Vee niinq
#2088. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 18.14.06, kirjoittanut Jani. 11
No voihan saatana. #
Paitsi, että V niin kuin verikostossa on ideaa, se on myös älykästä viihdettä. Viihteellisyys ei onneksi vie tehoa sanomalta, joka huipentuu massiiviseen ja viimeisen päälle vaikuttavaan loppukohtaukseen. #
Teemu Salohalme: “Totalitarismi: omaksi parhaaksenne” (Suur-Jyväskylän lehti, lauantai 25. 3. 2006, s. 21 linkitys omani) #
Teemu Salohalme, joka ei yleensä turhaan kuvia kumartele (ja jonka kritiikeistä sen takia pidänkin), ylistää nyt tuota elokuvaa ja antaa sille viisi tähteä. Pitääkö se juuri mennä sitten kattomaan. #
Matt Feeney vertailee V:tä ja Gilliamin Brazilia eikä näköjään ole kovin vaikuttunut ensin mainitusta. http://www.slate.com/id/2138561/
Brazilista pidän kovasti, V:n katson varmaa sitten joskus dvd:ltä, koska käyn niin harvoin elokuvissa.
Kyllä tuo pitää katsoa. Viimeistään silloin.
Viisi tähteä V:lle minultakin. Sarjakuvaa en ole lukenut.
Jussi: Kiitoksia linkistä! Tuo Mattin juttu meni jo niin syvälle juonen analysoinnissa, että se voi tulla häiritsemään katsomiskokemusta.
J.S.: No viimeistään nyt silloin ainakin tosiaan. Jollei jo.
Atso: Enpä ole minäkään sarjakuvaa lukenut. Sekin on luultavasti vain eduksi, vaikken yleensä olekaan niitä “urgh… the book was much better” -tyyppejä.
Itse vältän kaikkien arvostelujen lukemista, mielummin käyn katsomassa ilman ennakkoasetelmia kuinka Natalie ja Hugo pärjää. Uuh Natalie…
Minä vähän vierastan Hugoa. En muista nähneeni koko äijää ennen Matrixia, ja sen jälkeen se on joka elokuvassa näyttänyt ihan samanlaiselta (“Mister Underhill… surprised to see me?”).
No, Priscillassa ei tosin kyllä yhtään. Se näytti aika hyvältä elokuvalta, harmi että näin siitä vain osan.
Haa, tämä oli kiintoisa postaus. Teemun, jota en tunne, täytyy olla sukulaisia, sillä Salohalmeet ovat alunperin Sedergrenejä.
Jes. Isäni serkun Onnin pojanpoika. Eli Teemun isä on pikkuserkkuni. Ei varmasti kumartele. Paitsi näemmä näitä.
Kas kas. Mielenkiintoinen linkki, kiitoksia!
[…] Suur-Jyväskylän Sediksen-mies kuitenkin puhui muista poiketen tuosta kauniita, ja koska makumme monasti ovat menneet yhteen (minun ja Teemun, eivät siis minun ja Sediksen), en sitten päättänyt olla katsomatta sitä. Viimeisen vaa’ankielen kamelinsilmän selkäsuovan heinäneulasta katkaisi Finnkinon superpäivä joka siis sattui eiliselle. […]