Olen taas aja­nut itse­ni piip­puun kai­ken maa­il­man jut­tu­jen kans­sa. Vaik­ka juu­ri se onkin vas­toin sitä pyhää hen­keä, jos­ta täyt­ty­nyt veli mit­vit tänään kir­joit­ti hyvin, aion teh­dä tuos­ta kir­joi­tuk­ses­ta itsel­le­ni teko­syyn vetäy­tyä täl­lä erää taas täs­tä ja vähän kai­kes­ta muus­ta­kin. Aion kuvi­tel­la, että joku sei­soo var­tios­sa, kos­ka itse en taas enää yksin­ker­tai­ses­ti jak­sa. Var­sin­kaan, kun jo tuo­ta seu­raa­vis­sa kom­men­teis­sa jot­kut tau­la­päät onnis­tu­vat todis­ta­maan, ettei­vät ker­ta kaik­ki­aan vaan kyke­ne tajua­maan, mis­tä sanan­va­pau­des­sa on kyse. Onnek­si päin­vas­tai­sia­kin esi­merk­ke­jä löy­tyy pait­si siel­tä, myös muu­al­ta. #

Niin­pä voi­sin kokeil­la taas haircu­tia. Sekin vaan tah­too olla vähän vai­ke­aa, jos on mies jol­le ei kos-kaaaaan tapah­du mitään. Var­sin­kaan tänään, kun nor­maa­lis­ta rutii­nis­ta poi­ke­ten ei ollut­kaan ryh­mää, ja sen tilal­la oli vain tyh­jyyt­tä. Huo­maa kyl­lä, että olen jär­jes­tä­nyt elä­mä­ni hyvin tiu­kas­ti rutii­nien ympä­ril­le niin, ettei pääl­le­ni jää het­keä­kään aikaa kehi­tel­lä anso­ja itsel­leen. Heti, kun rutii­ni sär­kyy, aja­tuk­set alka­vat sikiä­mään ja jo parin tun­nin sisäl­lä olen hyp­pi­mäs­sä sei­nil­le. Puto­sin mät­käh­täen lat­tian läpi kun tram­po­lii­ni oli vedet­ty alta­ni sil­lä välin, kun olin ilmas­sa. #

Niin­pä kävin reip­paal­la ilta­kä­ve­lyl­lä rap­sa­kas­sa seit­se­män­tois­ta asteen pak­ka­ses­sa, joka tosin läs­säh­ti ihan nös­sök­si yhdek­si­tois­ta asteek­si kau­pun­gil­la. Kau­pun­kia­su­mi­sen etu­ja käve­ly­ret­kien kan­nal­ta on mah­dol­li­suus päät­tää käve­ly muu­al­le kuin läh­tö­pis­tee­seen; tulin takai­sin lin­ja-autol­la. Kul­jet­ta­ja oli se kai­kis­ta lem­pein, ja oli tai­vaal­lis­ta upo­ta syväl­le läm­pi­män auton syliin. Vajo­sin trans­siin tui­jot­taes­sa­ni ikku­nas­ta tyh­jän kau­pun­gin valo­ja. #

Samas­sa autos­sa tuli vas­ta­päi­sen asun­non naa­pu­ri, joka vai­kut­ti ystä­väl­li­sel­tä. Hän oli hiu­kan huvit­tu­nut sii­tä, että tulin­kin yllät­täen peril­le saak­ka samaa mat­kaa. Har­mit­ti jäl­ki­kä­teen, etten hok­si­nut sanoa, että olen vain vaa­ni­mas­sa hän­tä. Mut­ta toi­saal­ta ei kos­kaan voi tie­tää, kuin­ka ihmi­set sii­hen pal­jas­tuk­seen rea­goi­vat. Heh heh. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]1.3. 10:00[/klo] “…veli mit­vit tänään kir­joit­ti…” → “…veli mit­vit tänään kir­joit­ti hyvin…”[/muokkaus]
[/muokkaukset] #