Aina noi­ta polii­si- ja var­sin­kin laki­sar­jo­ja kat­sel­les­sa minä mie­tin, että tapah­tuu­ko tuol­lai­sia rikok­sia ihan oikeas­ti. Siis sel­lai­sia mur­hia. Sel­lai­sia, jot­ka eivät ole tätä suo­ma­lais­ta “huma­lai­nen mies tap­poi vai­mon­sa mus­ta­suk­kai­suu­den­puus­kas­sa ja jäi kiin­ni pai­kan pääl­lä” -lajia, vaan nii­tä jois­sa ihan oikeas­ti polii­si jou­tuu poh­ti­maan motii­via, ali­bia ja mui­ta Der Alte -sano­ja. #

En ole löy­tä­nyt oikein mitään sivus­toa, johon täl­lai­sia oli­si kerät­ty, mut­ta nyt näyt­tää sil­tä, että on tääl­lä Suo­mes­sa­kin sel­lais­ta tapah­tu­nut: #

“Kes­kus­ri­kos­po­lii­si epäi­lee 29-vuo­tias­ta hel­sin­ki­läis­tä varas­to­mies­tä kol­mes­ta mur­has­ta. #

Vie­lä vii­me mar­ras­kuus­sa hän eli yhdes­sä 54-vuo­ti­aan varak­kaan mie­hen­sä kans­sa rekis­te­röi­ty­nees­sä pari­suh­tees­sa. Pari oli vapaa-ajan huvi­lal­la Hei­no­lan Vie­ru­mäel­lä, jos­sa 54-vuo­tias meneh­tyi huo­mat­ta­vaan Abal­gin-sär­ky­lääk­keen ylian­nos­tuk­seen. […] Tam­mi­kuus­sa Hei­no­lan kärä­jä­oi­keus van­git­si 29-vuo­ti­aan toden­nä­köi­sin syin epäil­ty­nä puo­li­son­sa mur­has­ta. Motii­vi­na saat­toi olla talou­del­li­sen hyö­dyn tavoit­te­lu. #

[Uhrin ja epäil­lyn taus­to­ja sel­vi­tel­täes­sä] tuli esil­le vuo­den 1996 ja 1997 kuo­le­man­ta­pauk­set, jot­ka Tam­pe­reen rikos­po­lii­si oli aika­naan tut­ki­nut kuo­le­man­syyn­tut­kin­ta­na, rikos­ko­mi­sa­rio Olli Töy­räs krp:stä ker­too. […] [Nyt] van­git­tu­na ole­va hen­ki­lö on ollut kai­kis­sa näis­sä kol­mes­sa tapauk­ses­sa pai­kal­la kah­des­taan lääk­kee­seen kuol­leen kans­sa, Töy­räs sanoo.” #

Ilta­leh­ti: “Iski­kö tääl­lä SARJAMURHAAJA?” #

Wau. Ihan oikea sar­ja­mur­haa­ja Suo­mes­sa. Ehkä. #

Joka muu­ten kat­soi eilis­tä Kova laki: eri­koi­syk­sik­köä, ja minun tavoin eli vah­vas­ti myö­tä äidin mur­haa­man pik­kusis­kon­sa suo­je­lus­sa epä­on­nis­tu­mi­ses­ta itse­ään syyt­tä­neen nark­ka­ri­ty­tön kans­sa, täs­sä­pä teil­le vähin­tään yhtä surul­li­nen ker­to­mus tosie­lä­mäs­tä: #

“Tämä on traa­gi­nen ja sydän­tä­sär­ke­vä tapaus”, Jack Fitz­pat­rick Suf­folk Coun­tyn polii­sis­ta ker­too. “Neli­vuo­ti­aan tytön äiti pahoin­pi­te­li las­taan aina­kin kuusi tai seit­se­män kuu­kaut­ta ja jät­ti hänet lopul­ta hau­taan Manor­vil­les­sa.” #

Kuu­kau­den van­ha­na Jen­ni­fer otet­tiin huos­taan. Hänet palau­tet­tiin per­heel­leen kol­men ja puo­len vuo­den ikäi­se­nä. #

Kotiin­pa­luus­ta alkoi jär­kyt­tä­vä pahoin­pi­te­ly­kausi. Polii­sin mukaan Jen­ni­fe­rin äiti hak­ka­si hän­tä sään­nöl­li­ses­ti, tytön huu­taes­sa armoa ja ker­jä­tes­sä “haluan men­nä takai­sin mum­mon luok­se asu­maan” (hän nimit­ti kas­va­tusäi­ti­ään mum­mok­si). #

Hänen pie­net luun­sa rikot­tiin. Hän­tä ravis­tel­tiin. Hän­tä pais­kot­tiin huo­nees­ta toi­seen. #

“Ker­ran hänen äitin­sä läm­mit­ti suu­ren keit­to­lusi­kan lie­del­lä ja polt­te­li Jen­ni­fe­rin kehoa sil­lä” Fitz­pat­rick ker­too. “Lopul­ta hänet pais­kat­tiin lat­ti­aan mel­koi­sen retuut­ta­mi­sen päät­teek­si.” #

Tytön kuol­tua kukaan ei teh­nyt ilmoi­tus­ta hänen katoa­mi­ses­taan. #

New York Dai­ly News: “Parents arres­ted in hor­ri­fying ’90 slay of child” #

Vii­si­tois­ta vuot­ta sen jäl­keen, kun koi­raan­sa talut­ta­mas­sa ollut hen­ki­lö oli löy­tä­nyt tytön ruu­miin, hänen isän­sä pal­jas­ti rikok­sen kos­taak­seen vai­mol­leen lähes­ty­mis­kiel­to­jen rik­ko­mi­ses­ta hänel­le aiheu­tu­neet van­ki­la­tuo­miot. #

Minä olen iloi­nen sii­tä, että lap­si­rie­pu pää­si lopul­li­ses­ti pois täs­tä kur­jas­ta elä­mäs­tä. Kes­ki­tyn nyt kuvit­te­le­maan eri­lai­sia tapo­ja kidut­taa tuo­ta sadis­tiäi­tiä. Har­mi vain, että fyy­si­sen todel­li­suu­den ja ihmi­sen bio­lo­gian rajat ovat niin ahtaat, ettei riit­tä­vän suu­ren tus­kan tuot­ta­mi­nen tun­nu rea­lis­ti­sel­ta. #

“Hänen äänen­sä oli jo ärtyi­nen, huu­li koho­si, mut­ta se ei teh­nyt kas­vo­ja iloi­sik­si, vaan loi nii­hin äkäi­sen ora­van ilmeen.” #

Leo Tols­toi: Sota ja rau­ha 1, s. 31 (lin­ki­tys oma­ni (Tols­toi ei vaan osan­nut lin­kit­tää!)) #

Tuli tänään Tols­toi­ta lukies­sa­ni mie­leen, että jos kir­joit­tai­sin lot­ta-aihei­sen kir­jan, antai­sin pää­hen­ki­löl­le nimek­si Rau­ha ja kir­jal­le nimek­si Rau­ha ja sota. #

On meit­si sen ver­ran luo­va ja lah­ja­kas kie­li­ne­ro, ettei ole tosi­kaan! #