marginaali

Ilman miestä

#1697. Perjantai, 18. marraskuuta 2005 klo 20.07.55, kirjoittanut Jani.

Minus­ta maa­il­mas­sa on sem­moi­nen inhot­ta­va epä­suh­ta. Se on se, ettei­vät nai­set oikeas­ti tar­vit­se mie­hiä. Minus­ta on aina tun­tu­nut sil­tä, ja tuos­sa Näky­mät­tö­män tytön jutus­sa se vain ikään kuin sai ensim­mäis­tä ker­taa sanal­li­sen ilmai­sun jon­kun nai­sen toi­mes­ta ilman mitään kat­ke­raa tai vihais­ta tun­net­ta, jol­lais­ten val­las­sa sel­lais­ta nyt tie­tys­ti kyl­lä on aina tasai­sin välia­join kuul­lut huu­del­ta­van tai näh­nyt kir­joi­te­tun. #

Epä­suh­tai­sek­si tilan­teen tekee se, että minus­ta kui­ten­kin mie­het ilmi­sel­väs­ti tar­vi­vat nai­sia. Eivät aivan kaik­ki, mut­ta minus­ta kui­ten­kin sel­väs­ti useam­mat mie­het tar­vit­se­vat nai­sia kuin nai­set mie­hiä. Monet minun mie­les­tä­ni mies­tä tar­vit­se­mat­to­mat nai­set eivät kui­ten­kaan jos­tain syys­tä ole ilman mies­tä, vaan monet niis­tä­kin nai­sis­ta, jot­ka ovat mie­hen kans­sa, ovat sitä ikään kuin jon­kin­lai­sen tavan vuok­si. Siis vähän samal­la lail­la kuin suo­ma­lai­set kuu­lu­vat kirk­koon: eivät sii­tä monet­kaan oikeas­ti saa irti mitään, päin vas­toin, mak­sa­vat vain tur­has­ta, mut­ta ei nyt vaan kui­ten­kaan raas­ki­ta ero­ta­kaan sii­tä, kun kaik­ki muut­kin sii­hen kuu­lu­vat. Ja kun omat van­hem­mat­kin kuu­lui­vat. Ja iso­van­hem­mat. Ja isoi­so­van­hem­mat. Ja isoi­soi­so… #

Suo­mes­sa ei kui­ten­kaan onnek­si ole minus­ta ihan sel­lais­ta nais­ten “pak­ko saa­da mies” -kult­tuu­ria, jol­lai­sen puo­les­ta var­sin­kin ame­rik­ka­lai­set niin sano­tut romant­ti­set kome­diat ja tie­tys­ti myös Kink­kue­lä­män tapai­set okset­ta­vat sar­jat todis­te­le­vat. Teki­si mie­le­ni sanoa, että se on ame­rik­ka­lais­ta kult­tuu­ria, mut­ten kui­ten­kaan sii­tä puo­les­ta sikä­läis­tä kult­tuu­ria tie­dä muu­ta kuin tuon, mitä nuo fik­tii­vi­set kuvauk­set anta­vat ymmär­tää, ja sii­tä tus­kin kan­nat­taa vetää min­kään­lai­sia vaka­via joh­to­pää­tök­siä. Mut­ta itse asias­sa niis­sä­kin tari­nois­sa minä olen näke­vi­nä­ni vain nai­sia, jot­ka ovat mie­hen­tar­pees­saan niin epä­toi­voi­sia juu­ri sik­si, että se mie­hen­tar­ve tosia­sias­sa onkin täy­sin kei­no­te­koi­nen ilmiö, jon­kin­lai­nen kult­tuu­ril­li­nen ehdol­lis­tu­ma. Sen takia ne nai­set eivät kos­kaan voi löy­tää etsi­mään­sä; eivät sik­si, että­kö se hei­dän vas­ta­kap­pa­leen­sa pii­loi­li­si jos­sain tai sitä ei ker­ta kaik­ki­aan oli­si ole­mas­sa­kaan, vaan sik­si, että he etsi­vät avain­ta, vaik­ka heil­lä itsel­lään ei oli­si ensim­mäis­tä­kään luk­koa. #

Min­kä­hän­lai­seen tilan­tee­seen joh­tai­si se, että tämä yhtäk­kiä val­ke­ni­si kai­kil­le nai­sil­le? Siis jos eläi­sim­me rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­sa, jos­sa oli­si mah­dol­lis­ta se, että loput­kin suo­ma­lai­set nimi­kris­ti­tyt yhtäk­kiä käsit­täi­si­vät evan­ke­lis-lute­ri­lai­sen kir­kon tur­huu­den, ja jät­täi­si­vät sen, jol­loin myös kaik­ki maa­il­man nai­set yhtäk­kiä käsit­täi­si­vät, ettei­vät tosia­sias­sa tar­vit­se mie­hiä? #

Puhun täs­sä ehkä hämää­vän epä­mää­räi­sin käsit­tein, kun puhun tar­vit­se­mi­ses­ta. En tar­koi­ta sek­siä, eri­lai­sia mies­ten ja nais­ten töi­tä tai niin päin pois, vaan jotain syvem­pää. Jotain sel­lais­ta, mitä ilman aina­kaan minä en kyke­ne kuvit­te­le­maan itseä­ni elä­mään lop­pue­lä­mää­ni. Tai aina­kaan en kyke­ne kuvit­te­le­maan elä­vä­ni sitä onnel­li­se­na, koko­nai­se­na. #

Kos­ka jos­tain syys­tä aina, kun mis­sä tahan­sa päin net­tiä suku­puo­len ja suku­puol­ten väli­set erot nos­taa koros­te­tus­ti esil­le, tun­nu­taan taker­tu­van sii­hen, että “no en minä aina­kaan, vaik­ka olen suku­puol­ta X” niin, että näi­tä suku­puo­li­asioi­ta vaki­tui­ses­ti käsit­te­le­vät tahot ovat jo ryh­ty­neet varus­ta­maan jut­tun­sa varoi­tuk­sel­la sii­tä, että suku­puo­les­ta puhut­taes­sa ei tar­koi­te­ta kir­jai­mel­li­ses­ti joka ikis­tä kysei­sen suku­puo­len edus­ta­jaa, tun­sin minä­kin tar­vet­ta teh­dä tätä kir­joit­taes­sa­ni niin, jot­tei sii­hen tar­tut­tai­si. Mut­ta enpäs tee. Sii­nä­hän tart­tu­kaa, hah! #

“…hah! …ah! …h!”, vas­ta­si Blo­gos­la­vian per­jan­tai-illan tyh­jyy­den kai­ku. #

 

Kuinka hyvin tunnistaa kasvot?

#1696. Perjantai, 18. marraskuuta 2005 klo 17.27.07, kirjoittanut Jani.

Pis­teet kas­vo­jen tun­nis­ta­mi­ses­ta
(näit­kö kasvot)
Tulok­se­si: 91 %
Kes­ki­mää­räi­nen tulos: 92 %

Tämä mit­taa kykyä­si muis­taa näke­mä­si kas­vot riip­pu­mat­ta sii­tä, kum­mas­sa osios­sa ne näit. Kai­kis­ta 24:stä kuvas­ta osis­sa yksi ja kak­si tun­nis­tit 22.

Pis­teet ajal­li­ses­ta muis­ta­mi­ses­ta
(kos­ka näit kas­vot) #
Tulok­se­si: 72 %
Kes­ki­mää­räi­nen tulos: 68 %

Täs­sä mitat­tiin, kuin­ka hyvin kyke­nit liit­tä­mään kas­vot oike­aan teh­tä­vä­osioon pel­kän tun­nis­ta­mi­sen lisäk­si. Kai­kis­ta tun­nis­ta­mis­ta­si kuvis­ta lii­tit oike­aan osioon 16. #

BBC: Face Memo­ry Test (via Hil­lit­ty Kuk­ko); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

Tie­sin etu­kä­teen ole­va­ni heik­ko tuos­sa tun­nis­ta­mi­ses­sa, mut­ta olin itse asias­sa yllät­ty­nyt, että olin­kin vain noin vähän alle kes­kiar­von. Mut­ta miten­kä tämä tulos nyt muka sopii yhteen tuon ihmis­suh­dea­jat­te­li­juu­den kans­sa? Han­ka­la hää­riä ihmis­ten kans­sa kun ei muis­ta, kuka kukin on. #

Ehkä tämä tulos selit­tää sitä innok­kuut­ta, jol­la haluan aina saa­da sel­vil­le, mis­sä olen jot­kut, vaik­ka­pa tv:ssä vilah­ta­vat näyt­te­li­jän kas­vot jos­kus aiem­min näh­nyt: sii­nä on riit­tä­vän haas­teel­li­nen päh­ki­nä aivoil­le­ni pur­ta­vak­si. #

 

Mikä myyttinen olento piilee sielussa?

#1695. Perjantai, 18. marraskuuta 2005 klo 14.59.15, kirjoittanut Jani.

Kerberos #

KERBEROS #

Sinä olet Ker­be­ros. Ker­be­ros on val­tai­sa, mus­ta, kol­mi­päi­nen koi­ra. Kreik­ka­lai­ses­sa myto­lo­gias­sa Ker­be­ros var­tioi Haa­dek­sen port­tia lähel­lä Styx-vir­taa. Ker­be­ros edus­taa kaik­kea, mikä on pime­ää ja pahaa. Ker­be­ros sym­bo­loi kuo­le­maa, pimeyt­tä, epä­toi­voa ja alen­nus­ti­laa. Ker­be­ros on kau­hua­he­rät­tä­vä olen­to, pel­jät­tä­vä ja pahaen­tei­nen. Se on väki­val­tai­nen ja pahan­tuu­li­nen. #

Quizil­la (via Inner­face to Moi­ra­ver­se): “Which myt­hical crea­tu­re resi­des in your soul?” #

No niin, ikään kuin tämä­kään nyt mikään yllä­tys kenel­le­kään oli­si enää täs­sä vai­hees­sa. Ruff! Ruff! Rrr­ruff! #

 

Millainen ajattelija?

#1694. Perjantai, 18. marraskuuta 2005 klo 14.19.51, kirjoittanut Jani.

Renes­sans­sia­jan ihanne
Renes­sans­sia­jan suu­ret ajat­te­li­jat eivät olleet vain oman alan­sa asian­tun­ti­joi­ta. Tuon ajan oppi­neel­ta odo­tet­tiin kaik­kien tie­don lajien hallitsemista.
Leo­nar­do da Vinciä pide­tään usein renes­sans­si-ihmi­sen peri­ku­va­na, kos­ka hänel­lä oli kyl­ty­mä­tön halu tie­tää kaikki. 

Joil­lain ihmi­sil­lä on vah­va tai­pu­mus tie­tyn­tyyp­pi­seen ajat­te­luun ja heil­le jot­kin tai­dot ovat luon­te­vam­pia kuin toi­set. Toi­set puo­les­taan omak­su­vat eri­lai­sen lähes­ty­mis­ta­van eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa. #

Tämä tes­ti antaa viit­tei­tä sii­tä mikä on tai mil­lai­sia ovat tämän het­ki­set ajat­te­lu­tyy­li­si. Muis­ta kui­ten­kin, että aivot ovat erit­täin sopeu­tu­mis­ky­kyi­nen elin. Sinun pitäi­si kye­tä paran­ta­maan suo­riu­tu­mis­ta­si mis­sä tahan­sa ajat­te­lu­tyy­lis­sä har­joit­te­lul­la. #

Olet ihmis­suh­dea­jat­te­li­ja.
Ihmissuhdeajattelija

Ihmis­suh­dea­jat­te­li­jan tavoin Leo­nar­dol­la oli pal­jon ystä­viä ja kon­tak­te­ja ja hän oli pidet­ty hen­ki­lö Ita­lian hovissa.

 Ihmis­suh­dea­jat­te­li­jat: #
  • ajat­te­le­vat mie­lel­lään toi­sia ihmi­siä ja yrit­tä­vät ymmär­tää heitä.
  • havait­se­vat yksi­löi­den väli­set erot ja ymmär­tä­vät että eri ihmi­set näke­vät asiat eri tavoin.
  • pyr­ki­vät pitä­mään yllä toi­mi­via suh­tei­ta per­heen, ystä­vien ja työ­to­ve­rei­den kanssa.

Mui­ta ihmis­suh­dea­jat­te­li­joi­ta ovat mui­den muassa:
Wins­ton Churc­hill, äiti Tere­sa, Wil­liam Sha­kes­pea­re #

Ihmis­suh­dea­jat­te­li­jal­le sopi­via ura­va­lin­to­ja ovat mui­den muassa:
Polii­tik­ko, psy­ko­lo­gi, sai­raan­hoi­ta­ja, asia­na­ja­ja, opettaja 

Olet eksis­ten­tia­lis­ti­nen ajattelija
Eksistentialistinen ajattelija #

Eksis­ten­tia­lis­ti­sen ajat­te­li­jan tavoin Leo­nar­do kysee­na­lais­ti ihmi­sen osan maa­il­man­kaik­keu­des­sa. Monet hänen maa­lauk­sis­taan käsit­te­li­vät ihmi­sen ja juma­lan välis­tä suhdetta.

 Eksis­ten­tia­lis­ti­set ajat­te­li­jat: #
  • kulut­ta­vat mie­lel­lään aikaan­sa poh­ti­mal­la filo­so­fi­sia kysy­myk­siä kuten “mikä on elä­män tarkoitus?”
  • yrit­tä­vät näh­dä tätä het­keä pidem­mäl­le ja ymmär­tää sitä syvem­piä merkityksiä.
  • poh­ti­vat ongel­mien moraa­li­sia ja eet­ti­siä seu­rauk­sia ja myös käy­tän­nön ratkaisuja.

Mui­ta eksis­ten­tia­lis­ti­sia ajat­te­li­joi­ta ovat mui­den muassa:
Budd­ha, Gand­hi, Pla­ton, Sokra­tes, Mar­tin Lut­her King #

Eksis­ten­tia­lis­ti­sel­le ajat­te­li­jal­le sopi­via ura­va­lin­to­ja ovat mui­den muassa:
Filo­so­fi, uskon­nol­li­nen joh­ta­ja, val­tion­pää­mies, tai­tei­li­ja, kirjailija 

BBC: What kind of thin­ker are you? (via Hil­lit­ty Kuk­ko); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #