Kas vain, Kymp­pi­ton­nis­ta lähe­te­tään lau­an­tai­na viho vii­mei­nen jak­so. Täy­ty­nee tal­len­taa ja arkis­toi­da tuo, vaik­ka oikeas­ti inhoan koko ohjel­maa. On sii­nä kum­min­kin kyse Napa­kym­pinJuha­pek­ka Tol­va­sen Napa­kymp­pi-reis­sun kuvien lisäk­si Napa­kymp­pi hakusa­na­na antaa Googles­sa täl­lä het­kel­lä lähin­nä navan seu­dun ala­puo­li­siin asioi­hin kes­kit­ty­nee­seen jul­kai­suun liit­ty­viä tulok­sia. Mik­si ihmees­sä MTV3 on hävit­tä­nyt sivuil­taan todis­teet Napa­kymp­pi-ohjel­mas­ta? Koi­tuu­ko saman­lai­nen his­to­rian kiel­tä­mi­nen myös Kymp­pi­ton­ni-link­ki­ni koh­ta­lok­si? Ei uskoi­si, että Alma Median uus­me­dia­bud­je­tin pelä­tään romut­tu­van yhden aino­kai­sen sivun säi­lö­mi­ses­tä. ohel­la Suo­men tele­vi­sio­his­to­rian “legen­daa­ri­sim­mas­ta viih­deoh­jel­mas­ta”, kuten Kes­ki-Suo­men laa­ja­le­vik­ki­sin ilmais­ja­ke­lu­leh­ti 100piikki asian ilmai­see. MTV3:n mukaan vuo­siin 1985-2004 mah­tuu yhteen­sä 1066 Kymp­pi­ton­ni-lähe­tys­tä, mut­ta 100piikin saa­mien tie­to­jen mukaan sadan­vii­den­kym­me­nen levyn dvd-bok­sia ei ole jou­lu­mark­ki­noil­le suun­nit­teil­la. #

(Hei, onks tää nyt jotain inter­jour­na­lis­mia?) #

Kun pik­ku­poi­ka­na olin mum­mi­las­sa (siel­lä oikeas­sa, jon­ka mukaan sait­ti­ni nime­sin) vii­kon­lop­pui­sin, niin siel­lä yksi rutii­neis­ta oli tämän ohjel­man kat­so­mi­nen, sen Napa­kym­pin ohel­la. Sil­loin se oli muka­vaa, mut­ta mum­mi­las­sa mel­kein mikä tahan­sa oli­kin muka­vaa. #

Har­mi, ettei minul­la ollut digi­kort­tia vie­lä Arvi Lin­din vii­mei­sen lähe­tyk­sen aikoi­hin. Sii­nä­pä vas­ta jyke­vä sii­vu suo­ma­lais­ta tele­vi­sio­his­to­ri­aa. Mut­ta mitä sur­keut­ta: ne tun­tu­vat änkeä­vän Jyr­ki Kou­lu­mies­tä sen pai­kal­le pää­uu­tis­lä­he­tyk­siin! Kaik­kien hyvien ja oikei­den tv-uutis­toi­mit­ta­jien sijas­ta juu­ri Jyr­ki Kou­lu­mies­tä! Mik­si?! #

Sii­nä, mis­sä Arvi Lin­din ole­mus hei­jas­te­li ikän­sä mit­tais­ta koke­mus­ta, Kou­lu­mie­hen tök­ki­vä tyy­li herät­tää val­ta­vaa myö­tä­hä­pe­ää, tuo­ta tun­teis­ta kaik­kein kau­hein­ta. En iki­nä unoh­da ensi­vai­ku­tel­maa­ni Jyr­ki Kou­lu­mie­hes­tä. Se syn­tyi, kun hän oli vie­lä talous­uu­ti­sis­sa, ja aloit­ti lähe­tyk­sen havain­nol­lis­ta­mal­la pörs­si­kurs­sien päi­vän kehi­tys­tä, joka oli ollut nega­tii­vis­ta, lukuu­not­ta­mat­ta elin­tar­vi­ke- ja pape­ri­teol­li­suut­ta, sano­mal­la, että “ihmis­ten täy­tyy syö­dä ja käy­dä pön­töl­lä”. Aaaaargh! #

Lin­ja-autos­sa minä aina kuvit­te­len. Kuvit­te­len tas­kuu­ni sen revol­ve­rin, jos­ta kukaan ei tie­dä mitään. Kuvit­te­len, kuin­ka hive­len sitä siel­lä tas­kus­sa ja nau­tin sii­tä, ettei kukaan ympä­ril­lä ole­vis­ta voi aavis­taa. Nos­tan sen vai­vih­kaa, kuin min­kä tahan­sa arki­päi­väi­sen esi­neen, kän­ny­kän, jol­lai­sek­si suu­rin osa mie­len­kiin­non puut­tees­ta joh­tu­vas­sa tark­kaa­mat­to­muu­des­saan sitä luu­li­si vie­lä sit­ten­kin, kun se oli­si koko­naan näky­vil­lä, osoit­tai­si ohi­mol­le­ni. #

Kuvit­te­len lau­kauk­sen, sen aiheut­ta­mat reak­tiot. Huu­dah­duk­sia, het­ken hil­jai­suu­den jäl­keen pur­kau­tu­van hys­tee­ri­sen itkun, jon­kun minun kal­tai­se­ni hil­jai­sen pojan, joka teki­si par­haan­sa, jot­tei hät­käh­dys­tään huo­mat­tai­si, eikä mis­sään nimes­sä kat­soi­si ensim­mäis­ten kans­sa päin, vaan vil­kai­si­si vain vai­vih­kaa vähän myö­hem­min ja kat­se­li­si sit­ten taas pian muu­al­le, aina­kin ulko­puo­lel­taan yhä yhtä tyy­ne­nä kuin vain vie­lä het­keä aiem­min­kin. Tois­ten­sa sylis­tä loh­tua hake­vat nuo­ret paris­kun­nat, shok­kiin jou­tu­neen van­han nai­sen ja puhe­ri­pu­liin puh­kea­mal­la stres­saan­tu­nei­suu­ten­sa pal­jas­ta­van mie­hen. #

Kuvit­te­len ulko­puo­lel­la, auton suu­ren sivuik­ku­nan lähel­lä ole­vat ihmi­set, jot­ka hekin kuu­le­vat pamah­duk­sen, mut­ta omi­tui­ses­ti vai­men­tu­nee­na. Toi­sin kuin sisäl­lä ole­vien, hei­dän kuu­le­maan­sa ääneen tuo terä­vyyt­tä pää­ni läpäis­seen luo­din uppoa­mi­nen ikku­naan ja sen ikku­nan säteit­täi­nen hal­kei­le­mi­nen. Samal­la hal­kei­lun kes­ki­pis­teen ympä­ril­le räjäh­tää kau­nis, tum­man­pu­nai­nen pei­te, joka alkaa hil­jal­leen valua. #

Kuvit­te­len, kuin­ka jäl­ki­kä­teen ihme­tel­lään tapaa­ni. Jos täy­tyy men­nä, mik­si teh­dä se näin? Mik­si mak­saa mat­kas­ta kuten muut­kin, pal­jas­ta­mat­ta mitään, vaik­kei kos­kaan aikoi­si tul­la peril­le? #

Ei ymmär­ret­täi­si sen ilmei­syyt­tä: eihän tääl­lä kukaan ilmai­sek­si mat­kus­ta. #

 #

Vesu­ri Pro­duc­tion­sin Kuol­lei­den tal­vi (via Juha) on “autioi­tu­nee­seen Son­ka­jär­ven kor­pi­mai­se­maan sijoit­tu­va ker­to­mus kol­mes­ta hen­ki­lös­tä, jot­ka tais­te­le­vat lopu­ton­ta tais­te­lua elä­viä kuol­lei­ta vas­taan karus­sa tule­vai­suu­den maa­il­mas­sa.” #

Elo­ku­va on otta­nut vah­vas­ti vai­kut­tei­ta näis­tä uusim­mis­ta zom­bie-elo­ku­vis­ta kuten 28 Days Later… ja Dawn of the Dead, eli zom­bit ovat sitä minus­ta vähem­män pelot­ta­vaa “juos­taan vauh­dil­la ja huu­de­taan” -tyyp­piä sen rome­ro­lai­sen “kuo­lon­kan­keus täs­sä vähän hidas­taa menoa, eikä aivo­kaan oikein tah­do toi­mia, mut­ta tääl­tä tul­laan kum­min­kin, kun­han ker­je­tään” -tyy­pin sijas­ta, mut­ta se on täs­sä tapah­tu­maym­pä­ris­tö huo­mioo­not­taen pal­jon uskot­ta­vam­paa ja sik­si parem­pi valin­ta. #

Kat­soin tämän lähes täy­sin vail­la mitään ennak­ko-ole­tuk­sia, ja tyk­kä­sin kyl­lä kovas­ti! #

Elo­ku­van voi halu­tes­saan tila­ta DVD:llä tai lada­ta netis­tä. Tar­jol­la on, har­mi kyl­lä, vain WMV9-for­maat­ti. Laa­tu oli kyl­lä sinän­sä aina­kin täs­tä 17-tuu­mai­ses­ta nes­te­ki­de­näy­tös­tä­ni kat­se­luun täy­sin riit­tä­vä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.11. 8:24[/klo] Kor­ja­sin Vesu­rin osoit­teek­si vesuri.com:in sen tämän­het­ki­sen ohjaus­koh­teen (http://www.kapsi.fi/~vesuri/) tilalle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #