marginaali


  Muhammed, pelko ja sananvapaus »

Avo-osastolla

#1982. Torstai, 23. helmikuuta 2006 klo 20.51.48, kirjoittanut Jani. 11 kommenttia.

Tapah­tui kau­an sit­ten… #

Näkö­jään en vie­lä­kään kyke­ne enkä halua muis­tel­la vuo­sien takai­sia tun­te­muk­sia­ni, mut­ta pys­tyin (pyyn­nös­tä) kir­joit­ta­maan täl­lai­sen klii­ni­seh­kön, jota­kuin­kin kohe­ren­tin selos­tuk­sen tapah­tu­mien kulus­ta niil­tä ajoil­ta sil­tä osin, kuin ne muis­tan. Jos­tain­han sitä on aloi­tet­ta­va. #

Kun masen­nuk­se­ni pahe­ni, kävin psy­kiat­ril­la ja sain lääk­keet ja ker­ta­viik­koi­sen tera­pian. Kir­joi­tin tera­peu­til­le kir­jeen, jos­sa selos­tin sil­lä het­kel­lä pahim­mik­si koke­ma­ni ongel­mat, ja lue­tu­tin sen hänel­le, kos­ka pel­kä­sin, etten sai­si asioi­ta ulos kui­ten­kaan, jos ne oli­si pitä­nyt sanoa ääneen. #

Se tera­pia lop­pui sii­hen. Tera­peut­ti sanoi jutel­leen­sa psy­kiat­rin kans­sa ja että he oli­vat toden­neet, ettei tuos­ta tera­pias­ta oli­si minul­le mitään apua täs­sä vai­hees­sa. Olin sen joh­dos­ta mel­ko vakuut­tu­nut, ettei minua mikään voi aut­taa, ja tein sen myös psy­kiat­ril­le sel­väk­si seu­raa­val­la käyn­nil­lä. Sii­nä vai­hees­sa hän ehdot­ti sai­raa­la­hoi­toa, ja minä suos­tuin suo­raan. En välit­tä­nyt (enkä kyl­lä tien­nyt­kään) mitään mis­tään eri osas­tois­ta, mut­ta psy­kiat­ri ker­toi pitä­vän­sä eräs­tä avo-osas­toa minul­le juu­ri sopi­va­na, ja niin­pä sain sit­ten lähet­teen sin­ne. #

Menin sit­ten sin­ne osas­tol­le, jos­sa sain (aluk­si) oman huo­neen ja seu­raa­va­na päi­vä­nä oma­hoi­ta­jan, joka opas­ti minut kädes­tä pitäen osas­ton kuvioi­hin. Alus­sa oli muu­ta­mia pakol­li­sia kuvioi­ta, eli lähin­nä käyn­tiä veri­ko­kees­sa, lää­kä­rin (psy­kiat­rin), sosi­aa­li­tan­tan ja myö­hem­min psy­ko­lo­gin luo­na ja EEG:ssä. Nii­den ohel­la mitään var­si­nais­ta, pakol­lis­ta ohjel­maa ei sit­ten ollut­kaan. Osas­tol­la oli kir­jas­to, ja toi­saal­la sai­raa­las­sa kun­to­sa­li ja joku käsi­työ­jut­tu­kin jos­sain. Minua ei kiin­nos­ta­nut mikään, lähin­nä vain se kir­jas­to. #

Niin no oli­han siel­lä peri­aat­tees­sa sem­moi­nen aamu­ryh­mä eli kokoon­tu­mi­nen aulaan aamu­pa­lan jäl­keen. Siel­lä jaet­tiin tiet­ty­jä arkias­ka­rei­ta (tis­ki­ko­neen tyh­jen­nys­tä, kuk­kien kas­te­lua ja sen sel­lais­ta) osas­ton asu­keil­le. Minä lint­sa­sin niis­tä­kin par­haa­ni mukaan, kos­ka pel­kä­sin kaik­kea enkä jak­sa­nut mitään. Ei siel­lä ketään pako­tet­tu mihin­kään, eikä minua oltai­si pakot­ta­maan pys­tyt­ty­kään. #

