marginaali


  Hands-free ja ajoturvallisuus »

Ex nihilo nihil fit: Aktiivinen nihilismi ei ole nihilismiä ensinkään

#2048. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 13.22.53, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

Kir­jai­mel­li­ses­ti “nihi­lis­mi” tar­koit­taa “oppia ei-mis­tään”. Se on skep­ti­syy­den äärim­mäi­nen muo­to jon­ka mukaan maa­il­mas­ta ei ole mah­dol­lis­ta saa­vut­taa min­kään­lais­ta aitoa moraa­lis­ta, tie­teel­lis­tä, meta­fyy­sis­tä, poliit­tis­ta tai teo­lo­gis­ta tie­toa. Se on epis­te­mio­lo­gi­nen oppi joka kum­pu­aa sii­tä että ihmi­sen on mah­do­ton­ta tie­tää maa­il­man todel­lis­ta luon­net­ta joko sik­si, että maa­il­mal­la ei ole todel­lis­ta luon­net­ta tai sik­si, että maa­il­man todel­li­nen luon­ne on ihmi­sen intui­tii­vit­sen, älyl­lis­ten ja ais­til­li­sen havait­si­mien ulot­tu­mat­to­mis­sa. #

Nihi­lis­tin suh­de maa­il­maan on var­sin epä­ta­val­li­nen. Toi­sin kuin kar­te­sio­lai­set, nihi­lis­ti ei kos­kaan kyke­ne tun­te­maan tyy­dy­tys­tä sii­tä, että maa­il­ma on sitä mil­tä se näyt­tää. Hänel­le ei ole ole­mas­sa mitään Ark­hi­me­deen pis­tet­tä jos­ta kat­soa, eikä mitään kei­noa tie­tää mikä on todel­lis­ta ja mikä kuvi­tel­maa, tai mikä on tot­ta ja mikä val­het­ta. Nietzsche nimit­ti tätä skep­ti­syyt­tä ihmi­sen maa­il­man­hah­mo­tus­ky­ky­jä koh­taan juma­lan kuo­le­mak­si. Kun ihmi­sel­lä ei ole uskoa juma­laan eikä ikui­siin totuuk­siin, usko kaik­kiin auk­to­ri­teet­tei­hin kato­aa ja ihmi­nen jää tilaan jos­sa hänel­lä ei ole mitään syy­tä olet­taa min­kään ole­van tot­ta tai val­het­ta, pois­lu­kien hänen oma halun­sa teh­dä niin. Tämä vas­tuu omas­ta näkö­kul­mas­ta voi olla ram­paut­ta­va ja joh­taa epä­toi­von ja nega­tii­vi­suu­den tun­tei­siin. Jos mitään ei voi tie­tää var­mas­ti eikä ole ole­mas­sa mitään objek­tii­vi­sia stan­dar­de­ja joi­den mukaan totuut­ta voi­si mita­ta, elä­mä näyt­täy­tyy tar­koi­tuk­set­to­ma­na ja mie­let­tö­mä­nä. Kai­ken lisäk­si, jos elä­mä on tar­koi­tuk­se­ton­ta ja mie­le­tön­tä, ei ole ole­mas­sa mitään perus­te­lui­ta vali­ta elä­mä mie­luum­min kuin kuo­le­ma. #

Nihi­lis­ti jou­tuu vas­taa­maan kysy­myk­siin sii­tä, onko elä­mäl­lä mitään arvoa ja jos, niin mitä. Tämä aihe oli Albert Camus’n kir­joit­ta­ja­nu­ran läh­tö­koh­ta. Hän huo­ma­si, että nihi­lis­tin vaih­toeh­dot eivät rajoi­tu elä­mään kiel­tä­mi­ses­sä ja itse­mur­haan. Hän voi itse­mur­han ja kuo­le­man sijaan vali­ta elää elä­män­sä epä­var­muu­des­sa, pai­nis­kel­len joka iki­nen päi­vä nega­tii­vi­suu­den tun­tei­den­sa kans­sa. Toi­se­na vaih­toeh­to­na hänel­lä on tais­tel­la tätä nega­tii­vi­suus­tai­pu­mus­ta vas­taan ja sen sijaan, että tun­ti­si vas­ten­mie­li­syyt­tä tilan­net­taan koh­taan, tah­toa kokea kai­ken tul­kin­nal­li­suu­des­ta seu­raa­van vapau­den rie­mu. Nihi­lis­tin valin­ta ei siis sit­ten­kään ole vält­tä­mät­tä valin­ta elä­män ja kuo­le­man välil­lä vaan valin­ta pas­sii­vi­sen ja aktii­vi­sen asen­teen omak­su­mi­sen välil­lä. Sekä Camus että Nietzsche pitä­vät aktii­vis­ta nihi­lis­miä pas­sii­vis­ta nihi­lis­miä parem­pa­na valintana.
John Mar­mysz: “From “Night” to “Day”: Nihi­lism and the Wal­king Dead.”
academia.edu
suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni #

Blo­gaa­jis­sa on niin pal­jon filo­so­fe­ja, että joku var­mas­ti tie­tää sanoa, jos tämä argu­ment­ti on jo käy­tet­ty ja kumot­tu, mut­ta minus­ta tuos­sa on vir­he. Ei siis tuos­sa kuvauk­ses­sa, vaan sii­nä ajat­te­lus­sa, jota tuos­sa kuva­taan. Perus­te­len sitä sil­lä, että jos nihi­lis­min läh­tö­koh­ta­na on täy­del­li­nen epä­us­ko kaik­kia aja­tuk­sen perus­ta­via kul­ma­ki­viä koh­taan, on vää­rin yrit­tää teh­dä sel­lai­nen kul­ma­ki­vi kai­ken tul­kin­nal­li­suu­des­ta seu­raa­van vapau­den aiheut­ta­mas­ta rie­mus­ta; jos tuol­lai­nen rie­mu on abso­luut­ti, se mer­kit­see sitä, että läh­tö­koh­ta­na ollut aja­tus kaik­kien abso­luut­tien hyl­kää­mi­ses­tä (juma­lan kuo­le­ma) on ollut vir­heel­li­nen. Voi­si ehkä argu­men­toi­da, että tämä täy­si ympy­rä on kul­jet­ta­va, jot­ta tuon täy­del­li­sen valin­nan­va­pau­den rie­mun voi­si löy­tää, mut­ta sil­ti­kin se kuu­los­taa minus­ta epäi­lyt­tä­väl­tä takin­kään­tä­mi­sel­tä, elä­män­ha­lun vii­mei­sel­tä, epä­toi­voi­sel­ta oljen­kor­rel­ta. #

Vie­lä sitä­kin sur­ku­hu­pai­sam­pi on minus­ta epä­var­muu­des­sa ja nega­tii­vi­suu­den tun­tei­den kans­sa päi­väs­tä päi­vään tais­te­le­van hah­mon herooi­se­na ja roh­kea­na pitä­mi­nen (joka ei ehkä tuos­ta sitaa­tis­ta käy ilmi koko komeu­des­saan, mut­ta alku­pe­räis­teks­tis­sä heti seu­raa­vis­sa kap­pa­leis­sa kyl­lä); on minus­ta iro­nis­ta, että juu­ri kris­ti­nus­kon orja­mo­raa­lik­si lei­man­nut Nietzsche sor­tuu pitä­mään kär­si­myk­ses­sä tai sii­tä huo­li­mat­ta elä­män­sä läpi elä­vää ihmis­tä, siis mart­tyy­riä, roh­kea­na ja ide­aa­li­na ihmi­se­nä. Mik­si elä­män kär­si­myk­ses­sä läpie­lä­mi­nen oli­si roh­keut­ta ja san­ka­ruut­ta? Ja mikä tär­keäm­pää, täs­sä on se sama, isom­pi vir­he kuin valin­nan­va­paus­rie­mun­kin kans­sa: mik­si roh­keus tai san­ka­ruus oli­si sel­lai­nen ajat­te­lun kul­ma­ki­vi, jol­lais­ten ole­mas­sao­lo on läh­tö­koh­tai­ses­ti hylät­ty? #

Vas­taus on tie­ten­kin ilmei­nen: ne eivät ole­kaan kul­ma­ki­viä, vaan ne oli­vat Nietzschen kom­pas­tus­ki­viä. Ehkä se oli hänen fyy­si­nen hei­ve­röi­syy­ten­sä ja se, että Nietzsche oli nais­lau­man kas­vat­ta­ma, mikä teki hänes­tä niin epä­var­man oman mas­ku­lii­ni­suu­ten­sa suh­teen. On kuin hän oli­si sen seu­rauk­se­na etsi­nyt kipeäs­ti mie­hen mal­lia, jon­kin­lais­ta mie­huu­den ide­aa­lia. Tämä mie­si­de­aa­lin kai­puu sai hänet pal­vo­maan roh­keut­ta ja san­ka­ruut­ta ja samal­la hän vali­tet­ta­vas­ti sokeu­tui sil­le teh­des­sään filo­so­fi­aa. #

Nihi­lis­tin todel­li­nen valin­ta palau­tuu siis alku­pe­räi­seen, valin­taan elä­män ja kuo­le­man välil­lä. Elä­mä ei tar­joa mitään vaih­toeh­to­ja, jot­ka sisäl­täi­si­vät abso­luu­tin, jol­le sen voi­si perus­taa. Itse asias­sa roh­ke­nen epäil­lä, että edes valin­taa kuo­le­man ja elä­män välil­lä nihi­lis­til­le suo­tai­siin; on luul­ta­vas­ti niin, että nihi­lis­tin ainoa todel­li­nen vaih­toeh­to on juu­ri itse­mur­ha ja kaik­ki muut “vaih­toeh­dot” perus­tu­vat tosia­sias­sa enem­män tai vähem­män oman ajat­te­lun kiel­tä­mi­seen, mie­let­tö­män maa­il­man kat­seen vält­te­lyyn. #

“2 Sil­loin minä ylis­tin vai­na­jia, jot­ka ovat kuol­leet -- ylis­tin onnel­li­sem­mik­si kuin ovat ne, jot­ka vie­lä elä­vät; 3 ja näi­tä kum­pia­kin onnel­li­sem­mak­si ylis­tin sitä, joka ei ole syn­ty­nyt­kään ja jon­ka ei ole tar­vin­nut näh­dä sitä pahaa, mitä aurin­gon alla tapah­tuu.”
Saarn. 4:2
evl.fi
lin­ki­tys oma­ni #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5. 5. 2007 18.17[/klo] Vii­la­sin pilk­ku­ja, nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tekniikoita.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]4. 4. 2010 18.05[/klo] Päi­vi­tin linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: filosofia
« Myydään: Acer Aspire 1363WLMi -kannettava
•)) 10 kommenttia postaukselle Ex nihilo nihil fit: Aktiivinen nihilismi ei ole nihilismiä ensinkään. ↩
  1. #7139. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 13.58.54, kirjoittanut Eufemia.
    Eufemia

    En ole kos­kaan tajun­nut mik­si maa­il­man mie­let­tö­myy­den pitäi­si joh­taa itse­mur­haan. Sehän on ihan yhtä mie­le­tön valin­ta kuin ne kaik­ki muutkin.

    Mitä tuo­hon rie­muun ja san­ka­ruu­teen tulee, minus­ta sii­nä ei vält­tä­mät­tä ole kyse min­kään­laiss­ta kul­ma­ki­ves­tä. Pikem­min­kin koke­muk­ses­ta, jon­ka huo­maa tois­tu­van, ja jon­ka löy­tää tois­ten­kin puheis­ta ja kir­joi­tuk­sis­ta. Rie­mu ei voi olla min­kään­lai­sen vakaan perus­tan kul­ma­ki­vi, sil­lä rie­mua ei voi pakot­taa. Sen sijaan se, että usein rie­mas­tun, tai se, että jot­kin asiat saa­vat minut tun­te­maan pakah­dut­ta­vaa rak­kaut­ta san­ka­ruut­ta koh­taan, on käy­tän­nön totuus, joka kyl­lä kan­nat­te­lee minua.

  2. #7140. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 15.14.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “[Itse­mur­ha­han] on ihan yhtä mie­le­tön valin­ta kuin ne kaik­ki muutkin.”

