva lukea kommentteja aiheesta.
Allekirjoittanut katsoi viimeisen televisio-ohjelmansa tälläerää 2.5.2005. Enkä edes muista mitä katsoin. Tämän ennalta suunnittelemattoman ja aluksi käytännön syiden saneleman päätöksen jatkuttua nyt jo tovin, voin vakuuttaa, ettei televisiota todellakaan tarvitse. Vaikka se on kyllä oiva apuri, kun haluaa aivonsa narikkaan koko illaksi kertaheitolla. Tulee luettua tuota kirjallisuutta ja käytyä elokuvissa ystävien kanssa ja mitä nyt muuta iltasittain voi kotonaan värkkäillä ilman automaattista ohjelmantarjoajaa.
Asuinseudullani asuu runsaasti lestadiolaisia ja olenkin jo pannut merkille ihmisten äkkijyrkän suhtautumismuutoksen minuun heti, kun käy ilmi, etten ole nähnyt sitä ja sitä ohjelmaa tai mainosta. Hymyilyttää: ihmiset karttavat tarkoin televisiottomuuteni paljastuttua puheita televisio-ohjelmista, kiroilua jne, vaikka ennen sitä keskustelu olisi ollut kirosanoin höystetty kuvaus jostain mainoksesta. Jotenkin tuntuu, että ihmiset muuttuvat varautuneiksi sekunnin osissa ja itse muutun kiintoisasta uudesta tuttavuudesta joksikin aivan muuksi.
Television paluu talouteeni on kyllä suunnitteilla, mutta asia on lykkääntynyt, koska muut puuhat ovat tuntuneet tärkeämmiltä. Sapa nähä sitten kuinka pysyvää telkkarittomuutta tulee harrasttetua tulevaisuudessa.
Mielenkiintoista tosiaan kuulla teidän televisiottomien näkemyksiä. Itse olin jonkin aikaa opiskelujen alussa ilman televisiota, mutta kyläilevät vanhemmat huolestuivat mielenterveydestäni (eli käytännössä omastaan) ja vaativat, että televisio on oltava. Siitä lähtien sellainen onkin muodossa tai toisessa ollut.
V.: “Hymyilyttää: ihmiset karttavat tarkoin televisiottomuuteni paljastuttua puheita televisio-ohjelmista, kiroilua jne, vaikka ennen sitä keskustelu olisi ollut kirosanoin höystetty kuvaus jostain mainoksesta.”
Ovatko ne jutut lestadiolaisten televisiottomuudesta ihan tosia? Kun minä olen ymmärtänyt, jonkin niinkin luotettavan lähteen kuin tv-chatin perusteella, että se ei ole mikään jyrkkä televisiokielto mikä niillä on, niin kuin puhutaan, vaan enemmänkin jonkinlainen suositus.
Kuten usein olen mainostanut, olen joitakin kertoja sijoittanut television varastoon, tosin maksimissaan pariksi kuukaudeksi. En kaivannut sitä erityisemmin, mutta pitemmän päälle alkoi kaivella, kun ei voinut viettää leffailtoja. Nykyisellään tv siis pönöttää pöydällä, ja analogisten lähetysten loppumista odotellaan innolla.
Eiköhän tuo jyrkkä televisiottomuus päde lähinnä vanhoillislestadiolaisiin. Heidänkin osalta tunnen tapahtumakuvauksen, jossa kymmenpäinen lapsilauma lojuu naapurin terassilla jä tuijottaa sieltä televisiota ikkunan läpi. (Talon asukkaan oma kertomus, todennäköisesti liioiteltu, mutta kuitenkin pääpiirteissään tosi.)
Kai se menee se televisiottomuus sen mukaan mihin lestadiolaisuuntaukseen erityisesti kuuluu: vanhoilliset ja uusheränneet varmaan eivät sitä telkkaria kahtele. En osaa kyllä varmasti sanoa, kun en itse ko. liikeisiin kuulu.
Muistan kyllä vaan lapsuudesta sen, että lestadiolaiskaveria kun oli ja mentiin sisälle leikkimään, niin leikit sai jäädä, kun kaveri rupes kattomaan telkkaria. JA siis ihan mitä vaan sieltä sitten tulikin.
Nykyisin olen kyllä kuullut, että lestadiolaisissa perheissä, missä ei katsota telkkaria, niin lapsilla voi kuitenkin olla playstationit ja x-boxit ja jopa DVD soitin. Mutta tämä siis sellaista mitä olen kuullut, enkä itse nähnyt.
Se on harmi, että lestadiolaisuudesta on lähinnä vain näitä tällaisia huhupuheita ja toisen käden tietoja ja satunnaisiin kohtaamisiin perustuvia kertomuksia. Kun olisi joku käytännön elämästään kertova lestadiolaisblogaaja niin pääsisi sisemmäksi ainakin siihen suuntaukseen, jota tämä sitten sattuisi edustamaan.
Vanhoillisista kyllä tosin tuskin ainakaan on sellaista syytä odottaa. Joskin ainakin Wikipedian mukaan juuri kirjallinen ilmaisu on muista kulttuurimuodoista poiketen lestadiolaisten suosiossa.
Hei kaikki televisiottomat! Oletteko panneet merkille, mitä tv:n omistajat sanovat lähes aina, kun saavat kuulla puutteestasi. Näin: “Juu, en minäkään juuri televisiota katsele. BBC:n luontodokumentit ja uutiset kyllä katson.” Onko näissä kahdessa jotain sellaista hehkua, että ne kannattaa mainita?
Noilla uskovilla käytäntö tietääkseni vaihtelee. Oikein äärilessuilla ei saa olla edes pesukonetta, jossa on ikkuna sivussa. Saattaapi olla, että ikkunan ohi vilistävät naisen nimettömät ja sehän pullistaa heti isännän etumusta. Kun lapsia on ennestään 16, ymmärtää hyvin emäntien kauhun moista pesulaitetta kohtaan. Osa helluntaiuskovista ei myöskään katsele televisiota. Syntinä pitävät. Sen tiedän varmasti. Erään uskossa olevan naapuriperheen lapset käyvät kurkkimassa piirrettyjä naapurin ikkunan takaa. He eivät saa koskaan mennä taloon sisään, koska asukkaat ovat väärässä uskossa. Meidänkään pihaan he (siis lapset) eivät voi tulla, koska meillä ei uskota oikein mihinkään.
Outo juttu: kun telkkari jäi kuvioista ajattelin ryhtyä kuuntelemaan radiota. Juu, nyt kuuntelen sitä korkeintaan tunnin viikossa. Ei kiinnosta. Luen kyllä paljon.
yst. terv. jartsa
[…] Uskokaa jo: ykkönen ja kakkonen yhteen, ajankohtaisohjelmat yhdelle vapaasti jaeltavalle ka.… Loppuu se meidän köyhien ongelman vatvominenkin. #Flattr this! # […]