Osas­ton avoi­muus mer­kit­si sitä, että sen ulko-ovi oli auki ja siel­tä sai siis käy­dä ulko­na päi­vä­sai­kaan ihan mie­len­sä mukaan (tie­tys­ti näi­den sovit­tu­jen ohjel­mien ulko­puo­lel­la). Toi­si­naan vii­kon­lop­pui­sin pää­si lomal­le eli kotiin. #

Kaik­kein tär­kein ohjel­ma minul­le oli kes­kus­te­lu­tun­ti oma­hoi­ta­jan kans­sa. Nii­tä hän jär­jes­ti minul­le aina sil­loin, kun hän oli töis­sä. Se oli se, jos­ta se todel­li­nen apu minul­le siel­lä tuli. En tie­dä, onko niin usko­mi­nen luon­nol­li­nen osa jokais­ta hoi­to­suh­det­ta, mut­ta minä koin ole­va­ni onne­kas omas­ta oma­hoi­ta­jas­ta­ni; minus­ta hän oli paras, kau­nein ja iha­nin kai­kis­ta. Ja on edel­leen. #

Sai­raa­laan men­nes­sä­ni olin mel­ko pahas­sa jamas­sa ja pel­kä­sin sil­ti, että minua luul­tai­siin ter­veek­si ja että minut sen takia hei­tet­täi­siin siel­tä heti ulos. Niin ei kui­ten­kaan tapah­tu­nut, eikä minua kotiu­tet­tu ennen kuin olin itse sii­hen val­mis, muis­taak­se­ni noin kak­si kuu­kaut­ta sin­ne tulo­ni jäl­keen. #

Muis­tan minä pal­jon muu­ta­kin siel­tä, pal­jon yksi­tyis­koh­tia. Eivät ne oikein sopi­neet tähän. Nii­den mutus­te­le­mi­nen tun­tuu sil­tä kuin lipoi­si kie­lel­lä irron­neen ham­paan jät­tä­mää koloa. Pien­tä kipua, joka on samal­la kut­kut­ta­van kihel­möi­vää. #

 
« Jackass: The Box Set, Lost 1st Season ja Sin City Recut & Extended
•)) 11 kommenttia postaukselle Avo-osastolla. ↩
  1. #6808. Torstai, 23. helmikuuta 2006 klo 21.35.34, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Minun on aina ollut vai­kea ymmär­tää tis­ki­ko­neen täy­tön tera­peut­tis­ta vai­ku­tus­ta. Olin ker­ran erään oppi­laa­ni HOJKS-pala­ve­ris­sa kun­tou­tus­ko­dis­sa, jos­sa hän asui. Odot­te­lin sii­nä asuk­kai­den yhtei­ses­sä oles­ke­lu­ti­las­sa ja näin sivusil­mäl­lä sini­hup­pui­sia nuo­ria mie­hiä kan­ta­mas­sa inn­ot­to­mas­ti astioi­ta keit­ti­öön. Yhdes­sä kun­tou­tus­ko­te­ja käsi­tel­lees­sä väi­tös­kir­jas­sa­kin puhut­tiin asuk­kien keit­tiö­pal­ve­lun merkityksestä.

    Ja minä sen­kun ihmet­te­lin. Suur­ta­lou­den keit­tiö­apu­lai­se­na toi­mi­mi­nen ei tun­tu­nut tar­joa­van näke­mil­le­ni nuo­ril­le mie­hil­le val­ta­vas­ti onnis­tu­mi­sen iloa. Vii­den pork­ka­na­ki­lon raas­ta­mi­nen ei lii­oin suo­raan tun­tu­nut val­men­ta­van hei­tä itse­näi­seen asu­mi­seen, enem­män oli­si ollut hyö­tyä yhden ihmi­sen ate­rian val­mis­ta­mi­sen har­joit­te­lus­ta, ajattelin.

    Täs­sä sinun­kin kir­joi­tuk­ses­sa­si huo­mio­ni sik­si kiin­nit­tyi tuo­hon tis­ki­ko­neen täyt­töön ja kuk­kien kas­te­luun. Että sai­raa­las­sa­kin! Miksihän?

  2. #6809. Torstai, 23. helmikuuta 2006 klo 22.20.45, kirjoittanut V..
    V.

    Oikeas­ti on ole­mas­sa sel­lai­nen avo-hoi­dos­sa käy­tet­ty hoi­to­muo­to, kuin “teol­li­suus­te­ra­pia”. Itse kun olin vain sai­raa­la-apu­lai­nen, en voi­nut käsit­tää mitä tekoa tera­pia sanal­la oli sen kans­sa, että poti­laat pak­ka­si­vat esim. cock­tail­tik­ku­ja tsil­joo­nan tikun laa­ti­kois­ta pie­niin kym­me­nen kap­pa­leen pusseihin.

    Siir­rel­les­sään mop­pia pai­kas­ta toi­seen sitä kuu­lee ja näkee outo­ja asioi­ta, var­sin kun on muut­tu­nut joten­kin läpi­nä­ky­väi­sek­si (sitä tajusi aika nopeas­ti, mik­si lomit­ta­ma­ni s-apu­lai­nen oli syö­nyt evään­sä yksin siivouskomerossa :)).

  3. #6810. Torstai, 23. helmikuuta 2006 klo 22.37.20, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Luu­len, että aina­kin osa niis­tä aska­reis­ta, kuten se tis­ki­ko­ne­hom­ma, oli ihan käy­tän­nön syis­tä niin jär­jes­tet­ty. Eli, jot­ta kah­vi­ku­pit saa­tiin puh­taik­si, ne piti tie­tys­ti tis­ka­ta. Osa oli sit­ten sel­väs­ti ihan vain jotain teke­mäl­lä teh­tyä aska­ret­ta. En suo­raan sanot­tu­na ymmär­rä sem­moi­sen tar­koi­tus­ta minä­kään. Tai no, kyl­lä­hän joku sel­lai­ses­ta voi tie­tys­ti pitää, mutta…

  4. #6811. Torstai, 23. helmikuuta 2006 klo 22.39.42, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V.: Kris­tus. Minus­ta kyl­lä tun­tuu, että jot­kut pää­se­vät osas­tol­le sen takia, että ovat olleet lii­an kau­an sem­moi­sis­sa töis­sä, jois­sa teh­dään jotain tuom­mois­ta mon­o­to­nis­ta tou­hua. Mut­ta voi­han sekin tie­tys­ti olla hel­pot­ta­vaa… ehkä. Jol­le­kul­le. Ehkä sit­ten, jos mie­li muu­toin mei­naa kul­kea lii­an nopeas­ti, se tar­vit­see jotain tuol­lais­ta rauhoittuakseen.

  5. #6812. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 8.56.57, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Kuvit­te­li­sin tuon arki­päi­väi­sen ja ehkä mon­o­to­ni­sen­kin puu­han ole­van sik­si tär­ke­ää, että aivois­sa tapah­tui­si edes jotain, sisäi­sen päh­käi­lyn tilal­le. Vie­ri­vä kivi ei sam­ma­loi­du ja niin edelleen.

    En toki ole asian­tun­ti­ja, en sin­ne päin­kään täs­sä aihees­sa, mut­ta itsel­lä­ni jos­kus on ollut sel­lai­sia sini­siä het­kiä jol­loin en ole halun­nut enkä jak­sa­nut teh­dä mitään, juu­ri ja juu­ri nuk­kua ehkä. Sel­lai­sis­sa tilan­teis­sa ulko­puo­li­nen “vetä­vä” syy teh­dä jotain on luul­ta­vas­ti ter­ve­tul­lut­ta, jos ei itse pys­ty “työn­tä­viä” syi­tä asioi­den teke­mi­sel­le synnyttämään.

    Voi­si­ko olla niin, että jos tekee jotain, edes mitä tahan­sa, tis­ki­ko­neen täyt­töä sit­ten vaik­ka, niin saa tun­teen että voi/jaksaa teh­dä sit­ten kui­ten­kin jotain, eikä käy niin, että masentuu/lannistuu lisää sik­si, ettei jak­sa teh­dä mitään.

  6. #6813. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 9.36.50, kirjoittanut Harri.
    Harri

    Työ­te­ra­pial­la kun on pit­kät perin­teet: http://herkules.oulu.fi/isbn9514271289/html/c78.html .

