Pik­ku Ollil­la on ääret­tö­män ärsyt­tä­vä tai­pu­mus homoil­la jul­ki­ses­ti, mil­loin mis­tä­kin syys­tä. Vaik­ka olen var­maan sata ker­taa selit­tä­nyt sil­le, että homous ei kan­na­ta, kos­ka sen vuok­si voi jou­tua kiusa­tuk­si, niin eikö tuo ääliö vaan jat­ka homoi­lu­har­ras­tus­taan sii­tä huo­li­mat­ta? Olen jopa epä­toi­vois­sa­ni men­nyt niin pit­käl­le, että olen mai­nin­nut homo­jen ole­van epä­miel­lyt­tä­viä hen­ki­löi­tä. Ei sil­ti auta. Hem­met­ti. #

Vii­mek­si eilen, omil­la 12-vuo­tis­synt­tä­reil­lään, Olli sai aikai­sek­si ääret­tö­män kiusal­li­sen tilan­teen, kun hive­li kave­rin­sa pol­vea ja alkoi nuo­les­kel­la tätä kave­rei­den­sa nenän edes­sä ihan sol­ke­naan. Se ei ollut mitään pusut­te­lua tai pik­ku sump­pe­ja, vaan kova­ää­nis­tä suu­te­lua. Okei, ymmär­rän kyl­lä, että teki mie­li, mut­ta entäs sit­ten? Sil­loin pur­raan ham­mas­ta ja odo­te­taan, että halu lai­me­nee eikä olla nei­te­jä. Kyl­lä­hän se nuo­les­ke­lu lopul­ta lak­ka­si, mut­ta vas­ta kun komen­sin pens­kan ylös lat­tial­ta ja lie­vää hen­kis­tä väki­val­taa käyt­täen pako­tin sen lopet­ta­maan koko type­rän shown. Yrit­ti vie­lä päkis­tel­lä jotain nikot­te­lun tapais­ta, hyper­ven­ti­laa­tio­ta ja muu­ta pik­ku hys­te­ria­noi­ret­ta, mut­ta kum­man hel­pos­ti kui­ten­kin lopet­ti kun olin tiuk­ka­na. #

Minun ohueh­kot empa­tia­va­ras­to­ni eivät vain yksin­ker­tai­ses­ti rii­tä pup­pe­li­poi­kien sää­li­mi­seen, olen aina inhon­nut homp­pe­lei­ta. Sitä pait­si homo näyt­tää inhot­ta­val­ta kei­nu­vi­ne lan­tei­neen ja pys­tyi­ne neni­neen. Homoi­le­mi­nen on usein mitä suu­rim­mas­sa mää­rin mui­den ihmis­ten mani­pu­loin­tia, sil­lä yri­te­tään saa­da jotain toi­sil­ta väki­sin. Homoi­le­mi­nen on huo­noa käy­tös­tä. Homous on hal­pa­mais­ta. Koi­rat ja muut ver­baa­lis­ti kom­mu­ni­koi­maan kyvyt­tö­mät homoi­le­vat, ihmi­set eivät. Pis­te. #

(Ins­pi­raa­tio: Kaap­pi-itku­pil­lin tili­tys) #

Aamul­la ver­ho­jen läpi hoh­ti lupaa­vas­ti. Nii­den takaa pal­jas­tui, että tal­vi on viral­li­ses­ti alka­nut! Kävin kuvai­le­mas­sa. #

 #

Nämä tuli­vat vii­kon vii­me­vuo­tis­ta ensi­lun­ta aikai­sem­min. Täs­tä ja pimey­des­tä sitä saa­daan taas naut­tia aina kevää­seen saak­ka, jol­loin aurin­ko-pas­kiai­nen tulee takai­sin ja panee hyvän kaa­mok­sen läs­kik­si. #

Jos oli­sin par­haas­sa teräs­sä­ni, niin tämän oli­si voi­nut hel­pos­ti arva­ta eilen sii­tä, miten kii­vaas­ti tali­tin­tit koet­ti­vat repiä syö­tä­vää kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta ja mah­dot­to­mis­ta pai­kois­ta tuos­sa par­vek­keel­la. Samal­la vais­tol­la voin myös selit­tää oman, parin edel­li­sen päi­vän ahmi­mi­sin­to­ni. Sai­si sekin kyl­lä pur­kau­tua joten­kin hyö­dyl­li­sem­min, kuten vaik­ka siten, että oli­sin voi­nut kan­taa pyö­rän varas­toon jo eilen ja samoin nuo par­vek­keen tuo­lit sen sijaan, että nii­tä pitää nyt ensin sula­tel­la ves­sas­sa. #

 #

“Hau­kut hyväs­tä työstä”
Hel­sin­gin Sano­mat (via Kil­lin­ki) #

Voi, kun minul­la­kin oli­si koi­ra. Eihän sel­lai­sen hank­ki­mi­nen miten­kään vai­ke­aa oli­si­kaan, mut­ta sel­lai­sen pitä­mi­ses­tä minä kyl­lä pel­kään, etten suo­riu­tui­si. Enkö­hän? #

Uskal­tai­sin­ko­han oikeas­ti miet­tiä, että pys­tyi­sin­kö pitä­mään koi­raa? Kun sel­lai­ses­ta oli­si niin pal­jon iloa. Riit­täi­si­kö­hän sen anta­ma lem­mik­kie­läin­te­ra­pia kom­pen­soi­maan sitä, mitä sii­tä huo­leh­ti­mi­nen minul­ta hen­ki­ses­ti vaa­ti­si? #

Time-leh­den kaik­kien aiko­jen romaa­nien lis­tal­ta (via -C-) olen luke­nut ainoas­taan seu­raa­vat: #

• Geor­ge Orwell: 1984
• J.R.R. Tol­kien: Taru sor­mus­ten herrasta

Kes­ken jäi­vät: #

• Vla­di­mir Nabo­kov: Lolita
• Wil­liam Gib­son: Neurovelho