    Niin onkin, valin­ta­na. Kär­si­mys ei kui­ten­kaan voi lop­pua muu­toin, eikä itse­mur­ha sikä­li ole­kaan valin­ta, vaan taval­laan vain luon­nol­li­sin lop­pu­tu­los kai­kes­ta ajat­te­lus­ta. Toden­nä­köi­sim­min sii­tä seu­raa­va tapah­tu­ma. Mut­ta jos sen valit­see, se on virhe.

    Vai­kut­taa sil­tä, että san­ka­ruus on sinul­le saman­lai­nen asia kuin minul­le kär­si­mys. Siis käy­tän­nön totuus, jota ei voi joh­taa mis­tään, mut­ta joka kan­nat­te­lun sijas­ta hukut­taa minut itseen­sä sietämättömänä.

  3. #7141. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 15.43.41, kirjoittanut Eufemia.
    Eufemia

    Niin minä­kin tuon arve­len. Luul­ta­vas­ti en tajua itse­mur­haa nihi­lis­min seu­rauk­se­na sik­si, että olen yleen­sä tyy­ni ja aika iloi­nen. Välil­lä iloi­suus voi­mis­tuu jok­si­kin, min­kä kuvaa­mi­nen vapau­den aiheut­ta­mak­si rie­muk­si ja san­ka­ruu­den tuot­ta­mak­si pakah­dut­ta­vak­si koke­muk­sek­si tun­tuu ymmär­ret­tä­väl­tä ja osuvalta.

    Sii­tä kuin­ka eri­lai­set koke­muk­set voi­vat olla eri ihmis­ten taval­li­suut­ta, kir­joi­te­taan luul­ta­vas­ti epä­ta­sa­pai­noi­ses­ti. Onnet­to­muus koros­tuu enem­män kuin sen ehkä pitäi­si. Nime­ni näi­den kom­ment­tien yllä ovat muu­ten link­ke­jä aiem­piin kir­joi­tuk­sii­ni samois­ta aiheista.

  4. #7142. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 15.59.40, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minul­le­kaan ei muu­ten tuo vapau­den tuot­ta­ma pakah­dut­ta­va rie­mun tun­ne ole vie­ras. Itse asias­sa se oli aikai­sem­min pääl­lim­mäi­sin koke­muk­se­ni elä­mäs­sä. Samal­la taval­la kuin kär­si­mys on nykyi­sin. Tai oli­si, jos en oli­si oppi­nut työn­tä­mään sitä pois mie­les­tä­ni eri­lai­sil­la hokkuspokkustempuilla.

    Se rie­mun tun­ne joh­tui sii­tä, että olin sul­ke­nut sil­mä­ni nihi­lis­min nega­tii­vi­sil­ta seu­rauk­sil­ta. Ja sit­ten sil­mä­ni aukesivat.

  5. #7143. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 17.49.58, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Yri­tin kovas­ti ymmär­tää tämän koko kir­joi­tuk­sen ja sen kom­men­tit niin että koki­sin tie­tä­vä­ni mis­tä puhu­taan. Asiat kyl­lä kuu­los­ta­vat tutuil­ta, mut­ta teks­ti saa jot­kin arki­set­kin sanat kuu­los­ta­maan sivis­tys­sa­noil­ta ns maal­li­kon korviin.

    Onko näi­den asioi­den miet­ti­mi­nen sel­lais­ta, joka tuo lisää onnel­li­suut­ta elä­mään, mikä­li siis omat joh­to­pää­tök­set aihees­ta niin mää­rit­te­lee, vai sel­lais­ta, joka vähen­tää sitä onnel­li­suut­ta (tai vas­taa­vaa). Mikä­li siis ei kyke­ne tai ei halua poh­tia aihet­ta ollen­kaan, jää­kö jos­tain paitsi?

    Onko nihi­lis­min täs­mäl­li­nen mää­rit­te­ly uni­ver­saa­lis­ti tär­ke­ää? Ja jos on, niin keille?

    Ja myön­nän etten ole filo­so­fi luul­ta­vas­ti mil­lään mää­ri­tel­mäl­lä. Usein sil­ti pysäh­dyn miet­ti­mään mik­si olen tääl­lä, en kui­ten­kaan tie­dä mihin vas­tauk­seen lopet­tai­sin sen miet­ti­mi­sen. Ja herä­sin juu­ri, sitä paitsi.

