marginaali

Tabula infractus

#2001. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 13.16.12, kirjoittanut Jani.

Kuka sinä olet? Mis­sä sinä olet? Mis­tä sinä tulet? Min­ne sinä menet? Mik­si olet tääl­lä? #

Lin­ja-auto repii minua väki­sin eteen­päin, enkä voi­si pysäyt­tää sitä, vaik­ka haluai­sin­kin. Mut­ta juu­ri nyt minä en edes halua. Nau­tin vain mat­kas­ta. #

Tut­kin kir­jo­ja. Etsin viko­ja, jot­ka tun­nis­tai­sin itses­tä­ni, mut­ta en löy­dä. Minun pääs­sä­ni ei ole särö­jä, niin kuin mui­den. Se, mitä kotoa­ni sain, oli hyvää. Se ei vain kes­tä­nyt, sär­kyi heti ensim­mäi­seen estee­seen. Ei se sil­ti ollut huo­noa; aika vain kuluu nykyi­sin niin nopeas­ti, että minä olin syn­tyes­sä­ni ikä­lop­pu. #

Haa­vei­len. Kuvit­te­len opet­te­le­va­ni jon­kin tai­don, jos­ta oli­si minul­le hyö­tyä. Mut­ta minul­la on jo kaik­ki tai­dot, minä en vain pys­ty käyt­tä­mään nii­tä, enkä halua. #

En halua elää. #

En ole kukaan, en ole mis­sään, en tule mis­tään, en ole menos­sa min­ne­kään, eikä tääl­lä­ole­mi­see­ni ole mitään syy­tä, se on täy­sin tar­koi­tuk­se­ton­ta. #

 
•)) 13 kommenttia postaukselle Tabula infractus. ↩
  1. #6911. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 16.55.08, kirjoittanut Hurina.
    Hurina

    Pak­ko sanoa tähän jotain, vaik­ka en oikein tie­dä­kään, mitä voi­si sanoa. Masen­nus ja eksis­ten­ti­aa­liah­dis­tus liit­ty­vät usein yhteen ja sen jäl­keen, kun sii­hen tar­peek­si syväl­le vajo­aa, niin oma pie­nuus ja mer­ki­tyk­set­tö­myys kas­va­vat sel­lai­siin mit­ta­suh­tei­siin, että sii­hen voi huk­kua. En usko, että elä­mäl­lä on muu­ta mer­ki­tys­tä kuin se, min­kä kukin ihmi­nen itse sil­le antaa. Val­mii­ta vas­tauk­sia ei ole ja vii­me kädes­sä kaik­ki ovat yksin. Itse saan kui­ten­kin tiet­tyä loh­tua sii­tä, että vii­me kädes­sä kaik­ki muut­kin ihmi­set ovat samas­sa tilan­tees­sa, yhtä pihal­la ja yhtä heik­ko­ja. Tämä taas saa minut ajat­te­le­maan, että sil­lä on jotain mer­ki­tys­tä, että pys­tyy edes jos­kus ja joten­kin ilah­dut­ta­maan näi­tä mui­ta ihmi­siä ja edes pik­ku­riik­ki­sen hel­pot­ta­maan hei­dän oloaan.

    Ja sitä­hän sinun blo­gi­si aina­kin tekee. Se saa ihmi­siä hymyi­le­mään ja minus­ta se on jo aika paljon.

    Toi­nen aivan eri­lai­nen asia, min­kä koin äsken joten­kin hel­pot­ta­va­na, oli­vat nämä Her­kun otta­mat valo­ku­vat. En osaa oikein selit­tää asi­aa, mut­ta sii­nä, että ne ovat niin kirk­kai­ta on minun mie­les­tä­ni jotain terapeuttista.

    Että täs­sä nyt oli täl­lai­nen yri­tys sanoa edes jotain.

  2. #6912. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 17.03.10, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Tuo lop­pu kuu­los­taa loh­dut­to­man tutul­ta. Jos­kus pel­kään van­he­ne­mis­ta kos­ka pel­kään myös sitä että tajuan vas­ta myö­hem­min mitä pitäi­si taju­ta jo nyt.

  3. #6913. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 17.11.26, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Lie­nee­kö sii­tä yhtään loh­tua, ettei kenen­kään elä­mä ole minus­ta miten­kään tar­koi­tuk­sel­lis­ta muu­toin­kaan. Ihmi­set vain osaa­vat tai­dok­kaas­ti valeh­del­la itsel­leen ole­van­sa tär­kei­tä. Myös yhteis­kun­nan kir­joit­ta­mat­to­mis­sa sään­nöis­sä sei­soo sel­väs­ti, että jot­kut oli­si­vat jos­ta­kin syys­tä tär­keäm­piä kuin toi­set. Että hei­dän elä­mil­lään oli­si jokin mer­ki­tys. Ei ole. Me olem­me kaik­ki joko yhtä mer­ki­tyk­set­tö­miä tai merkityksellisiä.

    Het­kit­täin tun­nen ihan sel­väs­ti, että tämä kaik­ki on pelk­kää kulis­sia. Ihmi­set aamu­ju­nis­sa menos­sa töi­hin teke­mään jota­kin muka tär­ke­ää, vaik­ka todel­li­suu­des­sa sil­lä ei ole pas­kan väliä. Kaik­ki työt tun­tu­vat kek­si­tyil­tä, pait­si se, jos oli­si oma­va­rai­nen maanviljelijä.

  4. #6914. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 17.13.35, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Mä olen koit­ta­nut saa­da aikaan pidem­pää kir­joi­tus­ta juu­ri sii­tä että mik­si ihmi­set teke­vät töi­tä, mik­si ihmis­ten on lähes pak­ko teh­dä töi­tä jne. Ihmi­set eivät län­si­mai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa saa vain olla. Olla vaan. Se oli­si minus­ta tär­keäm­pää kuin se että on esi­mer­kik­si “tär­keä” työ, tai edes mikään työ.

  5. #6915. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 17.23.26, kirjoittanut norsis.
    norsis

    “en ole menos­sa min­ne­kään, eikä tääl­lä­ole­mi­see­ni ole mitään syy­tä, se on täy­sin tar­koi­tuk­se­ton­ta.”

    En ymmär­rä, mik­si elä­mäl­lä pitäi­si olla tar­koi­tus? Kos­ka ei sil­lä ole. Kun­han hen­gail­laan tääl­lä ja teh­dään asioi­ta ja kuol­laan pois.

  6. #6916. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 17.51.44, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Oho, tääl­lä­hän kommentoidaan!

    Näi­hin pitäi­si vis­siin aina liit­tää sem­moi­nen disclai­me­ri, ettei ole mikään pak­ko sanoa jotain, vaik­ka näi­tä lukies­sa sel­lai­nen tun­ne saat­tai­si­kin tul­la. Nämä ovat vain täm­möi­siä poh­dis­ke­lu­ja, joi­ta käyn läpi pääs­sä­ni tyy­pil­li­ses­ti kol­mes­ta vii­teen ker­taan vii­kos­sa. Eivät ne nyt tosin aina näin­kään sel­keäs­ti ilmais­ta­via ole, mut­ta kun tämän­ker­tai­nen nyt sat­tui sel­lai­nen ole­maan, niin kir­joi­tin sen ylös.

    Mikä ei tie­ten­kään tar­koi­ta sitä, etten­kö oli­si ilah­tu­nut sii­tä, että tah­doit­te jotain tähän sanoa, eikä sii­hen­kään tie­ten­kään tar­vit­se yhtään sen kum­mem­paa moti­vaa­tio­ta kuin tuo minun “täm­möis­tä nyt sat­tui täl­lä ker­taa pääs­sä­ni liik­ku­maan”. Joten kii­tok­sia. Sanan­ne oli­vat oikein mielenkiintoisia.

  7. #6917. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 18.05.52, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Se, mitä kotoa­ni sain, oli hyvää. Se ei vain kes­tä­nyt, sär­kyi heti ensim­mäi­seen estee­seen. Ei se sil­ti ollut huo­noa; aika vain kuluu nykyi­sin niin nopeas­ti, että minä olin syn­tyes­sä­ni ikäloppu.

    Onhan tämä tiet­ty ala­viei­nen pos­taus, mut­ta toi yllä ole­va on kyl­lä mah­dot­to­man kau­niis­ti sanottu!

    Olen jos­kus miet­ti­nyt nii­tä lah­jak­kuus­li­ta­nioi­ta, tie­dät­hän: kie­lel­li­nen, mate­maat­ti­nen, muusikaalinen,visuaalinen, kehol­li­nen, int­ra- ja inter­per­soo­nal­li­nen ja mitä nii­tä oikein onkaan. Ja tul­lut sii­hen tulok­seen, että pitää olla inta­per­soo­nal­li­ses­ti lah­ja­kas, ennen kuin voi lail­la­si masen­tua. Seli­tys: taval­li­nen itsen­sä tun­nis­ta­mi­ses­sa lah­ja­ton ihmi­nen ei edes huo­maa ruve­ta poh­ti­maan elä­män tar­koi­tus­ta noin syvällisesti.

    Kau­ra kir­joit­ti taan­noin, että oma kuo­le­ma pelot­taa, kun on vas­tuu lap­sis­ta. Samaan tapaan olen itse koke­nut, ennen ja jäl­keen las­ten pik­ku­lap­sia­jan ei ole ollut niin väliä , kuin täs­sä käy. Sitä voi elää ihan ute­liai­suut­taan, kovas­ti miet­ti­mät­tä, mitään mer­kit­tä­viä syitä.

  8. #6918. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 18.08.50, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    piti siis olla ala­vi­rei­nen, ei alavieinen.

  9. #6919. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 18.15.19, kirjoittanut veloena.
    veloena

    Eikö kaik­ki blog­gaa­mi­nen ole tuo­ta täm­möis­tä nyt sat­tui täl­lä ker­taa pääs­sä­ni liik­ku­maan -kamaa?

    Jos haluat tul­la teel­le mat­kal­la­si New Yor­kiin, tie­dä ole­va­si ter­ve­tul­lut. Vaik­ka inhoat­kin ihmis­ten tapaa­mi­sia ja sosi­aa­li­suut­ta. Minun tapaa­mi­se­ni on ehkä enem­män samaa kuin näki­si jon­kin pie­nen eläi­men, luulen.

    Yhtä vähän tarkoituksellisen.

    Hmm. Jor­ge Louis Bor­ges kir­joit­taa kovin vii­saas­ti: “Kukaan ei ole maan suo­la mut­ta jokai­nen on ollut sitä jona­kin elä­män­sä het­ke­nä.” Sitä ei kan­na­ta unoh­taa. Se, mitä kir­joi­tat, on monel­le tärkeää.

    Toi­voi­sin kovas­ti osaa­va­ni sanoa jota­kin avaa­vaa ja vapaut­ta­vaa, mut­ten tai­da osa­ta sanoa muu­ta kuin että minä­kin toi­voin kuo­le­va­ni pit­kän aikaa ja sit­ten eräs päi­vä se toi­ve hävi­si. Tänä tal­ve­na halu kuol­la on välil­lä ollut läs­nä aivan käsin­kos­ke­tel­ta­va­na, mut­ta nyt se on taas men­nyt pois.

    Se saat­taa men­nä pois. Ei sitä iki­nä tie­dä. Ja kun se hel­lit­tää, se vas­ta onkin oma­laa­tui­nen tun­ne. Se vain kato­aa ja tun­tuu sen jäl­keen oudol­ta unelta.

  10. #6920. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 18.45.34, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Hei het­ki­nen, en minä ole menos­sa sin­ne New Yörk­kiin. Se hom­ma kusi, tai tar­kem­min sanot­tu­na sen kil­pai­lun jär­jes­tä­jät kusi­vat silmään.

    Mut­ta kii­tok­sia sil­ti tar­jouk­ses­ta, veloena.

    (Huo­kai­sen tie­tys­ti tääl­lä salaa hel­po­tuk­ses­ta, kun tämän takia onnis­tun taas ker­ran vält­ty­mään ihmi­sen f2f-tapaamiselta.)

  11. #6921. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 18.51.12, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: “Olen jos­kus miet­ti­nyt nii­tä lah­jak­kuus­li­ta­nioi­ta […]. Ja tul­lut sii­hen tulok­seen, että pitää olla int[r]apersoonallisesti lah­ja­kas, ennen kuin voi lail­la­si masentua.”

    Minä olen tul­lut ihan samaan tulok­seen. Tosin, en ehkä nimit­täi­si sitä, mis­sä minä olen hyvä, niin­kään int­ra­per­soo­nal­li­suu­dek­si kuin eris­tä­mi­sek­si ja älyl­lis­tä­mi­sek­si. Aina­kin kuvit­te­li­sin, että int­ra­per­soo­nal­li­suu­den kek­si­jät haluai­si­vat vara­ta käsit­teen­sä kuvaa­maan int­ros­pek­tion kykyä yhdis­ty­nee­nä sen koh­tee­na ole­vien tun­tei­den elä­mi­sen kykyyn. Minul­la nämä kak­si kykyä ovat kah­des­sa, visus­ti toi­sis­taan ero­te­tus­sa kammiossa.

  12. #6922. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 19.18.06, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Hyvä kun lisä­sit ärrän. Pal­jon typo­tan muu­ten­kin, mut­ta puut­tu­vat ärrät joh­tu­vat sii­tä, että nap­pu­la on kuo­leen­tu­nut ja vaa­tii hiton­mois­ta tako­mis­ta toimiakseen!

  13. #6923. Maanantai, 27. helmikuuta 2006 klo 19.34.43, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sama jut­tu kuin minun o-näp­päi­mes­sä siis. Has­sua sikä­li, että jos vei­ka­ta oli­si pitä­nyt, niin oli­si luul­lut, että meis­tä kah­des­ta minul­la se ärrä­pää­nap­pi oli­si hajonnut.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.