Sarjamurhaajia ja ufoja
#1969. Sunnuntai, 19. helmikuuta 2006 klo 21.00.59, kirjoittanut Jani. 25
Kävelin aikani kuluksi asemakadun Makuuniin (tunnin kävely), aikomuksenani hyödyntää taannoin jonkun kalenterin tai jonkun kylkiäisenä tullut alennuskuponki, jolla saa uutuuselokuvan lisäksi vanhuselokuvan ilmaiseksi. Vuokraamossa kuitenkin huomasin, että uutuuselokuvien vuokra on viisi euroa, ja samalla viidellä eurolla saa niitä vanhuselokuvia viisi kappaletta viideksi vuorokaudeksi! Niinpä yritin koota niistä viiden settiä, mutta en sitten millään saanut kasaan niin monta. #
Mutta toinenkin paljousalennus niistä vanhuselokuvista oli, nimittäin kolmella eurolla kaksi kahdeksi vuorokaudeksi. Ne kaksi löysin hyvin pian: Dahmer ja Bundy. Nämä velikullat omasta kokoelmastani vielä puuttuvat, koska eivät vielä ole Anttilassa olleet alle kahdeksan euron kertaakaan. Tulevatpahan näin esikatseltua, että tietää, minkä arvoiset ovat. #
Koska olin tällä tavalla säästänyt kaksi euroa alkuperäisestä suunnitelmastani, päätin sitten panna elämän oikein kunnolla risaiseksi ja keräsin itselleni vielä pussillisen ufoja… noh, minkä puljun makeisia ne oikein ovat, kun Candykingin valikoimasta en noita löydä? #
En tiedä, minkä valmistajan nuo ovat, mutta muistaakseni löytyvät CandyKingin telineiden sijasta Karkkikadun telineistä - eli samasta mistä esimerkiksi lätkät ja vaaleanpunaiset sienet :)
Ei ole Candykingillä ufoja ja hyvä vain. Minä en jotenkin hirveästi ole koskaan ollut Candykingin puolella.
Eilen juttelin yhden suomalaistytön kanssa, joka on lähdössä kotiin jo nyt puolivälissä. Hihkui, että nyt pääsee kotiin ja Makuuniin. Minä, että saahan niitä leffoja täälläkin vuokrata. Hän, että niin, mutta täällä ei myydä karkkia.
Uijui, nuo on parhaita. Ja joskus oli ainakin täällä semmoisia samanvärisiä kuutioita, joissa oli sokeria päällä. Nekin ovat mainioita.
Outi: Hmm, Karkkikatu on näköjään Leafin tytäryhtiö. Ehkäpä löydän ufot tuolta jostain, kunhan niiden ASP-serveri antaisi jotain muutakin kuin erroreita, niin kuin se tällä hetkellä näyttää tekevän.
PA: Olen huomannut, että monet - jostain syystä minusta tuntuu, että nimenomaan monet tytöt - käyvät todellakin Makuunissa ihan vain sen karkkihyllyn takia. Mikähän siinä on? Varmaan ne hyvät aukioloajat.
Brim: Noiden ohella kelpuutan irtokarkeista vain Noitapillit. Ja nekin vain siksi, ettei niitä enää myydä kunnon pusseissa.
Tokikaan muodon suhteen en ole niin nirso, eli jos samasta töhkästä on muotoiltu jotain uutta niin hyvinkin voisin kokeilla.
Makuunissa on ainakin täällä paljon laajemmat valikoimat kuin muissa paikoissa. Minulle irtokarkkien suurin ilo on ollut se että niitä pitää pystyä valitsemaan paljon, se on hauskempaa kuin syöminen (josta tulee vain huono olo).
Jyväskylässä minä kyllä ostan aina karkkini Kalpikselta, se on niin voimakkaasti osa nuoruuttani.
Jotenkin on aina, kerta toisensa jälkeen, yhtä hauskaa/kammottavaa, että kun postauksessa käsitellään vierekkäin niinkin traagisesti eri ääripäistä olevia asioita kuten esim. sarjamurhaajia ja irtokarkkeja, niin ne irtokarkit kirvoittavat paljonkin kommentteja, mutta se vakavempi aihe, sarjamurhaajat, jää täysin vaille huomiota. Todellista postmodernismia?
(Älkööt ihmiset hermostuko vaikka rikoinkin teidän ying/yang harmonianne, tämä oli vain huomio. Jatketaan.
Ps. Dahmer aika vakuuttava, Bundy huomattavasti heikompi, elokuvien muistoista.
N.t.: Kalpiksella on minusta Makuunia isompi valikoima täällä, mutta juuri nuo Noitapillit puuttuvat ainakin Forumin Kalpiksesta jostain minulle käsittämättömästä syystä. Tai ainakin puuttuivat kun viimeksi siellä kävin nimenomaan niitä etsimässä.
nudisti: Olen huomannut saman ilmiön, ja vaikka se onkin ehkä silmiinpistävimmillään näissä yksittäisissä postauksissa, joissa eri aihepiirit sekoittuvat, niin sama pätee ainakin tässä blogissa myös laajemminkin: jotkut triviaalintuntuiset jutut kirvoittavat runsaitakin keskusteluita, kun taas heti sellaista välittömästi seuraava tai edeltävä synkistely tuottaa monesti syvän hiljaisuuden.
