“EU:n komis­sio […] on vas­tan­nut euro­par­la­men­taa­rik­ko Hen­rik Laxin (r.) teke­mään kir­jal­li­seen kysy­myk­seen Suo­men omak­su­mas­ta lin­jas­ta yksi­tyi­sen kopioin­nin ja kopio­suo­jauk­sien kier­ron sään­te­lys­sä. #

Komis­sion vas­tauk­sen mukaan direk­tii­vi ei vaa­di ran­gais­tus­seu­raa­muk­sia. […] #

Suo­mes­sa kopio­suo­jauk­sen kier­tä­mi­ses­tä voi­daan tuo­mi­ta sak­koi­hin, vaik­ka se tapah­tui­si yksi­tyi­sen kopion val­mis­ta­mi­sek­si. #

Kult­tuu­ri­mi­nis­te­ri Tan­ja Kar­pe­la (kesk.) puo­lus­ti riko­soi­keu­del­li­sia seu­raa­muk­sia syk­syl­lä direk­tii­vin vaa­ti­muk­sil­la, jois­ta hän ker­toi ope­tus­mi­nis­te­riön saa­neen tie­toa suo­raan komis­sios­ta.” #

Talous­sa­no­mat (via Yle) #

Take that, you stu­pid cunt!
Vau. Voit­ti­ko­han Lax juu­ri yli­huo­mi­sen ääne­ni? #

Jos minul­la oli­si jokin syy olla MLL-vas­tai­nen, niin MLL:n kan­ta hedel­möi­tys­hoi­toi­hin (via Syk­syi­nen) voi­si olla sel­lai­nen. Ei kui­ten­kaan ole, kos­ka minul­la ei vie­lä­kään ker­ta kaik­ki­aan ole min­kään­lais­ta vank­ku­ma­ton­ta mie­li­pi­det­tä tuos­ta hedel­möi­tys­hoi­toa­sias­ta. #

Ehkä se on aivan lii­an vie­ras ja kau­kai­nen asia, kos­ka olen sitä miel­tä, että joka lap­sia lisää, se tus­kaa lisää. Siis eivät ne lap­set tie­ten­kään läh­tö­koh­tai­ses­ti mui­den ihmis­ten tus­kaa aina lisää, mut­ta hei­dän oma ole­mas­sao­lon­sa tekee heis­tä joko poten­ti­aa­li­sia sokei­ta tai sit­ten poten­ti­aa­li­sia kär­si­jöi­tä. #

Sik­si olen­kin vas­tan­nut vaa­li­ko­nei­den tuo­ta kysyes­sä, että en hyväk­sy nii­tä hoi­to­ja kenel­le­kään, vaik­ka ne koneet sii­tä tie­tys­ti vetä­vät sen joh­to­pää­tök­sen, että perus­te­lu­ni tuol­le ovat jotain “hyi hyi, ihmi­nen ottaa juma­lan pai­kan” -tasoa, ja että olen umpius­ko­vai­nen Kal­liin kan­nat­ta­ja. #

Keho­tan kui­ten­kin kaik­kia tuos­ta asias­ta jotain miel­tä ole­via nou­dat­ta­maan Syk­syi­sen keho­tus­ta lähet­tää palau­tet­ta MLL:lle. On tär­ke­ää, ettei­vät noin isot jär­jes­töt saa elää kan­nan­ot­toi­neen pul­los­sa aina­kaan, mitä tulee täl­lai­siin, ihmis­ten tun­tei­ta kos­ket­ta­viin asioi­hin. #

Saa­ran luo­na käy­tä­vä kes­kus­te­lu pahuu­des­ta ja moraa­lis­ta kut­kut­taa minua aivan val­ta­vas­ti, mut­ta toi­saal­ta lii­an val­ta­vas­ti, jot­ta uskal­tai­sin vie­lä sii­hen kun­nol­la puut­tua, kos­ka pel­kään saa­va­ni taas ker­ran ulos vain murusia kai­kis­ta niis­tä aja­tuk­sis­ta, joi­ta tämä aihe­pii­ri minus­sa herät­tää. Yri­tän täs­sä kui­ten­kin varo­vai­ses­ti ja hapa­roi­den sohia tikul­la jotain tuon aiheen suun­tais­ta asi­aa: #

“Toi­saal­ta var­kaus mer­kit­si sitä, että Buc­kin moraa­li oli järk­ky­nyt ja alka­nut rap­peu­tua, vaik­ka moraa­li tosin täs­sä armot­to­mas­sa ole­mas­sao­lon tais­te­lus­sa oli­kin itse asias­sa vain jou­ta­vaa pai­no­las­tia. Ken­ties ete­läs­sä, mis­sä laki, rak­kaus ja ystä­vyys mer­kit­si­vät todel­la jotain, saat­toi kun­nioit­taa toi­sen omai­suut­ta ja tun­tei­ta, mut­ta Poh­jo­las­sa, mis­sä val­lit­si vain kar­tun ja kul­ma­ham­paan laki, ainoas­taan päh­kä­hul­lu otti sen kal­tai­set sei­kat huo­mioon, eikä sitä onne­ton­ta kai­kes­ta päät­täen menes­tys seu­ran­nut.” #

[#] Jack Lon­don: Kor­pien kut­su, s. 26 #

Sel­väs­ti­kään moraa­li­kä­si­tyk­se­ni eivät ole saa­neet alku­aan armei­jas­sa, vaan se lai­tos vain löy­si syvem­mäl­lä sisim­mäs­sä­ni ole­van kie­len ja pani sen reso­noi­maan omas­sa nuo­tis­saan. #

“Kuol­leen luon­non kes­kel­lä, revon­tul­ten lepat­taes­sa hyi­sel­lä tai­vaal­la, täh­tien tans­sies­sa pak­kas­huu­ru­jen sumen­ta­mi­na ja pak­sun lumi­ker­rok­sen peit­täes­sä rou­taan­tu­neen maan, koi­rien vil­lin lau­lun oli­si saat­ta­nut tul­ki­ta kai­ken elol­li­sen ylpeäk­si uhmak­si, ellei sen sävel oli­si koko ajan kul­ke­nut mol­lis­sa. Se oli pit­kää, väliin nyyh­ky­tyk­sen kal­tai­sek­si uiku­tuk­sek­si kat­kei­le­vaa vali­tus­ta, joka pikem­min­kin tun­tui kuvas­ta­van luon­non ja sen asu­jain­ten hätää ole­mas­sao­lon anka­ran tais­te­lun kes­kel­lä. #

Lau­lu oli van­ha, yhtä van­ha kuin valit­ta­jien rotu­kin; se oli uuden maa­il­man ensim­mäi­siä lau­lu­ja ajal­ta, jol­loin kaik­ki lau­lut oli­vat surul­li­sia. Sii­hen sisäl­tyi luke­mat­to­mien suku­pol­vien tus­ka ja ahds­tus, joka häm­men­si Buc­kin miel­tä. Vai­ker­taes­saan ja uikut­taes­saan se tun­si samaa elä­mi­sen tus­kaa ja pak­ka­sen ja pimeän kam­moa, kuin sen esi-isät­kin oli­vat tun­te­neet. Ja niin syväs­ti tuo vil­li lau­lu Buc­kiin vai­kut­ti, että kaik­ki sen ihmis­ten paris­sa elä­nei­den esi-isien elä­män­tun­not kar­siu­tui­vat sii­tä tyys­tin ja jäl­jel­le jäi vain elä­män alkuai­ko­jen kesy­tön ulvon­ta, joka tem­pai­si sen mukaan­sa.” #

ed. #

Sen, ja minut. #

Se, että kir­jan pää­hen­ki­lö­nä ole­va koi­ra voi herät­tää yhtä pal­jon tai täs­sä tapauk­ses­sa jopa enem­män empa­ti­aa kuin samas­sa roo­lis­sa ole­va ihmi­nen herät­täi­si, ei joh­du pel­käs­tään tuon hah­mon inhi­mil­lis­tä­mi­ses­tä. Se seu­raa auto­maat­ti­ses­ti jo pel­käs­tään sii­tä, että ihmi­nen on eläin. Mitään laa­dul­lis­ta eroa, kuten moraa­li, ei ole. Erot ovat kor­kein­taan mää­räl­li­siä, mut­ta ihmi­nen ei omien omi­nai­suuk­sien­sa mää­ril­lä­kään ase­tu mui­den lajien ylä­puo­lel­le. #

Uusim­mas­sa Suur-Jyväs­ky­län leh­des­sä oli poik­keuk­sel­li­sen pal­jon mie­len­kiin­toi­sia jut­tu­ja. En esi­mer­kik­si tien­nyt­kään, että Sep­pä­län Pris­ma oli Suo­men ensim­mäi­nen Pris­ma ja ensim­mäi­nen auto­mar­ket­kin! Perus­ta­jan mie­les­tä kaup­po­jen aukio­lo pitäi­si vapaut­taa. #

“Kaup­pa­neu­vos, Kes­ki­maan enti­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja, Pek­ka Prät­tä­lä alkoi haa­veil­la 1960-luvun puo­les­sa välis­sä suu­res­ta auto­mar­ke­tis­ta. Prät­tä­lä oli var­ma, että sel­lai­nen menes­tyi­si Jyväs­ky­läs­sä, kas­vu­kau­pun­gis­sa. […] Prät­tä­län idea­rii­hes­tä syn­tyi vuon­na 1972 Sep­pä­län Pris­ma. […] #

Prät­tä­län mie­les­tä kaup­po­jen aukio­loai­ko­ja ei pitäi­si rajoittaa.
— Aukio­lo­jen suh­teen tuli­si olla vapaus, eikä rajoi­tuk­sia pitäi­si sitoa mihin­kään neliö­mää­riin.” #

