Pak­ko teh­dä nyt, kun vie­lä muis­tan, muis­tiin­pa­no tähän sii­tä, että ensi vii­kol­la ei ole ryh­mää, jot­ten mene tur­haan sin­ne ovi­kel­loa soit­te­le­maan. #

Sen jäl­keen on vie­lä nel­jä ker­taa ja sit­ten se on lop­pu. En kyke­ne hah­mot­ta­maan sitä, vaik­ka kuin­ka yri­tän. Voin vain toi­voa, etten hah­mo­ta­kaan, sen jäl­keen­kään. Että olen eris­tä­nyt itse­ni niin täy­del­li­ses­ti sii­tä, etten tun­ne mene­tys­tä, vaik­ka tur­ha toi­vo­han se on. Oli­si pal­jon parem­pi, jos se mene­tys­ko­ke­mus tuli­si jo nyt, että sitä voi­si edes yrit­tää käsi­tel­lä siel­lä. #

Mei­na­sin eilen ensim­mäis­tä ker­taa pääs­tä kun­nol­la tera­peu­tin kimp­puun, mut­ta se tilan­ne tuli tie­ten­kin niin lopus­sa, että sit­ten se jäi kes­ken. Olin pudot­taa leu­ka­ni, kun se sanoi, että niin kau­an kuin on elos­sa, niin kaik­ki on kor­jat­ta­vis­sa. Ja sit­ten kun sanoin, etten minä sitä aina­kaan usko, tuli vie­lä klas­si­nen “add insult to inju­ry” -koh­taus, kun se sanoi, ettei se tar­koi­ta, että on “hap­py end”. #

Joo. #

Juu­ri täl­lais­ta naii­via toi­veik­kuut­ta, jota sit­ten täy­tyy pön­kit­tää sil­lä, että kään­ne­tään­kin se lap­sel­li­suus­lei­ma nii­tä vas­taan, jot­ka eivät kai­ken paran­net­ta­vis­sao­le­vuu­teen usko, väit­tä­mäl­lä, että he odot­ta­vat satu­kir­ja­lop­pu­ja ja luu­le­vat “para­ne­mi­sen” tar­koit­ta­van sitä, että kaik­ki on hyvin. Samaa kons­tia käyt­tä­vät kaik­ki mie­len­ter­vey­son­gel­mia ja mie­len­ter­vey­son­gel­mais­ten koh­taa­mis­ta pel­kää­vät tavik­set, kun tosi­asiat sel­lai­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa alka­vat ahdis­taa lii­kaa. #

Tätä minä olen kai­ken aikaa pelän­nyt­kin, mut­ta tätä ennen en ole saa­nut sii­tä noin suo­ria todis­tei­ta. Har­mi tosi­aan, että se jäi niin kipe­räs­ti kes­ken, mut­ta ehkä­pä sii­hen vie­lä pääs­tään käsik­si. #