Saako olla?
#1936. Sunnuntai, 5. helmikuuta 2006 klo 11.42.21, kirjoittanut Jani. 10
Hyvänä vinkkinä niille, jotka eivät sitä ole huomanneet: Brim aloitti uskontoaiheisten pilakuvien julkaisun. Seurauksena paljon uskontojen kustannuksella nauramista, josta jotkut - minulle täysin käsittämättömästi - ovat uskonnollisten tunteiden loukkaamisen pelossa valmiita luopumaan. #
Muslimien tunteista huolissaan olevat, viimeisimpänä esimerkkinä Blogisanomat, tekevät klassisen erehdyksen antaessaan ymmärtää, että me pilkanteon puolustajat olisimme sitä mieltä, että arvosteleminen on sama asia kuin pilkka. Tuskinpa kukaan meistä on sitä mieltä. Blogisanomien ja muiden erehdys on filosofista lajia: logiikka ei ole aina symmetrista. Siitä, että valkoiset hevoset ovat hevosia, ei seuraa, että kaikki hevoset ovat valkoisia. Samalla tavalla siitä, että pilkka on arvostelua, ei seuraa, että kaikki arvostelu on pilkkaa. #
On surullista huomata, miten laajalle on levinnyt se harhaluulo, että sananvapaus merkitsee vapautta sanoa loukkaamattomia, ristiriidattomia asioita. Sellaisten asioiden sanomisen oikeuteen tuskin tarvittaisiin edes mitään lakia! Sananvapaus on kirjattu eksplisiittisesti lakiin juuri siksi, että eri mieltä olevat ihmiset onnistuvat loukkaamaan toisiaan usein, ja juuri siksi sananvapauden puolustaminen merkitsee jo kuuluisaksi tullutta Rushdie-sitaatin suomennostani käyttäen sitä, että puolustaa oikeuttaan tulla loukatuksi. #
Ne, jotka nyt tämän jupakan myötä ovat isoon ääneen julistaneet uskovansa sananvapauteen ja heti seuraavassa virkkeessään tuomitsevat Jyllands-Postenin, ovat yksinkertaisesti tekopyhiä. He haluavat uskotella itselleen olevansa sananvapauden puolella, koska se kuulostaa hyvältä, vaikka eivät tosiasiassa edes ansaitsisi sitä vapautta, koska ovat valmiita luopumaan siitä heti, kun tulee kyse kiistanalaisista sanoista. Olisi rehellisempää sanoa, ettei puolusta sananvapautta vaan valtiovallan oikeutta säädellä kansalaisten sanomisia. Ei siinä mitään, sekin on mielipide ja kunnioitettavaa rehellisyyttä. Kahdella tuolilla istujan perseen alta on ihan liian helppoa potkaista penkki pois. #
— Ota karkkia. Saat valita ihan vapaasti.
— Siinä tapauksessa otan mustan.
— Et saa ottaa mustaa, mutta minkä tahansa muun.
— Ahaa, eli saan valita vain hedelmäkarkeista.
— Ei, vaan saat valita ihan vapaasti.
— Siis… saanko minä sen mustan vai en?
— Et saa. Mutta saat valita vapaasti.
— Jaaha. #
Oletko sitä mieltä, että kenestä vaan saan sanoa mitä vaan sananvapauden nimissä?
Oletko sinä?
Niin minä vähän arvelinkin.
Ai mitä arvelit? Odottelen tässä vastaustasi. Jos oma vastaukseni nopeuttaa vastaamistani, niin en todellakaan ole sitä mieltä.
Ja sori kirjoitusvirheestä. Piti olla ‘vastaamistasi’.
Arveletko, että minä olen täällä vastailemassa kysymyksiin? Valitan, se “kysy mitä tahansa” -meemi oli ja meni. Enkä edes sen varjolla olisi suostunut vastaamaan kysymyksiin, jotka on väärin aseteltu, kuten “uskotko jumalaan?” tai “oletko sitä mieltä, että kenestä vaan saan sanoa mitä vaan sananvapauden nimissä?”.
Taidan vetää omat johtopäätökseni tuosta kiemurtelusta.
Olit “omien johtopäätöstesi”, eli ennakkoluulojesi vanki jo kauan ennen kuin ryhdyit kalastelemaan minulta vahvistusta niille. Jään ihmettelemään ainoastaan, että miksi edes vaivauduit.
Itse kuulun niihin epäjohdonmukaisiin ihmisiin, jotka periaatteena kannattavat sananvapautta, mutta ovat valmiita myös rajoittamaan sitä. Koska kirjoituksesi perusteella et ole samaa mieltä, odotin jotain valaisevaa näkemystä asiasta. Aika hiljaista oli. Sinä et ainakaan ole tarjonnut mitään syytä muuttaa käsityksiäni ja ilmeisesti et ole valmis asiasta keskustelemaankaan. Eihän tämä mikään keskustelupalsta olekaan.. I’m out.
Osuit ihan oikeaan siinä, ettei tämä ole keskustelupalsta. Se ei silti tarkoita sitä, ettäkö keskustelu olisi kielletty, mutteipä tämä keskustelua muistuttanutkaan ennen kuin vasta tässä loppuvaiheessa, kun pääsin perille näkemyksistäsi. Omianihan olen esitellyt hyvinkin laajasti paitsi tässä, myös muissa tätä (ja muita sananvapauteen liittyviä aiheita koskevissa) teksteissäni. Minä en sen sijaan tiennyt sinun näkemyksistäsi mitään muuta kuin sen vähän, minkä kykenin tuosta ihan puskasta heittämästäsi “kyllä vai ei?” -kysymyksestä päättelemään.
Lopuksi voisin yrittää vastata tuohon kysymykseesi pyrkien saavuttamaan edes murto-osan siitä laajuudesta, jonka täydellinen vastaus vaatisi: Ei, en ole sitä mieltä, että kenestä vaan saat sanoa mitä vaan sananvapauden nimissä. Ensinnäkään en ole sitä mieltä siksi, että kukaan ei puhu “sananvapauden nimissä” vaan omissa nimissään.
Sananvapauden puolesta voi puhua, ja sen takia, että meillä on sananvapaus (jos on, ja kenellä on), voi asioita sanoa, mutta sananvapaus ei ole mikään tekosyy, jonka varjolla asioita voi sanoa ja odottaa pääsevänsä kuin koira veräjästä. Sananvapaus kuuluu kuitenkin kaikille, ja niinpä se kuuluu myöskin niille, jotka eivät sitä ymmärrä - eli siis myös niille, jotka sanovat asioita siinä luulossa, että sananvapaus merkitsee tuollaista kaiken oikeuttavaa tekosyytä.
Tämä on ehkä se, mihin useimmat sananvapauden vastustajat (olivatpa he sitä tietoisesti, tai sitten tiedostamattaan, eli juuri tätä tekopyhää “uskon sananvapauteen, mutta…” -lajia) tarttuvat, ja mihin tässä Muhammed-jupakassakin on niin innokkaasti tartuttu. Näin siitäkin huolimatta, että Jyllands-Postenin teko ei edes ollut tuollainen perusteeton “lällällää, mepä voidaan tehdä näinkin, kun meillä on sananvapaus” -provokaatio ollutkaan, toisin, kuin millaiseksi se (valitettavasti vain parhaimmillaankin) on usein tässä viime päivien aikana esitetty.
Mutta loppujen lopuksi, vaikka se sitä olisi ollutkin, ei sitä siltikään olisi siis pitänyt voida tuomita sananvapauden rajojen ylittämisenä, vaan korkeintaan hyvän maun rajojen ylittämisenä.