“Pris­mo­jen kek­si­jä uskoo edel­leen hyper­mar­ket­tei­hin” (Suur-Jyväs­ky­län leh­ti, kes­ki­viik­ko 11.1.2006, s. 3) #

Kol­me nel­jäs­tä katu­haas­ta­tel­lus­ta ei usko käy­vän­sä kat­so­mas­sa Mat­ti Nykä­ses­tä ker­to­vaa elo­ku­vaa. Kaik­ki väit­tä­vät ole­van­sa kyl­läs­ty­nei­tä Nykäs-jut­tui­hin. #

“No jon­kin ver­ran kiin­nos­taa, vamaan elo­ku­va tulee jos­sa­kin vai­hees­sa kat­sot­tua. Olen kyl­lä aika täyn­nä jut­tu­ja Nykä­ses­tä.” #

“Kiin­nos­taa­ko elo­ku­va Mat­ti Nykä­ses­tä?” (haas­ta­tel­ta­va­na Kris­tii­na Hyy­tiä­lä) (Suur-Jyväs­ky­län leh­ti, kes­ki­viik­ko 11.1.2006, s. 4) #

Teo­lo­gi ja kir­jai­li­ja Anna-Lii­sa Val­ta­vaa­ra on haas­tat­te­lus­sa taan­noin blo­geis­sa­kin puhu­tut­ta­nees­ta kilt­tey­des­tä. #

“Kil­tit lap­set eivät kiu­kut­te­le, itke eivät­kä lii­oin nau­ra­kaan rehe­väs­ti. Kilt­tey­den vaa­ti­muk­set itsea­sias­sa kiel­tä­vät las­ta tun­te­mas­ta mitään. Täs­tä lap­si oppii sen, että tun­tei­ta ei kan­na­ta näyt­tää. Tun­teet­to­muus seu­raa myös aikuis­ta kilttiä.
— Kilt­tey­den nimis­sä monil­ta on kadon­nut tai vää­ris­ty­nyt oma aito minuus. Kilt­ti ei osaa ilmais­ta omaa tah­to­aan ja tar­pei­taan. Kil­tit ihmi­set teke­vät aina niin kuin toi­set toi­vo­vat. He eivät osaa, eivät­kä halua sanoa kenel­le­kään ei. Usein kilt­te­jä käy­te­tään hyväk­si todel­la pal­jon, Val­ta­vaa­ra ker­too.” #

“Kilt­teys voi olla sai­raut­ta” (Suur-Jyväs­ky­län leh­ti, kes­ki­viik­ko 11.1.2006, s. 23) #

Kel­tin­mäes­sä löy­det­tiin vii­me vii­kol­la kal­lion­ko­los­ta räy­ty­nyt, mut­ta elä­vä kis­sa. Jos omis­ta­jaa ei ilmaan­nu kah­den vii­kon kulues­sa löy­tä­mi­ses­tä (eli täl­lä het­kel­lä las­ku­je­ni mukaan jäl­jel­lä on noin viik­ko), kis­sa saa uuden kodin. #

“Kel­tin­mäes­tä viik­ko sit­ten löy­ty­nyt kis­sa oli pin­tees­sä kal­lion­ko­los­sa, jos­ta palo­kun­ta sen pelas­ti. Kis­sal­la oli löy­det­täes­sä kir­ja­vat val­jaat pääl­lään. Nyt kis­sa on hoi­dos­sa Muu­ra­mes­sa löy­tö­eläin­tar­hal­la ja kis­san omis­ta­jaa etsis­kel­lään.” #

“Kis­sa löy­tyi kal­lion­ko­los­ta” (kuva­teks­ti) (Suur-Jyväs­ky­län leh­ti, kes­ki­viik­ko 11.1.2006, s. 28) #

DJ Lar­ren G, a.k.a. Lau­ri Lap­pa­lai­nen ker­too, mil­lais­ta musiik­kia Blazes­sa soi­te­taan: #

“Esi­mer­kik­si Blazes­sa me tar­jo­taan musii­kil­li­sia elä­myk­siä mar­gi­naa­li­ryh­mil­le: tääl­lä on mil­loin reg­gae­ta, mil­loin R’n’B:ta.” #

“Vaa­ti­ma­ton levyn­pyö­rit­tä­jä” (Suur-Jyväs­ky­län leh­ti, kes­ki­viik­ko 11.1.2006, s. 31) #

Mitä vit..? Mis­tä läh­tien R’n’B on ollut mar­gi­naa­li­musiik­kia?! Eihän MTV muu­ta soi­ta­kaan kuin sitä pas­kaa! Ja kuin­ka estän WordPres­siä vään­tä­mäs­tä tuo­ta heit­to­pilk­kua vink­ku­ral­leen?! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14:03[/klo] Lisä­sin Prät­tä­län sitaat­tiin mai­nin­nan aukioloajoista.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #