Kirjastossa
#2148. Perjantai, 21. huhtikuuta 2006 klo 8.14.04, kirjoittanut Jani. 17
Siinä minä olen, kirjaston sarjakuvaosastolla, täydellisen imperfekti-impotenttina luettuani läpi Veloenan koko tuotannon, kun Jere Karalahden näköinen köriläs tulee seisoskelemaan uhkaavan näköisenä selkäni taakse. #
Ensin luulen hänenkin olevan vain itseni tavoin kiinnostunut Milo Manaran sarjakuvista, mutta sitten hän avaa suunsa ja sanoo kimeällä äänellä: “Minä olen kirjastotäti. Nyt on kuulepa sillä lailla, että sinä et saa lueskella noita Manaran sarjakuvia täällä.” #
“Mi-mitä?!”, minä sähähdän retorisesti, henkeäni haukkoen. Olen niin hämmästynyt, että kaivan vasemman käteni ulos housuistani ja tungen sen oikeaan sieraimeeni, jolla epäonnekseni juuri sillä hetkellä hengitän. Köhittyäni vähän aikaa happea toinen sieraimeni alkaa toimia ja samalla alan tointua pahimmasta alkuhämmästyksestäni. #
Kysyn Jereltä: “Mutta minä luulin että tämä on yleinen kirjasto. Ettekö te siis olekaan tilanneet tänne kaikkia näitä kirjoja, jotta ihmiset voisivat lukea niitä?” #
“Ei, ehei!”, sanoo Karalahti. “Nämä kirjathan ovat pelkkiä koristeita.” #
“No voi Saatana”, minä sanon. #
Silloin Jere alkaa elehtiä ja nytkelehtiä villisti, näyttäen aivan Jim Carreylta, ja huutaa: “Sttttt-rike twooooo!” Minä nousen seisomaan ja annan hänelle raikuvat aplodit oikealla kädelläni. