Biojätettä
#2040. Torstai, 9. maaliskuuta 2006 klo 20.41.33, kirjoittanut Jani. 7
Lakko loppui, eikä tämän talon roskikset olleet läheskään äärimmilleen täynnä. Yksi oli jopa melkein kokonaan tyhjä kun äsken uskaltauduin viemään omani. Eikä niitä roskia minullakaan astiat pursuilleet. #
Biojäteastian pohjalle oli vain ehtinyt kertyä epämääräisen ruskeaa nestettä ja huvitin itseäni kuvittelemalla hetken, että kulautan sen siitä kurkkuuni. Samalla lailla kuin jos näkee kadulla oksennusta tai mitä hyvänsä epämääräisen näköistä, voi kuvitella menevänsä kontalleen ja nuolevansa sitä. Gllrgh! #
Tyhjiöpakatuksi tulemisesta en ole haaveillut vähään aikaan, mutta sormien ja varpaiden varassa äärimmilleen levitettynä roikkuminen kuuluu edelleen vakiofantasioihin. Maatessani vuoteessani, jossa useimmat näistä kuvitelmista lähtevät liikkeelle, kuvittelen usein myös painovoiman kääntyvän päälaelleen niin, että putoan kattoon vuodevaatteineni (jottei kovin pahasti kolisisi, kun pudotus on melkoinen), mutta muut esineet olisivat yhä tavallisen painovoiman vaikutuspiirissä. #
Viime aikoina olen myös huomannut haaveilevani kaksin käsin jollain kättäpidemmällä lyömisestä. Itse lyömisestä siis sinänsä, en minkään tai kenenkään tietyn lyömisestä, vaan siitä itse tekemisestä. Sellaisesta, jossa koko vartalo jännittyy ensin taaksepäin niin kaarelle kuin mahdollista, ja sen jälkeen kädet hujahtavat pään yli, tehden siis sellaisen halonhakkuuliikkeen. Välillä kuvittelen myös, että seison tätä tehdessäni jonkinlaisen ison jousen päällä niin, että jännittäessäni vartaloani kallistan samalla joustakin taaksepäin, ja lisään sitten eteen palautuvan jousen voiman oman iskuni voimaan. #
Lyönnin kohteella ei tosiaankaan tunnu olevan väliä, kunhan se ei ole mitään liian kovaa, joka vain satuttaisi ranteita, eikä mitään liian pehmeää, josta ei ole ollenkaan vastusta. #
Tämä voi olla kuntoilussa syntyneillä liikeradoilla kaikuvia hermoimpulsseja, joiden kuuntelulle hiljaisuus ja paikalleenpysähtyminen herkistää. #
Jopa olet ketku :)
Itse olen haaveillut (ja toteuttanutkin sen pari kertaa) tuorekelmuun kääriytymisestä, tai lähinnä keskivartalon käärimisestä siihen. Siinäkään ei ole mitään eroottista, se ei kiihota minua pätkääkään, mutta jotain hauskaa siinä on.
Erilaisten materiaalien repiminen (kankaiden, muovien jne) kiehtoo myös. Harvemmin kyllä tulee sellaista tehtyä, pari kertaa tosin olen kähveltänyt äitini huomaamatta vintiltä jonkin vanhan vaatteen jota kukaan ei käytä, tai vanhan lakanan, jota sitten revin salaa. Se kraaatssss-ääni mikä kankaasta pääsee, on jotenkin mukava. Nyt ei ole ollut aikoihin mitään revittävää, ei omia vaatteita oikein kehtaisi ruveta lumpuiksi laittamaan. Eikä hinku ole niin suuri, että lähtisin varta vasten kirpputorille ostamaan jotakin revittävää.