Dan Dennett Spiegelin haastattelussa
#1810. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 17.35.12, kirjoittanut Jani. 9
Dennett: Monet uskonnot saivat alkunsa ennen kuin kirjoitustaito sai alkunsa. Kuinka säilyttää tekstejä ennen kuin kirjoittaminen on keksitty? Ryhmälaulu ja ääneenlausuminen ovat tehokkaita tiedon säilyttämisen ja levittämisen tapoja. Ja sitten on muitakin ominaisuuksia, kuten se, että uskonnossa on hyvä olla joitain osia, jotka ovat käsittämättömiä. #
SPIEGEL: Miksi? #
Dennett: Koska silloin ihmisten on turvauduttava asioiden muistiinpainamiseen niitä toistamalla. Pyhän ehtoollisen ajatus on nätti esimerkki: ajatus leivästä kristuksen ruumiin symbolina tai viinistä kristuksen veren symbolina ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi jännittävä. Tehdäänpä siitä oikein tosi käsittämätön: leipä on kristuksen ruumis ja viini on hänen verensä. Vastakos mieli alkaa pyöriä sen ympärillä! Sitten se voittaa kilpailussa tylsemmät ideat yksinkertaisesti siksi, ettei pää oikein taivu sen käsittämiseen. Vähän samalla lailla kuin kipeä hammas, josta kieltä ei oikein mitenkään malttaisi pitää irti. #
“Darwinism Completely Refutes Intelligent Design” (Spiegel Online via BlogsNow; suomennos omani) #
Dennett on mun sankari. #
Onneksi raamattu ei kuitenkaan jätä selittämättä viinin ja leivän vertauskuvallista merkitystä. Olisi melko noloa lukea kirjaa ja sanoa uskovansa siihen, vaikkei sen keskeisiä asioita ymmärtäisikään ja arvelisi vielä ettei näitä tarvitsekaan ymmärtääkään, kunhan ovat vain kirjoitettuina sinne.
Jep, jep.
- Tehkää tämä minun muistokseni.
- Mutta Jeesus, miksi juuri leipää ja viiniä?
- Kunhan syötte nyt vaan.
Jeesus: “sanon teille, tämän pöydän ääressä istuu eräs joka tulee minut kavaltamaan”
---vaivautunut hiljaisuus----
tarjoilija: “Juudas!!!”
Juudas: ” MITÄ!!!???”
tarjoilija: “??…otatko lisää viiniä?”
Juudas: “täh? en ota…lähde pois, emme tarvitse sinua!”
tarjoilija: “hyvä on.…jeesus mitä asiakkaita”
Jeesus: “niin?”
Juudas tarjoilijalle: “ala jo kalppia, me ei sinua tarvita!!!”
tarjoilija: “hyvä on, hyvä on.….jeesus mitä asiakkaita”
Jeesus: “niin?”
Vapaa suomennos, sekä vapaa muistelma eräästä elokuvasta.…ja elokuvan nimihän oli?
Hirnuin täällä ääneen, mutta elokuvaa en kyllä tunnista. En ole tainnut nähdä tuota!
“Olisi melko noloa lukea kirjaa ja sanoa uskovansa siihen, vaikkei sen keskeisiä asioita ymmärtäisikään ja arvelisi vielä ettei näitä tarvitsekaan ymmärtääkään, kunhan ovat vain kirjoitettuina sinne.”
BINGO, hyvä kuvaus filosofian opiskelusta alkuvaiheessa, kun merkitysten kenttä on ns. vähän alivireinen. Tai minkä tahansa teoksen dogmaattisesta korottamista SIKSI teokseksi. “vautsivau, tää on niin hienoo, tää on totuus.”
Yksi opetuslapsista: “Olisko alkoholitonta verta tarjolla?”
Toinen: “Onko Jeesuksen ruumis eläinkunnan tuote? Sopiiko se vegaaniruokavalioon?”
Mutta mitä symboleihin tulee, eiväthän ne ole käsittämättömiä. Sanat, jotka kuulemme “normaaleina”, ovat nekin symboleita. Ei “orkidealla” ja orkidealla tai “teepannulla” ja teepannulla niin paljon yhteistä ole. Puhumattakaan “minusta” ja minusta. “Tämä leipä on Jeesuksen ruumis” on alunperin metafora, nykyään kai metonymian kautta symboliseksi kasautunut kimppu. Leipä, ah leipä.
Nälkä.
Nähdäkseni Dennett tuossa juuri tarkoittikin sitä, että leipä ja viini symboleina eivät olisi käsittämättömiä. Siksi pitääkin sanoa, että leipä on Jeesuksen ruumis ja viini hänen verensä.
- Ai siis niinku… tää nappi on Jeesuksen ruumis? Siis millä lailla?
- No, etkö sinä nyt käsitä? Se vaan on. Nako jo naamaas. Hörppää tästä päälle Jeesuksen verta.
- Mitä? Mistä sinä… eikö se olekaan viiniä?
- On, on. Mutta viini on Jeesuksen veri.
- Ahaa, siis symbolisesti?
- Ei. Ei symbolisesti, vaan viini on Jeesuksen veri.
- Siis onko se verta? Vai eikö se ole?
- Kun juot nyt vaan.
Oliko se nyt katolinen kirkko, jonka oppeihin kuuluu, että leipä muuttuu kirjaimellisesti ruumiiksi ja viini vereksi? Ainakin niin muistelen…täytyypä soittaa paaville ja varmistautua asiasta.
priing priing!!
.….
priing priing!!
.….
-“Haloo. Paavi puhelimessa.”
.…olisipa tuo noin helppoa…tai saattahan se olla, en ole vain tullut oikeasti kokeilleeksi.
Se leffa muuten oli “Mel Brook’s History of the World Part I”
Olisin veikannut jotain Monty Pythonin tuotosta, vaikka ne olen kyllä mielestäni kaikki ainakin kerran nähnyt ja siksi minun olisi pitänyt se tunnistaa, jos tuo olisi ollut jokin niistä. Koska ei ollut, ei pitänyt.
Paaville voi lähettää sähköpostia. Vastausta silti tuskin kannattaa odottaa.