Hänen nimen­sä on pysy­väs­ti lii­tet­ty merie­lä­män ihmeel­li­seen tech­nico­lor-maa­il­maan, mut­ta legen­daa­ri­nen rans­ka­lai­nen tut­ki­mus­mat­kai­li­ja, kap­tee­ni Jacques Cous­teau pahoin­pi­te­li ja jopa tap­poi merie­läi­miä lavas­taes­saan koh­tauk­sia fil­me­jään var­ten. Näin ker­ro­taan hänen poi­kan­sa uudes­sa, sho­kee­raa­vas­sa kir­jas­sa. #

nzherald.co.nz: Cous­teau kil­led sea-life for docu­men­ta­ries, admits son (suo­men­nos oma­ni) #

Noi­ta kat­sel­les­sa kyl­lä huo­maa, että täs­sä suh­tees­sa ajat ovat tosi­aan muut­tu­neet. Sukel­ta­jat tun­tu­vat koh­te­le­van eläi­miä ihan kuin ne oli­si­vat värik­käi­tä, liik­ku­via esi­nei­tä. Kun halu­taan havain­nol­lis­taa sii­li­ka­lan pul­lis­tu­mis­ta vaa­ran uha­tes­sa, sitä tar­tu­taan pyrs­tös­tä ja vähä­sen ravis­tel­laan. #

Noin­han sen tie­tys­ti var­maan useim­mat bio­lo­git käy­tän­nös­sä teki­si­vät, jos sitä oltai­siin tut­ki­mas­sa, mut­ta pel­käs­tään havain­nol­lis­ta­mis­tar­koi­tuk­ses­sa noin toi­mi­mi­nen tele­vi­sio­ka­me­roi­ta var­ten näyt­tää kyl­lä näin jäl­ki­vii­saas­ta näkö­kul­mas­ta mel­ko epä­miel­lyt­tä­väl­tä. Tois­ta se on Sir Davi­din nykyi­sis­sä ohjel­mis­sa. Jopa mehi­läi­siä hämä­tään vain her­hi­läi­sen näköi­sel­lä pelä­til­lä, kun on tar­koi­tus saa­da aikaan pelot­te­lu­reak­tio. #

Ja sehän riit­tää. Ei eläin­tä tar­vi rää­kä­tä, var­sin­kaan jotain kur­jaa tele­vi­sio-ohjel­maa var­ten. #

 #

Dri-rrringg!
- Niin?
- Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?
- Niin että mitä?
- Heitit... helvetti... heitit polttopullon meidän parvekkeen ovesta! Poltit maton ja sohvan, saatana!
- Ööh... niin?
- Oletko sinä ihan hullu? Joku olisi voinut kuolla!
- Hetkinen, hetkinen nyt vain. Siis teidän teki mielenne vähän bilettää yöllä, joten päätitte tehdä niin. Eikö niin? No en minä tehnyt sen kummempaa. Minun teki mieleni käräyttää teidän huushollinne. Itse asiassa olisin halunnut osua johonkuhun teistä.
- Mitä hel... sinä olet ihan sekopää! Aivan hullUUAAAA AAAAIIAIAAAAAIIIII EEEEAAAAAUUUUUAAA AAA OOOOUUUUUUUAAA AAAAAIIIIIEEEEIIII AAEEEEIIIIIII!!!!
- Nyt minä en kyllä yhtään saanut selvää, että mitä sinä sanoit. Oliko se, että "on kovin vaikea puhua, kun on nämä veitset silmissä"?
- AAAAAAAAIAIIAIIIAAA EEAAAAAIIAIAIAA AIAIIIIIIIEEEOOOOEAAAA AOAOOAO AOAO OAOOOOOEO EOEEOEEEEE AAAA!!!!!
- Ei, en minä kyllä kerta kaikkiaan nyt ymmärrä. Valitan. Minusta tuntuu, että kyllä sinä tässä meistä se sekopää olet. Nyt minä laitan tämän oven kiinni. Hyvää yötä, ja nähdään... heh!

