Yöpäivä
#1784. Maanantai, 19. joulukuuta 2005 klo 13.02.03, kirjoittanut Jani. 2
Yritin käydä vangitsemassa painajaisteni, tai tarkemmin sanottuna ahdistus- ja masennusunteni tämänhetkisiä puitteita. Koetin synnyttää sen luonnottoman kirkkaan taivaan yhdistyneenä pimeisiin, vain katulamppujen valaisemiin katuihin ottamalla kuvat samoista paikoista valoisan ja pimeän aikaan ja sitten yhdistämällä valoisan taivaan pimeään katuun. Ei tämä nyt kuitenkaan minusta tunnu samalta kuin niissä unissa. Jokin näistä puuttuu. #
Itselleni noissa kuvissa on jotain hyvin tuttua. Kuvaat ainakin minua ahdistustani aika hienosti :) Lisäisin kaduille vielä kävelemään mustia, isoja, uhkaavia ihmistä muistuttavia hahmoja.
Mukavaa, että ilmeisesti sitten onnistuin noissa tavoittamaan sentään jotain siitä, mitä ahdistuneen päässä pyörii.
Itse asiassa näissä minun ahdistusunissani on keskeistä lohduton yksinäisyys, joka useinkin ilmenee siten, ettei joissain juuri tuollaisissa kaupunkikeskustan tapaisissa paikoissa, joissa normaalisti vilisee väkeä, olekaan yhtikäs ketään, tai sitten läsnä on sellainen tunne, että väkeä on aivan valtavasti, mutta ketään ei näy, sillä kaikki ovat sisätiloissa tai jossain muualla.