Mikä­hän jut­tu se tuo vää­ren­net­ty anteek­si­pyyn­tö­kin oikein on? Alka­vat­ko mus­li­mi­mai­den joh­ta­jat itse­kin huo­les­tua kuo­hun­nan laa­ju­des­ta ja rajuu­des­ta? #

No tämä washingtonpost.com:ssa(kin?) ole­va jut­tu ei kui­ten­kaan ole vää­ren­net­ty, vaan ihan Flem­ming Rosen itsen­sä väsää­mä. Ei näkö­jään mikään tur­ha jät­kä. En minä sitä epäil­lyt aiem­min­kaan, mut­ta tämä kir­joi­tuk­sen­sa (jos­ta tähän alle suo­men­sin vain lyhyen kat­kel­man) on kyl­lä minul­le lopul­li­nen todis­te sii­tä. #

Onko Jyl­lands-Pos­ten lou­kan­nut ja epä­kun­nioit­ta­nut isla­mia? Se ei aina­kaan ollut tar­koi­tuk­sem­me. Mut­ta mitä kun­nioi­tus oikein tar­koit­taa? Kun vie­rai­len mos­kei­jas­sa, osoi­tan kun­nioi­tuk­se­ni otta­mal­la ken­gät pois jalas­ta. Nou­da­tan tapo­ja ihan kuten kir­kos­sa, syna­go­gas­sa tai mis­sä tahan­sa muus­sa pyhäs­sä pai­kas­sa. Mut­ta jos usko­va vaa­tii, että minun, ei-usko­van, on elet­tä­vä hänen tabu­jen­sa mukai­ses­ti jul­ki­ses­sa tilas­sa, hän ei vaa­di kun­nioi­tus­ta­ni vaan alis­tu­mis­ta­ni. Sel­lai­nen ei sovi yhteen seku­laa­ri­sen demo­kra­tian kans­sa. #

Juu­ri täs­tä syys­tä Karl Pop­per vaa­ti teok­ses­saan Avoin yhteis­kun­ta ja sen vihol­li­set, että suvait­se­mat­to­muut­ta ei pidä suvai­ta. Mis­sään muu­al­la eivät niin monet uskon­not elä rau­han­omai­ses­ti yhdes­sä kuin demo­kra­tiois­sa jois­sa sanan­va­paus on perus­ta­van­laa­tui­nen oikeus. Sau­di-Ara­bias­sa voi jou­tua pidä­te­tyk­si, jos kan­taa kau­las­saan ris­tiä tai sal­kus­saan raa­mat­tua, kun taas seku­laa­ri­ses­sa Tans­kas­sa mus­li­mit saa­vat pitää mos­kei­joi­ta, omia hau­taus­mai­ta, kou­lu­ja, tele­vi­sio- ja radio­ka­na­via. #

Olen tie­toi­nen sii­tä että pila­ku­vien jul­kai­su on lou­kan­nut joi­tain ihmi­siä ja sitä Jyl­lands-Pos­ten on pahoi­tel­lut. Mut­ta emme voi pyy­tää anteek­si oikeut­tam­me jul­kais­ta louk­kaa­vaa­kin mate­ri­aa­lia. Sano­ma­leh­teä ei voi toi­mit­taa jos on kaik­kien kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vien louk­kaus­ten lamaan­nut­ta­ma. #

Minua louk­kaa­vat päi­vit­täin leh­dis­sä ole­vat asiat: Osa­ma bin Lade­nin puheet, valo­ku­vat Abu Ghrai­bis­ta, ihmi­set, jot­ka vaa­ti­vat että Israel pitäi­si hävit­tää maan pääl­tä, ihmi­set, jot­ka väit­tä­vät, että juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­hoa ei kos­kaan tapah­tu­nut­kaan. Mut­ta se ei tar­koi­ta sitä, että jät­täi­sin ne jul­kai­se­mat­ta jos ne ovat lain ja sano­ma­leh­den oman eet­ti­sen koo­din puit­teis­sa. Se, että toi­set toi­mit­ta­jat teke­vät eri­lai­sia rat­kai­sua­ja, on moniar­voi­suu­den ydin. #

Enti­se­nä Neu­vos­to­lii­ton-kir­jeen­vaih­ta­ja­na olen hyvin herk­kä louk­kauk­sel­la perus­tel­tu­jen sen­su­roin­ti­vaa­ti­mus­ten suh­teen. Se on tota­li­taa­ris­ten liik­kei­den paris­sa hyvin suo­sit­tu kons­ti: lei­ma­taan mikä hyvän­sä kri­tiik­ki tai kes­kus­te­lu­haas­te louk­kauk­sek­si ja ran­kais­taan syyl­li­siä. Juu­ri näin tapah­tui ihmi­soi­keus­ak­ti­vis­teil­le ja kir­joit­ta­jil­le kuten Andrei Saha­ro­vil­le, Vla­di­mir Bukovs­kil­le, Alek­sandr Solže­nit­sy­nil­le, Natan Sha­rans­kil­le, Boris Pas­ter­na­kil­le. Hal­lin­to syyt­ti hei­tä neu­vos­to­vas­tai­ses­ta pro­pa­gan­das­ta ihan kuten jot­kut mus­li­mit nyt syyt­tä­vät kak­si­tois­ta pila­ku­vaa jul­kais­sut­ta tans­ka­lais­leh­teä isla­min­vas­tai­suu­des­ta. #

Flem­ming Rose: “Why I Publis­hed Tho­se Car­toons” (washingtonpost.com (via Blogs­Now); suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni) #