  6. #7144. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 18.22.51, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tar­tuin täs­sä filos­fi­seen sanas­toon kos­ka tuo alku­pe­räis­teks­ti sitä käyt­ti, ja kos­ka poh­ja­sin omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni kovas­ti sii­hen, oli­si minun nii­tä selos­ta­maan pääs­täk­se­ni muu­toin pitä­nyt kään­tää koko käsit­teis­tö ensin arki­kie­lel­le. Sil­loin tämä vas­ta pit­käk­si oli­si­kin paisunut.

    Mikä ei tie­ten­kään ole riit­tä­vän hyvä teko­syy sil­le, että käyt­tää kryp­tis­tä kiel­tä, mut­ta en jak­sa­nut täl­lä ker­taa tämän pitempää.

    Tuo­hon, että mitä seu­raa sii­tä, jos ei poh­di aihet­ta ollen­kaan, sanoi­sin, että sii­nä tapauk­ses­sa, että on sel­lai­nen ihmi­nen kuin minä, vält­tyy kyl­lä var­mas­ti onnet­to­muu­del­ta. Jos taas on ennes­tään onne­ton, se voi joh­tua sii­tä, ettei ole vael­ta­nut omis­sa aja­tuk­sis­saan tar­peek­si syväl­le, ja niin teke­mi­nen voi auttaa.

    Tai sit­ten ei.

  7. #7145. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 18.25.02, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Höh, hie­man lii­an tyh­jen­tä­väs­ti kom­men­toit takai­sin, nyt olen vähän että “no niin, joo aivan” täällä. :)

  8. #7146. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 22.00.00, kirjoittanut TK.
    TK

    Tar­tuin tuo­hon “kär­si­mys ei kui­ten­kaan voi lop­pua muu­toin” -aja­tuk­seen. Eihän nihi­lis­ti voi tie­tää, että kär­si­mys lop­puu itsemurhaan?

    Sil­lä jos maa­il­mas­ta on mah­do­ton saa­da var­maa tie­toa, emme voi tie­tää, mil­lai­nen vai­ku­tus kuo­le­mal­la on yksi­löl­le, kär­si­myk­sel­le tai tie­toi­suu­del­le. On mah­dol­lis­ta että kär­si­mys jat­kuu tai pahen­tuu itse­mur­han jälkeen.

  9. #7147. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 23.34.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tot­ta. Ehkä sii­nä­kin yksi syy sil­le, mik­si Eufe­mian ja minun käsi­tyk­set nihi­lis­min seu­rauk­sis­ta poik­kea­vat toi­sis­taan: ken­ties meil­le kuo­le­ma mer­kit­see eri asioi­ta. Minä tah­don uskoa, ja siten siis uskon­kin, että kär­si­mys lop­puu kuolemassa.

  10. #15053. Sunnuntai, 4. huhtikuuta 2010 klo 18.15.15, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Mar­myszin toi­sen, jul­kai­se­mat­to­man esseen “The Reju­ve­na­ting Power of Nihi­lism” perus­teel­la vai­kut­taa sil­tä, että hänen käsi­tyk­sen­sä nihi­lis­min läh­tö­koh­das­ta on joko hyvin vah­vas­ti uskon­nol­li­suu­teen nojaa­va, tai sit­ten aina­kin hyvin vah­vas­ti nime­no­maan uskon­nol­li­sil­le näkö­kul­mil­le vaih­toeh­to­ja tar­joa­vak­si suunniteltu:

    From the pers­pec­ti­ve of the nihi­list, not­hing that we do is of worth because not­hing of which we are capable mea­su­res up to the super­la­ti­ve stan­dards set by abso­lu­te Being, Truth, Good­ness, Beau­ty, Free­dom, etc. 

    Voi­si tie­tys­ti argu­men­toi­da, että mikä hyvän­sä pysy­vä, jon­ka varaan ihmi­nen voi elä­män­sä raken­taa, sovel­tuu tuo­hon kate­go­ri­aan, mut­ta sel­lai­nen sovel­lus venyt­tää kyl­lä mie­les­tä­ni tuo­ta hie­man hute­raa mää­rit­te­lyä vähän liikaa.
     

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö