Paskelmittari
#2043. Lauantai, 11. maaliskuuta 2006 klo 14.21.05, kirjoittanut Jani. 19
Etsin aiemmin tällä viikolla Citymarketista vaihtoehtoja rakkalle Start-myslille, kun olin huomannut, että siinä on peräti kuusitoista grammaa rasvaa jokaista sataa grammaa kohden. Yhtä paljon energiaa ei sokerittomissa vaihtoehdoissa tuntunut olevan, mutta ihan tarpeeksi lähelle pääsivät monetkin. Valitsin Kellogg’s FrostiesinKellogg’sin sivut olivat aiemmin ihan onnettomat, nyt ne toimivat ihan hyvin. Hurraa! jo ennen kuin huomasin, että ottamalla kerralla kaksi sai mukaansa askelmittarin. Tämän tarjouksen huomattuani otin yhden tavallisen ja toisen kolmasosalla tavallisen sokerimäärästä (energiamäärä kuitenkin jotakuinkin sama). Vasta kotona älysin, että olisi pitänyt ottaa se toinenkin sieltä varsinaisesta murohyllystä eikä siitä tarjousläjästä, koska siinä tarjousläjässä olivat parin kuukauden päästä vanhenevat laatikot. #
Olen haaveillut sykemittarista, mutta ne ovat aika hintavia vehkeitä. Askelmittaria en olisi ostanut, mutta tällaisena kylkiäisenä ajattelin kuitenkin kelpuuttaa sen. Mainittakoon tässä yhteydessä, että minä olen ollut vähän epäuskoinen näiden askelmittareiden suhteen. Kuinka joku elektroninen taskumuna muka voisi tietää, koska minä astun askeleen? #
No kokeilin sitä juuri tuossa äsken kävelylläni kaupungille. Kokeilin sitä ensin täällä sisällä jo, ja se näytti kuin näyttikin laskevan kaikki keittiöstä eteiskäytävän päähän ottamani seitsemän askelta ihan oikein. Kokeilin sitä sitten uudemman kerran matkalla hissistä ulos, ja siinäkin matkalla ottamani askeleet se näytti laskeneen oikein: 22 askelta. Niinpä luotin siihen jo vähän, ja laitoin sen taskuuni kun lähdin kävelemään. Ensimmäisen kuudensadan metrin matkan talsittuani katsoin taas mittaria. Se näytti 22 askelta. Olin siis kulkenut yli puoli kilometriä ottamatta askeltakaan! Näytti siis siltä, että se, laskeeko tämä mittari askeleita, riippuu siitä, että tarkistellaanko sitä tuon tuostakin. Siis eräänlainen suhteellisuusteoreettinen ja kvanttimekaaninen laite, ilmiselvästi. #
Poistin samassa taskussa olleen nenäliinan, josko se vaikka olisi onnistunut painamaan mielestäni kyllä ihan hyvin upotettua nollausnappia. Kävelin uudet kuusisataa metriä, ja nyt askeleita näytti jo kertyneen ihan uskottavantuntuinen lukumäärä, joten pudotin mittarin takaisin taskuun ja jatkoin kävelyä. #
Mittarin pahvipakkauksen takapuolella kerrotaan, että pelkän terveyden ylläpitoa varten pitäisi kävellä päivittäin kuusituhatta askelta ja laihdutusta ajatellen kymmenentuhatta, joista 4000-6000 askelta yhtäjaksoisesti. Ajattelin, että kyllä normaalista kävelylenkistäni se kuusituhatta nyt varmaan tulee täyteen. #
Vaan mitä vielä! Käveltyäni tunnin verran, eli Keltinmäestä keskustaan, oli mittariin kertynyt huikeat 2666 askelta. Jos jaetaan tämä askelmäärä niiden ottamiseen minulta kuluneella ajalla, saadaan tulokseksi 0,7 askelta per sekunti. Tämä merkitsee sitä, että käytän jokaisen askeleen ottamiseen noin puolitoista sekuntia. Lisäksi, jos jaetaan tuo matka (noin viisi ja puoli kilometriä) ottamieni askelten määrällä, saadaan tulokseksi, että jokainen askeleeni on noin kahden metrin mittainen. Minua huolettaa nyt, että olen vähän turhan helposti tunnistettavissa hiipiessäni tuolla kaupungilla näillä huomiotaherättävillä, kaksimetrisillä askelillani huimaa puolentoista sekunnin vauhtiani. #
Keskustassa kävin Forumin K-kaupassa, jossa minua vituttavat suunnattomasti ne aletarrat, joihin on merkitty vain alennusprosentti, ikään kuin sitä olisi ihmisillä aikaa kaupassa ruveta laskemaan, että kuinka edullista on 4,95 euron porsaan sisäfile, jonka hintaa on alennettu kolmekymmentä prosenttia. No, minulla tietysti on, mutta luuletteko juuri, että rupean laskemaan? En rupea! Jätän ostamatta. Enkä minä porsaan sisäfilettä raaskisi sitä paitsi ostaa siitä alennuksesta huolimatta kuitenkaan. #
Olin aikonut ostaa sieltä leipää ja käsisaippuaa, mutta ei siellä ollut leipää. Eikä sielläkään ollut niitä Bliw-täyttöpulloja. Ei siis vaikuta ostaa sitäkään saippuaa enää. Vieressä oli Pirkka-saippuaa, josta näkyi olevan sekä pumppupulloja että täyttöpulloja, joten ajattelin sitten ostaa semmoisen. Mutta sitten ajattelin, että vitut minä kyllä yhtä saippuaputelia täältä rupea ostamaan, kun ei se entinen Bliw edes ole vielä loppunut kotona. #
Niinpä kävelin sitten bussipysäkille ja kerrankin, kerrankin bussi tuli juuri samaan aikaan kuin minäkin. Jos olisin muninut siellä kaupassa vielä viisitoista sekuntia kauemmin, olisin ennättänyt juuri näkemään tuon auton perävalot ja joutunut odottamaan seuraavaa. #
Oho, Milošević on kuollut. #
Siis mitä pidempiä askelia ottaa, sitä vähemmän laihtuu.
Näin se on nähtävä.
Se täytyy laittaa vaikka housunkaulukseen kiinni, ei se toimi irrallaan taskunpohjalla. Ei niin että minä sellaisista mitään tietäisin tai olisin joskus sellaisen ostanut, tietenkään.
Sitä minä vähän arvelinkin. Ajattelin silti kokeilla tuolla lailla, kun ei sitä talvivaatteiden alta vyöltä kehtaa tonkia tarkistaakseen väliaikatilanteen.
Joulupukin tuoma askelmittarini unohtuu yleensä pöydälle ja jos sitä ei herättyään kiinnitä itseensä, tuntuu hyödyttömältä alkaa laskemaan askeliaan enää myöhemmin päivällä.
Kerrran sain uskomattoman suuren luvun ja tyytyväisenä reippauteeni siihen asti kun tajusin katsoneeni kulutettua aikaa ;(
Huvitin itseäni siellä K-kaupassa, jossa sielläkin näitä Kelloggin kylkiäisiä oli, kuvittelemalla, että vartija väittäisi minun varastaneen omani niiden pinosta. Sitten minä näyttäisin mittarin askellukumäärää ja kysyisin, että luuletkos minun kiertäneen täällä hyllyjen välissä ympyrää viimeisen tunnin ajan.
:D
Minun ilmais mittari antoi askeleita oikein ropisemalla,aamun aikana duunissa oli tullut jo yli 30 000 askelta.Kun tarkistin huomasin kun pikkusen heilautti mittaria tuli 20 askelta heti,siis humpuukia.Olisikohan ne tosi kalliit mittarit parempia kun ilmaset?
Ainakin kalliilla hinnalla ostetusta voisi valittaa. Tuommoisesta ilmaisrihkamasta ei oikein kehtaa.
Mulla oli joskus askelmittari. Silloin, kun olin siivoojana. Siivosin jotain 4 tuntia aina työpäivää kohden ja sellaisen aikana plus työmatkat (ehkä km suuntaansa) olin talsinut REILUSTI yli sen suositusarvon.
Se oli sellainen malli, mitä täytyi pitää vyöllä. Joitain uusia ei kuulemma tarvi, vaan niitä voi vaikka roikottaa kaulassa. Ne perustuu jotenkin kiihtyvyyteen tai nopeuteen ja sitten taas ne vyöllä pidettävät laskee sen lantion heilahtelusta.
Tai jotain tollasta. En mä tiedä.
Kiihtyvyyteen niiden täytynee perustua, jopa näiden lantionheilahtelua mittaavienkin.
Siis minka kiihtyvyyteen?mun auton? sen tiedan etta lantiota en pyorittanyt duunissa yli 30 000 kertaa,en ole exotic dancer by profession right now.Pidin mittarin housun vyotaisilla, niinkuin ohjekirja sanoi,tosi epamukavaa.Vai oliko housut liian pienet?Who knows or cares!
Juuri saamamme tiedon mukaan nämä halvimmat perustuvat jonkinlaiseen kuulakytkimeen joka havaitsee keikkumisen.
Juu, se halpa sanoikin aina *naks*, kun sitä heilautti. Mutta siis hyvin pienen *naks*, eikä silleen, että kun kävelee, niin koko kylä kaikuu: “naksnaksnaksnaksnaks…”
Oli muuten ehkä turhin kapistus ikinä! Onneksi meni rikki :D
“Minua huolettaa nyt, että olen vähän turhan helposti tunnistettavissa hiipiessäni tuolla kaupungilla näillä huomiotaherättävillä, kaksimetrisillä askelillani”
Laita vielä knalli päähän, niin käyt Hassun kävelyn ministeriön virkamiehestä…
norsis: Niinpä muuten tekee tämäkin. Siis ihan selvästi jonkin sortin helistin tuolla sisällä. Ja kun helistää, niin lukema kasvaa.
marimba: No eipä ihmekään kun se tuntui jotenkin niin tutulta.
[…] No nyt minä kiinnitin sen vyölleni. Se mittasi vähän päälle 6600 askelta eli yli kaks kertaa sen mitä taskussa ollessaan. Väitän silti edelleen, että tuo matka on pitempi kuin neljä kilometriä joka siitä tulee käyttäen kuudenkymmenen sentin askeleita, jollaiset mittasin minulla olevan. […]
fefefefefefefefefefefefefefef eeeeeeeeeeeeeeeeeeeee eeeeeeeeeeeeee eeeeee eee