marginaali

Myöhemmin…

#1709. Tiistai, 22. marraskuuta 2005 klo 21.30.51, kirjoittanut Jani.

No mut­ta, per­ke­let­tä! Miten Tuc-kek­seis­sä voi muka olla ras­vaa 22 pro­sent­tia sataa gram­maa koh­ti?! Nehän ovat kek­se­jä, juma­lau­ta! Kek­se­jä! Kek­sit­hän ovat kuin söi­si pah­via, las­tu­ja, pärei­tä! Ei kek­seis­sä voi olla ras­vaa! #

Tämän jos oli­sin tien­nyt kau­pas­sa niin oli­si ollut aivan sama pan­na elä­mä ker­ral­la risai­sek­si ja ostaa kai­kis­ta ras­vai­sin­ta levi­tet­tä kyy­ti­po­jak­si. Sel­lais­ta, jos­sa on kuusi­sa­taa pro­sent­tia ras­vaa, ja se ras­va oli­si vie­lä­pä sel­lais­ta pak­sua kel­ler­tä­vän­rus­kea­ta, ham­pais­sa nars­ku­vaa sort­tia! #

Sen on olta­va joku pai­no­vir­he. Vaa­din, että tuo­hon pak­kauk­seen kor­ja­taan heti, että se 22 pro­sent­tia tulee sii­tä, että sen kek­sin pääl­lä on sel­lais­ta kuusi­sa­taa­pro­sent­tis­ta levi­tet­tä. #

Ja mitä var­ten ne ovat noin pie­nis­sä pak­kauk­sis­sa­kin vie­lä, Tucit? Minä jo tem­pai­sin koko pake­til­li­sen, ja levi­te­ra­sial­li­ses­ta­ni on läh­te­nyt hädin tus­kin mole­kyy­lin pak­sui­nen ker­ros! #

Räyh ja röyh. #

 

Miksi liukuportaat ovat niin pienet, miksi juustohyllylle on niin lyhyt matka?

#1708. Tiistai, 22. marraskuuta 2005 klo 21.09.06, kirjoittanut Jani.

Täs­te­des syön vain bas­ma­ti­rii­siä. #

Siis… #

Ote­taan­pa alus­ta. #

Täs­te­des, kun ostan rii­siä, ostan aina bas­ma­ti­rii­siä. Se on niin kuin kii­na­lais­ta, hyvää. #

Tänään minus­ta tuli mai­nos­ten uhri: näin Tuc-kek­sien mai­nok­sen, ja oli pak­ko saa­da Tuc-kek­se­jä. Mut­ta mitä var­ten tuo­re­juus­to­hyl­lyl­lä oli tsil­joo­naa eri­lais­ta tuo­re­juus­toa mut­ta vain tsil­joo­nas­osa niis­tä oli vähä­ras­vai­sia, kun eivät­hän ne muu­ta mai­nos­ta­kaan kuin nii­tä kevyt­le­vit­tei­tä telk­ka­ris­sa? No ostin sit­ten jota­kin sem­mois­ta­kin, kui­ten­kin. #

Nyt menen syö­mään ne. #

Lop­pu. #

 

Uskon uskovani, ettei jumalaa ole

#1706. Tiistai, 22. marraskuuta 2005 klo 8.59.01, kirjoittanut Jani.

“Uskon, ettei juma­laa ole ole­mas­sa. Olen ateis­min tuol­la puo­len. Ateis­mi mer­kit­see sitä, ettei usko juma­laan. Se, ettei usko juma­laan, on help­poa: kos­ka on mah­do­ton­ta todis­taa, että jotain ei ole, ei tar­vit­se edes yrit­tää. #

Et voi todis­taa, ettei auto­ni perä­kon­tis­sa ole nor­sua. Olet­ko var­ma? Entä­pä juu­ri nyt? Ehkä­pä hän oli vain pii­los­sa tuos­sa het­ki sit­ten. Tar­kis­ta­han uudes­taan. Mai­nit­sin­ko, että hen­ki­lö­koh­tai­nen, vil­pi­tön mää­rit­te­ly­ni sanal­le nor­su mer­kit­see mys­tee­riä, jär­jes­tys­tä, hyvyyt­tä, rak­kaut­ta ja vara­ren­gas­ta? #

Niin­pä jokai­sen, joka rakas­taa ulkoi­sen todel­li­suu­den totuuk­sia, täy­tyy aloit­taa ilman uskoa juma­laan ja sen jäl­keen etsiä todis­tei­ta juma­las­ta. Täy­tyy siis etsiä todis­tei­ta yli­luon­nol­li­ses­ta voi­mas­ta.” #

NPR (via Kil­lin­ki); suo­men­nos pää­osin oma­ni, osin Eli­met­tö­män: This I Belie­ve: “The­re is No God”, kir­joit­ta­nut Penn Jil­let­te #

Tähän ateis­min mer­ki­tyk­set­tö­myy­teen olen yrit­tä­nyt vii­ta­ta mones­ti­kin, edel­li­sen ker­ran tuol­la Tyl­syy­den Mul­ti­hui­pen­nuk­sen kom­men­teis­sa. #

Kes­ti taas aikan­sa ennen kuin tun­nis­tin kas­vot, sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että nii­hin liit­tyi oudos­ti tut­tu etu­ni­mi: Penn Jil­let­te on Penn & Tel­ler -tai­ku­ri­duon Penn. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]10:10[/klo] Vii­la­sin pilkkua.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]11:41[/klo] Kor­ja­sin suo­men­nos­ta Eli­met­tö­män tarkennuksella.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]23.11. 12:25[/klo] Kor­ja­sin emä­mu­nauk­sen, yli­mää­räi­sen kiel­to­sa­nan, jon­ka mit­vit bon­ga­si.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Kuinka sisäinen lapsi voi?

#1705. Maanantai, 21. marraskuuta 2005 klo 15.47.30, kirjoittanut Jani.

Sisäi­nen lap­se­si on surul­li­nen #

Surullinen lapsi #

Olet kovin herk­kä sielu.
Sinul­le ei ole kas­va­nut sitä pak­sua nah­kaa joka useim­mil­le aikui­sil­le on kas­va­nut. Kos­ka louk­kaan­nut hel­pos­ti, vetäy­dyt mie­luus­ti oman muka­vuus­vyö­hyk­kee­si sisä­puo­lel­le. #

Et pääs­tä ihmi­siä lähel­le­si, ellet ole luot­ta­nut hei­hin jo pit­kän aikaa. #

Blogt­hings: How Is Your Inner Child? (via mukael­ma todes­ta); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

Mis­tä ne muka aina tie­tä­vät­kin. #