Tykkäsin Dahmerista. Oikein paljon.
Ovatko nuo ufoja? Olen lapsesta asti pitänyt niitä kilpinä, siis niinkuin roomalaisten taistelijoitten suojavarusteena. Ääh.
Lemppari-irtiksiäni kuitenkin.
Ufoiksi niitä on aina siinä laatikon kyljessä tituleerattu, vaikka minustakin ne ovat aina näyttäneet paljon enemmän kilviltä, joskin oma assosiaationi on ennemminkin Harald Hirmuiseen kuin roomalaisiin.
Kilpiä ne varmaan ovatkin, ufoiksi miellän itse ne mustapunaiset ja mustakeltaiset kirpeät hirvitykset. On varmaan jonkin verran hyllynhoitajasta kiinni minkä nimisiksi karkit tulevat. Joskus takavuosina kotipaikkakunnallani ne pyöreät pulleat lakunaamat (joita ainakin makuunissa olen nähnyt) tunnettiin nimellä “Väyrysen päät” tai niin siinä tarralapussa ainakin luki. Liekö ollut sitten jotain henkilökohtaista kaunaa siinäkin.
Kyllä ne esiintyvät nimellä “Väyrysen pää” edelleen ainakin Turun Candyboyssa.
No siinä tapauksessa se taitaa sitten olla niiden virallinen nimi. Täällä päin Suomea ovat muuttuneet vaan lakunaamoiksi.
Niitä mustapunaisia ufojakin joskus söin. Muistaakseni niissä oli sisimmässä jotain salmiakintapaista. Nykyjään en tykkää kirpeistä mistään. Väyrysen päät -haku muuten paljasti nimen He-manin kilpi, jonka senkin veikkaisin viittaavan näihin ruskeisiin “ufoihin”.
Minä en ymmärrä, mikä kalpis on, mutta oletan silti, että ihmisillä on keskimäärin enemmän omakohtaista kokemusta ja siten tartuntapintaa ja sanottavaa irtokarkeista kuin sarjamurhaamisesta.
Minä olen tainnut vuokrata kaksi leffaa alakerran Makuunista. Karkinostokertoja en muista. Aukioloajat ovat minulle tärkein syy, sillä hinta on hieman yläkanttinen. [saattaa olla, että keskimääräiset naiskarkinostajat eivät ole yhtä hintatietoisia, mutta 70 senttiä / 100 g on minulle perinteinen kipuraja].
Saksassahan karkki on halvempaa, mutta irtokarkkia ei myydä juuri missään ja se on sikahintaista [yli 1,2-euroa / 100 g].
Siis niitä on niin paljon, etten muista. Ei siis, että viimeisestä olisi kulunut niin kauan, etten siksi muista. Äh.
Kalpis on karkkikauppa, jossa myydään makeisia, lehtiä, limsaa ja jäätelöä. Sen hintoja en kyllä muista, mutteipä niillä minulle Noitapillien ja noiden Hiimän-kilpien ystävänä olisi paljon merkitystäkään. Maksan siis makuuni Kalpista paremmin sopivasta valikoimasta ylimääräistä.
Kalpis oli aikoinaan jyväskyläinen halpamyymäläketju nimeltään Kalpio, joka meni konkurssiin laman aikana ja nousu kuolleista irtokarkkimyymälänä. Muistan miten vallankumouksellista se oli (en tiedä miten karkin myynti oli hoidettu muualla Suomessa), sitä ennen karkit myytiin kappaleittain eikä ollut juuri itsepalvelua, sitten tuli Kalpis ja romautti hintatason, parhaimmillaan sata grammaa sai alle kolmella markalla.
Yläasteellani karkkien pölliminen Kalpikselta oli suosittua välituntitoimintaa, minä en kyllä harrastanut sitä.
Minä pidän eniten rapeista irtokarkeista, kaikenlaisista rakeista ja suklaapäällysteisistä vaahtosienistä ja oikeastaan vaikka misstä (paitsi sitkeistä ja limaisista). Se muodostui ongelmaksi, nyt yritän rajoittaa karkin syöntiä, varsinkin irtokarkkien.
Ah, Noitapilleja kunpa saisikin noitapilleja.Ne on ehdottomasti paras tuliainen,niin ja ruis leipa.Meilla kun ei kaupasta saa kumpaakaan.
N.t.: Kappas, mielenkiintoinen lyhyt historiikki Jyväskylän irtokarkkikauppakulttuurista!
Kolme markkaa on nykyrahassa kyllä selvästi vähemmän kuin se päälle kahdeksankymmentä senttiä, jonka Makuuni kiskoo. Joskaan en tiedä, onko Kalpiksellakin sitten ollut varaa nostaa hintojaan euroaikana. Pitääpä ihan uteliaisuudesta vilkaista seuraavan kerran ohi kävellessäni.
Satu: Siellä tarvittaisiin suomalaisia perinneruokia, kuten Noitapillejä ja ruisleipiä myyviä puoteja!
[…] Kaksi täysin erilaista sarjamurhaajaa, kaksi täysin erilaista elokuvaa. […]
[…] täysin erilaista sarjamurhaajaa, kaksi täysin erilaista elokuvaa. #Northeastern-yliopiston rikosoikeudellisen tiedekunnan dekaani, tohtori James […]