Muutamia kunnon tyyppejä
#2117. Lauantai, 8. huhtikuuta 2006 klo 9.51.47, kirjoittanut Jani. 9
Kirjoitan unen talteen tänne koska tosiaan unohdin ne salasanat joten en pääse tuonne Unimaahan. Siirrän tämän sitten täältä sinne kunhan takaisin kotio siirryn. Mikä tapahtuu huomenna, jos jumala suo. #
No niin, se tuo ryhmän loppuminen -teema tuli jo uniinkin. Näin nimittäin unta, että näin unta (kyllä, sisäkkäisyyttä), että oli viimeinen ryhmäkerta. Ryhmä oli vähän todellisuudesta poikkeava, mm. siten että norsis oli siellä (heh heh, tämä oli vain hyvä tekosyy päästä kokeilemaan tuota ukkelikikkaa… kikke- no joo). Terapeutti lähti sieltä jonnekin ja toi palatessaan sitten uuden ryhmän ensimmäiset sinne istumaan tyhjille penkeille, ja minä ajattelin, että no tämäpä menee sulavasti. Että sitten kun me sieltä lähdetään niin vapautuu paikat sitten ryhmän täydentämiseksi koko kokoonsa (koko kokoonko? Koko kokoon. No niiiiiin). #
Ja sitten… mitähän sitten? Ai niin, no taisin rietastella jotain norsiksen kanssa mutta enhän minä niistä tohdi mitään kirjoittaa. Mutta sitten tuli se mielenkiintoinen osuus, kun olin Jyväskylässä torilla, jonka laidalle parhaillaan tosiasiassa rakennetaan kai jotain uutta, massiivista ostosparatiisia. Tosi hartaasti ne sitä kyllä sivumennen sanottuna pohjustavat, kun tuntuu, että ne ovat kaivaneet siellä sitä monttua jo vuosikausia. No mutta, unessa siis se rakennus oli muka valmistunut eikä se ollut mikään kauppakeskus vaan jonkinlainen juhlatila, jossa oli siis yleisön penkit ja edessä oli aaaaaaivan valtava Philipsin televisio. Siis sellainen, että Jim Carrey, joka tuli sitten siihen telkkariin, näkyi luonnollisessa koossaan. (No, eihän se nyt sitten niin aaaivan valtava loppujen lopuksi ollutkaan. Paitsi oli se, muttei sitä tuolla kyllä oikein hyvin voinutkaan havainnollistaa.) #
Itse asiassa Jim Carrey sitten tulikin ulos siitä telkkarista, tai se oli siis jonkinlainen silmänkääntötemppu, ettei se ollutkaan ollut siinä telkkarissa vaan olikin siellä salissa, mutta se siis ensin oli näyttänyt ihan siltä kuin se olisi televisiossa muttei sitten ollutkaan. Ja se oli yleisön mielestä aika hauskaa sellaisella jimcarreymaisella tavalla. #
Sitten kävi ilmi että kyseessä oli jonkinlainen Conan O’Brienin Late Nightin suora lähetys jossa otettaisiin yhteys johonkuhun suomalaiseen, jonka pitäisi sitten vastata joihinkin kysymyksiin ja joka oikein vastattuaan voittaisi jotain (luultavasti matkan Late Nightin kuvauksiin tai jotain). Minä jotenkin tiesin, että ne soittaisivat meille (siis tähän vanhempien kotiin, joka kuitenkin oli siellä Jyväskylässä), mutta sitten minua rupesi huolestuttamaan, kun tajusin, ettei meillä enää ole lankapuhelinta, joten ne eivät ehkä löytäisi meidän numeroa. Ajattelin etsiytyä lähimmälle puhelinkopille, ikään kuin sillä tämä ongelma olisi ratkaistu, ja ne jotenkin tietäisivät soittaa minulle siihen koppiin. #
Se lähin puhelinkoppi oli Forumin kulmalla ja siirtymiseni sinne tapahtui jalkaisin, pelkkiin mustiin boksereihin pukeutuneena. Oli talvi. Ihmiset taisivat vähän katsella, mutta ajattelin, että onpahan noillakin jotain ihailtavaa. Olin jo melkein perillä kun tajusin, että minullahan on kännykkä, joten ne soittavat tietysti siihen. Ongelma oli nyt vaan siinä, että olin jättänyt sen kännykkäni sinne torin laidalle, mistä olin lähtenyt liikkeelle. Siispä lähdin takaisin peläten koko ajan, että nyt ne soittavat siihen kännykkään enkä minä ole vastaamassa. Vaan silloin kännykkäni soi. Se olikin minulla mukana! (Boksereissako piilossa? -toim. huom.) Conan O’Brien siellä soitteli ja rupesi sitten juttelemaan jotakin tutulla natisevalla äänellään. #
Huomasin puhuvani englantia suomalaisittain murtaen kuten kaikki Conanin ohjelmassa olleet suomalaiset (“jees, tis is veri aakvord”). Yhteys pätki koko ajan. Conan oli valinnut aihepiiriksi Kunnian miehiä (“You can’t handle the truth!”). Minua harmitti kun en ollut tietokoneen ja netin ja IMDb:n äärellä. #
En muista voitinko. #
Ai niin, ja jossain vaiheessa unta mietin, että jos norsis kääntäisi nimensä englanniksi, niin se voisi olla ‘elly’ (elephantista johtaen). #
Se perinteinen toivotus:
Turvallista kotimatkaa!