Kuka sinä olet? Mis­sä sinä olet? Mis­tä sinä tulet? Min­ne sinä menet? Mik­si olet tääl­lä? #

Lin­ja-auto repii minua väki­sin eteen­päin, enkä voi­si pysäyt­tää sitä, vaik­ka haluai­sin­kin. Mut­ta juu­ri nyt minä en edes halua. Nau­tin vain mat­kas­ta. #

Tut­kin kir­jo­ja. Etsin viko­ja, jot­ka tun­nis­tai­sin itses­tä­ni, mut­ta en löy­dä. Minun pääs­sä­ni ei ole särö­jä, niin kuin mui­den. Se, mitä kotoa­ni sain, oli hyvää. Se ei vain kes­tä­nyt, sär­kyi heti ensim­mäi­seen estee­seen. Ei se sil­ti ollut huo­noa; aika vain kuluu nykyi­sin niin nopeas­ti, että minä olin syn­tyes­sä­ni ikä­lop­pu. #

Haa­vei­len. Kuvit­te­len opet­te­le­va­ni jon­kin tai­don, jos­ta oli­si minul­le hyö­tyä. Mut­ta minul­la on jo kaik­ki tai­dot, minä en vain pys­ty käyt­tä­mään nii­tä, enkä halua. #

En halua elää. #

En ole kukaan, en ole mis­sään, en tule mis­tään, en ole menos­sa min­ne­kään, eikä tääl­lä­ole­mi­see­ni ole mitään syy­tä, se on täy­sin tar­koi­tuk­se­ton­ta. #