  7. #6814. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 9.43.27, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kuraat­to­ri: Noin se voi tosi­aan toi­mia joil­le­kuil­le. Sii­nä­kin on vaan sit­ten se ongel­ma, että se yleis­te­tään jos­tain syys­tä kos­ke­maan kaik­kia, eli ole­te­taan kaik­kien sitä kai­paa­van ja tarvitsevan.

  8. #6815. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 9.48.11, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Har­ri: Ahaa, tuon kaut­ta­han sitä pääs­tiin taas sylt­ty­teh­taan jäljille:

    “Moder­nia län­si­mais­ta palk­ka­työn arvos­tus­ta kut­su­taan pro­tes­tant­ti­sen työn etii­kak­si […]. Sen juu­ret ovat 1500-luvul­la Mar­tin Lut­he­rin työn suh­teen teke­mäs­sä ideo­lo­gi­ses­sa kumouk­ses­sa, joka vai­kut­ti myös ihmis­ku­vaan. Syväl­le yhteis­kun­taam­me on juur­tu­nut usko­mus työn siu­nauk­sel­li­ses­ta ja paran­ta­vas­ta mer­ki­tyk­ses­tä sekä toi­saal­ta jou­ti­lai­suu­den tur­miol­li­ses­ta, rap­peut­ta­vas­ta ja pas­si­voi­vas­ta vaikutuksesta.”

    Sii­nä sitä ollaan. Noi­hin kivi­kau­ti­siin työ­kä­si­tyk­siin perus­tu­vaan “tera­pi­aan” ei minun usko­ni riitä.

    “Työ­te­ra­pian vai­ku­tus perus­tuu poti­laan osal­lis­tu­mi­seen kyky­jen­sä mukaan sai­raa­las­sa tar­jot­tuun työ­hön, jol­loin hänes­tä tulee mui­den arvos­ta­ma yhtei­sön hyö­dyl­li­nen ja tuot­ta­va jäsen.”

    …ja se vai­ku­tus toi­mii vain sil­loin, jos poti­las A) pitää työ­tä tuon edel­lä mai­ni­tun antiik­ki­sen käsi­tyk­sen mukai­ses­ti yhtei­sön yhtei­se­nä, abso­luut­ti­se­na hyvee­nä ja var­sin­kin B) pitää yhtei­söön kuu­lu­mis­ta ja sen “tuot­ta­vaa jäsen­nyyt­tä” yli­pään­sä­kään mis­sään arvos­sa. Jos kum­pi­kaan koh­ta klik­kaa, on työn arvo tera­pia­muo­to­na minun näh­däk­se­ni sil­loin nolla.

  9. #6816. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 10.06.04, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Jani, tuo­hon koh­taan yhdyn kyl­lä kokonaan.

  10. #6817. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 11.59.28, kirjoittanut Harri.
    Harri

    Osa ongel­maa on tie­tys­ti tuo, mitä sil­lä työl­lä tar­koi­te­taan. Että onko se cock­tail-tik­ku­jen pak­kaa­mis­ta vai­ko hen­ki­lön itse­näi­ses­ti suun­nit­te­le­ma ja toteut­ta­ma jut­tu, vaik­ka kir­jan lukeminen.

    Tyk­kään sii­tä van­has­ta Freu­din ter­veen ihmi­sen mää­ri­tel­mäs­tä (se joka pys­tyy teke­mään työ­tä ja rakas­ta­maan; kön­nen lie­ben und arbei­ten) kos­ka haluan tuos­sa yhtey­des­sä (oli­si­ko jotain 1925) ymmär­tää työn laa­jem­min: sel­lai­se­na mitä on kiva teh­dä, mitä teh­des­sään kokee iloa.

    Että tuol­lai­nen “työ“terapia oli­si kai ok?

  11. #6818. Perjantai, 24. helmikuuta 2006 klo 12.07.44, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuol­lai­sel­la mää­ri­tel­mäl­lä, ehdot­to­mas­ti. Eli jos rii­su­taan se yhtei­söä koh­taan tun­ne­tun vel­vol­li­suu­den ras­kas kah­le sii­tä ympä­ril­tä, niin sit­ten­hän muka­van ja mie­lek­kään teke­mään kyke­ne­mi­sen tera­peut­ti­nen vai­ku­tus on täy­sin ymmär­ret­tä­vä ja uskottava.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö