Lak­ko lop­pui, eikä tämän talon ros­kik­set olleet lähes­kään äärim­mil­leen täyn­nä. Yksi oli jopa mel­kein koko­naan tyh­jä kun äsken uskal­tau­duin vie­mään oma­ni. Eikä nii­tä ros­kia minul­la­kaan astiat pur­suil­leet. #

Bio­jä­teas­tian poh­jal­le oli vain ehti­nyt ker­tyä epä­mää­räi­sen rus­ke­aa nes­tet­tä ja huvi­tin itseä­ni kuvit­te­le­mal­la het­ken, että kulau­tan sen sii­tä kurk­kuu­ni. Samal­la lail­la kuin jos näkee kadul­la oksen­nus­ta tai mitä hyvän­sä epä­mää­räi­sen näköis­tä, voi kuvi­tel­la mene­vän­sä kon­tal­leen ja nuo­le­van­sa sitä. Gllrgh! #

Tyh­jiö­pa­ka­tuk­si tule­mi­ses­ta en ole haa­veil­lut vähään aikaan, mut­ta sor­mien ja var­pai­den varas­sa äärim­mil­leen levi­tet­ty­nä roik­ku­mi­nen kuu­luu edel­leen vakio­fan­t­asioi­hin. Maa­tes­sa­ni vuo­tees­sa­ni, jos­sa useim­mat näis­tä kuvi­tel­mis­ta läh­te­vät liik­keel­le, kuvit­te­len usein myös pai­no­voi­man kään­ty­vän pää­lael­leen niin, että putoan kat­toon vuo­de­vaat­tei­ne­ni (jot­tei kovin pahas­ti koli­si­si, kun pudo­tus on mel­koi­nen), mut­ta muut esi­neet oli­si­vat yhä taval­li­sen pai­no­voi­man vai­ku­tus­pii­ris­sä. #

Vii­me aikoi­na olen myös huo­man­nut haa­vei­le­va­ni kak­sin käsin jol­lain kät­tä­pi­dem­mäl­lä lyö­mi­ses­tä. Itse lyö­mi­ses­tä siis sinän­sä, en min­kään tai kenen­kään tie­tyn lyö­mi­ses­tä, vaan sii­tä itse teke­mi­ses­tä. Sel­lai­ses­ta, jos­sa koko var­ta­lo jän­nit­tyy ensin taak­se­päin niin kaa­rel­le kuin mah­dol­lis­ta, ja sen jäl­keen kädet hujah­ta­vat pään yli, teh­den siis sel­lai­sen halon­hak­kuu­liik­keen. Välil­lä kuvit­te­len myös, että sei­son tätä teh­des­sä­ni jon­kin­lai­sen ison jousen pääl­lä niin, että jän­nit­täes­sä­ni var­ta­loa­ni kal­lis­tan samal­la jous­ta­kin taak­se­päin, ja lisään sit­ten eteen palau­tu­van jousen voi­man oman isku­ni voi­maan. #

Lyön­nin koh­teel­la ei tosi­aan­kaan tun­nu ole­van väliä, kun­han se ei ole mitään lii­an kovaa, joka vain satut­tai­si ran­tei­ta, eikä mitään lii­an peh­me­ää, jos­ta ei ole ollen­kaan vas­tus­ta. #

Tämä voi olla kun­toi­lus­sa syn­ty­neil­lä lii­ke­ra­doil­la kai­ku­via her­moim­puls­se­ja, joi­den kuun­te­lul­le hil­jai­suus ja pai­kal­leen­py­säh­ty­mi­nen her­kis­tää. #