Aamul­la ver­ho­jen läpi hoh­ti lupaa­vas­ti. Nii­den takaa pal­jas­tui, että tal­vi on viral­li­ses­ti alka­nut! Kävin kuvai­le­mas­sa. #

 #

Nämä tuli­vat vii­kon vii­me­vuo­tis­ta ensi­lun­ta aikai­sem­min. Täs­tä ja pimey­des­tä sitä saa­daan taas naut­tia aina kevää­seen saak­ka, jol­loin aurin­ko-pas­kiai­nen tulee takai­sin ja panee hyvän kaa­mok­sen läs­kik­si. #

Jos oli­sin par­haas­sa teräs­sä­ni, niin tämän oli­si voi­nut hel­pos­ti arva­ta eilen sii­tä, miten kii­vaas­ti tali­tin­tit koet­ti­vat repiä syö­tä­vää kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta ja mah­dot­to­mis­ta pai­kois­ta tuos­sa par­vek­keel­la. Samal­la vais­tol­la voin myös selit­tää oman, parin edel­li­sen päi­vän ahmi­mi­sin­to­ni. Sai­si sekin kyl­lä pur­kau­tua joten­kin hyö­dyl­li­sem­min, kuten vaik­ka siten, että oli­sin voi­nut kan­taa pyö­rän varas­toon jo eilen ja samoin nuo par­vek­keen tuo­lit sen sijaan, että nii­tä pitää nyt ensin sula­tel­la ves­sas­sa. #

 #