Etsin aiem­min täl­lä vii­kol­la City­mar­ke­tis­ta vaih­toeh­to­ja rak­kal­le Start-mys­lil­le, kun olin huo­man­nut, että sii­nä on perä­ti kuusi­tois­ta gram­maa ras­vaa jokais­ta sataa gram­maa koh­den. Yhtä pal­jon ener­gi­aa ei soke­rit­to­mis­sa vaih­toeh­dois­sa tun­tu­nut ole­van, mut­ta ihan tar­peek­si lähel­le pää­si­vät monet­kin. Valit­sin Kel­logg’s Fros­tie­sinKel­logg’­sin sivut oli­vat aiem­min ihan onnet­to­mat, nyt ne toi­mi­vat ihan hyvin. Hur­raa! jo ennen kuin huo­ma­sin, että otta­mal­la ker­ral­la kak­si sai mukaan­sa askel­mit­ta­rin. Tämän tar­jouk­sen huo­mat­tua­ni otin yhden taval­li­sen ja toi­sen kol­mas­osal­la taval­li­sen soke­ri­mää­räs­tä (ener­gia­mää­rä kui­ten­kin jota­kuin­kin sama). Vas­ta koto­na äly­sin, että oli­si pitä­nyt ottaa se toi­nen­kin siel­tä var­si­nai­ses­ta muro­hyl­lys­tä eikä sii­tä tar­jous­lä­jäs­tä, kos­ka sii­nä tar­jous­lä­jäs­sä oli­vat parin kuu­kau­den pääs­tä van­he­ne­vat laa­ti­kot. #

Olen haa­veil­lut syke­mit­ta­ris­ta, mut­ta ne ovat aika hin­ta­via veh­kei­tä. Askel­mit­ta­ria en oli­si osta­nut, mut­ta täl­lai­se­na kyl­kiäi­se­nä ajat­te­lin kui­ten­kin kel­puut­taa sen. Mai­nit­ta­koon täs­sä yhtey­des­sä, että minä olen ollut vähän epä­us­koi­nen näi­den askel­mit­ta­rei­den suh­teen. Kuin­ka joku elekt­ro­ni­nen tas­ku­mu­na muka voi­si tie­tää, kos­ka minä astun aske­leen? #

No kokei­lin sitä juu­ri tuos­sa äsken käve­lyl­lä­ni kau­pun­gil­le. Kokei­lin sitä ensin tääl­lä sisäl­lä jo, ja se näyt­ti kuin näyt­ti­kin las­ke­van kaik­ki keit­tiös­tä eteis­käy­tä­vän pää­hän otta­ma­ni seit­se­män askel­ta ihan oikein. Kokei­lin sitä sit­ten uudem­man ker­ran mat­kal­la his­sis­tä ulos, ja sii­nä­kin mat­kal­la otta­ma­ni aske­leet se näyt­ti las­ke­neen oikein: 22 askel­ta. Niin­pä luo­tin sii­hen jo vähän, ja lai­toin sen tas­kuu­ni kun läh­din käve­le­mään. Ensim­mäi­sen kuu­den­sa­dan met­rin mat­kan tal­sit­tua­ni kat­soin taas mit­ta­ria. Se näyt­ti 22 askel­ta. Olin siis kul­ke­nut yli puo­li kilo­met­riä otta­mat­ta askel­ta­kaan! Näyt­ti siis sil­tä, että se, las­kee­ko tämä mit­ta­ri aske­lei­ta, riip­puu sii­tä, että tar­kis­tel­laan­ko sitä tuon tuos­ta­kin. Siis erään­lai­nen suh­teel­li­suus­teo­reet­ti­nen ja kvant­ti­me­kaa­ni­nen lai­te, ilmi­sel­väs­ti. #

Pois­tin samas­sa tas­kus­sa olleen nenä­lii­nan, jos­ko se vaik­ka oli­si onnis­tu­nut pai­na­maan mie­les­tä­ni kyl­lä ihan hyvin upo­tet­tua nol­laus­nap­pia. Käve­lin uudet kuusi­sa­taa met­riä, ja nyt aske­lei­ta näyt­ti jo ker­ty­neen ihan uskot­ta­van­tun­tui­nen luku­mää­rä, joten pudo­tin mit­ta­rin takai­sin tas­kuun ja jat­koin käve­lyä. #

