Huh! Oli­pa pöker­ryt­tä­vä elo­ku­va tuo 1984. Pöker­ryt­tä­vä sik­si, että tun­tui, ettei pys­ty hen­git­tä­mään. Niin ahdis­ta­va visua­li­soin­ti se oli. Ja sit­ten vie­lä näi­den kah­den rakas­ta­vai­sen sala­kon­tak­tit kai­ken sen hul­lun jouk­ko­hur­mok­sen kes­kel­lä. Sii­nä oli pak­ko pidä­tel­lä hen­keä, vaik­ka olen­kin kir­jan luke­nut. #

 #

Näyt­te­li­jän­työ teki minuun syvän vai­ku­tuk­sen var­sin­kin kaik­kien kes­kei­sim­pien pää­hen­ki­löi­den osal­ta. Suzan­na Hamil­ton oli iii­ha­na Julia, John Hurt var­sin­kin kidu­tet­ta­va­na olles­saan riii­pai­se­va Wins­ton Smith ja Ric­hard Bur­ton hyyy­tä­vä O’Brien. #