Olen ihan koh­tuul­li­sen tyy­ty­väi­nen yläk­ro­pan kehi­tyk­seen. #

 #

Vuo­den takai­nen outo­kum­pu ei kyl­lä ole hävin­nyt, jos­kin on kyl­lä pie­nen­ty­nyt hyvin mer­kit­tä­väs­ti. Tuon lopun pois­ta­mi­seen tar­vit­tai­siin kai veis­tä. Mie­lui­ten ammat­ti­tai­toi­sen kirur­gin sel­lais­ta, vaik­ka haa­vei­len kyl­lä toi­si­naan myös vat­sa­ni auki­leik­kaa­mi­ses­ta omin käsin. #

Vie­lä on mat­kaa Lobon mit­toi­hin, mut­ta en minä nii­hin täh­tää­kään, var­sin­kaan tukas­sa. Kun­han on vähem­män Kurt Anglea ja enem­män John­ny Weis­mul­le­riä. #

Täl­lä het­kel­lä ei niin­kään har­mi­ta muo­to kuin pääl­lys­te. Kes­kel­le rin­taa on syn­ty­nyt mini­maa­li­nen paka­na­maan kart­ta. Ja mie­hek­käi­den rin­ta­kar­vo­jen sijas­ta minul­la on mie­hek­käi­tä nän­ni­kar­vo­ja. Ei tosin enää täl­lä het­kel­lä, kun nyh­din ne taas äsken pois. Pih­deil­lä. #