Mit­ta­rin pah­vi­pak­kauk­sen taka­puo­lel­la ker­ro­taan, että pel­kän ter­vey­den yllä­pi­toa var­ten pitäi­si kävel­lä päi­vit­täin kuusi­tu­hat­ta askel­ta ja laih­du­tus­ta aja­tel­len kym­me­nen­tu­hat­ta, jois­ta 4000-6000 askel­ta yhtä­jak­soi­ses­ti. Ajat­te­lin, että kyl­lä nor­maa­lis­ta käve­ly­len­kis­tä­ni se kuusi­tu­hat­ta nyt var­maan tulee täy­teen. #

Vaan mitä vie­lä! Kävel­tyä­ni tun­nin ver­ran, eli Kel­tin­mäes­tä kes­kus­taan, oli mit­ta­riin ker­ty­nyt hui­keat 2666 askel­ta. Jos jae­taan tämä askel­mää­rä nii­den otta­mi­seen minul­ta kulu­neel­la ajal­la, saa­daan tulok­sek­si 0,7 askel­ta per sekun­ti. Tämä mer­kit­see sitä, että käy­tän jokai­sen aske­leen otta­mi­seen noin puo­li­tois­ta sekun­tia. Lisäk­si, jos jae­taan tuo mat­ka (noin vii­si ja puo­li kilo­met­riä) otta­mie­ni askel­ten mää­räl­lä, saa­daan tulok­sek­si, että jokai­nen aske­lee­ni on noin kah­den met­rin mit­tai­nen. Minua huo­let­taa nyt, että olen vähän tur­han hel­pos­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa hii­pies­sä­ni tuol­la kau­pun­gil­la näil­lä huo­mio­ta­he­rät­tä­vil­lä, kak­si­met­ri­sil­lä aske­lil­la­ni hui­maa puo­len­tois­ta sekun­nin vauh­tia­ni. #

Kes­kus­tas­sa kävin Foru­min K-kau­pas­sa, jos­sa minua vitut­ta­vat suun­nat­to­mas­ti ne ale­tar­rat, joi­hin on mer­kit­ty vain alen­nus­pro­sent­ti, ikään kuin sitä oli­si ihmi­sil­lä aikaa kau­pas­sa ruve­ta las­ke­maan, että kuin­ka edul­lis­ta on 4,95 euron por­saan sisä­fi­le, jon­ka hin­taa on alen­net­tu kol­me­kym­men­tä pro­sent­tia. No, minul­la tie­tys­ti on, mut­ta luu­let­te­ko juu­ri, että rupean las­ke­maan? En rupea! Jätän osta­mat­ta. Enkä minä por­saan sisä­fi­let­tä raas­ki­si sitä pait­si ostaa sii­tä alen­nuk­ses­ta huo­li­mat­ta kui­ten­kaan. #

Olin aiko­nut ostaa siel­tä lei­pää ja käsi­saip­pu­aa, mut­ta ei siel­lä ollut lei­pää. Eikä siel­lä­kään ollut nii­tä Bliw-täyt­tö­pul­lo­ja. Ei siis vai­ku­ta ostaa sitä­kään saip­pu­aa enää. Vie­res­sä oli Pirk­ka-saip­pu­aa, jos­ta näkyi ole­van sekä pump­pu­pul­lo­ja että täyt­tö­pul­lo­ja, joten ajat­te­lin sit­ten ostaa sem­moi­sen. Mut­ta sit­ten ajat­te­lin, että vitut minä kyl­lä yhtä saip­pua­pu­te­lia tääl­tä rupea osta­maan, kun ei se enti­nen Bliw edes ole vie­lä lop­pu­nut koto­na. #

Niin­pä käve­lin sit­ten bus­si­py­sä­kil­le ja ker­ran­kin, ker­ran­kin bus­si tuli juu­ri samaan aikaan kuin minä­kin. Jos oli­sin muni­nut siel­lä kau­pas­sa vie­lä vii­si­tois­ta sekun­tia kau­em­min, oli­sin ennät­tä­nyt juu­ri näke­mään tuon auton perä­va­lot ja jou­tu­nut odot­ta­maan seu­raa­vaa. #

Oho, Miloše­vić on kuol­lut. #