“Luen taas ker­ran säh­kö­pos­tiin tup­sah­ta­nut­ta tie­do­tet­ta Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­roin­ti ylei­sem­pää kuin on luul­tu. #

Olen loke­roi­nut pik­ku­vel­jen kuo­le­man jon­ne­kin taka­rai­von taa. Vaik­ka kuo­le­mas­ta tulee ensi tam­mi­kuus­sa kah­dek­san vuot­ta, ei voi sanoa, että haa­va sie­lus­sa oli­si paran­tu­nut. Arpeu­tu­nut kor­kein­taan.” #

yks­tois­ta (via Veloe­na): “Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­roin­ti” #

Toi­voi­sin jonain päi­vä­nä kyke­ne­vä­ni kir­joit­ta­maan saman­lai­sen selos­tuk­sen asiois­ta, mut­ta minus­ta tun­tuu, ettei minul­la ole “asioi­ta”, jois­ta kir­joit­taa. Enkä toi­saal­ta tie­dä, onko se kir­joit­ta­mi­nen sit­ten lop­pu­jen lopuk­si niin tar­peel­lis­ta­kaan nyt, kun se on teh­ty aina­kin ker­ran marim­ban toi­mes­ta. Taval­laan se asia on aina yksi ja sama riip­pu­mat­ta ihmi­sis­tä ja tapah­tu­mis­ta, se tun­ne, tie­toi­suus on yksi ja sama. Jos sitä tie­toi­suut­ta ei tuo­ta jut­tua luke­mal­la pys­ty tavoit­ta­maan niin tus­kin­pa sitä sit­ten pys­tyy tavoit­ta­maan miten­kään muu­toin kuin jou­tu­mal­la itse koke­maan jotain, joka vii­mein­kin repii hereil­le, sii­hen tie­toi­suu­teen. #

Olen miet­ti­nyt tuo­ta arpien käyt­tä­mis­tä ver­taus­ku­va­na ja se on juu­ri sikä­li ongel­mal­lis­ta, että arpi on jo sinän­sä ihan hyvä asia, merk­ki mah­dol­li­ses­ti jo täy­del­li­ses­tä paran­tu­mi­ses­ta. Niin­pä, vaik­ka omaan ver­taus­ku­vaa­ni liit­tyy arpeu­tu­mi­nen­kin, niin se arpeu­tu­mi­nen on tapah­tu­nut tyn­gäs­sä, jon­ka pääs­tä on repey­ty­nyt raa­ja. Vaik­ka veren­vuo­to lak­kaa ja iho umpeu­tuu, ei irron­nut raa­ja kos­kaan tule takai­sin. Irron­nees­ta raa­jas­ta ei voi paran­tua. #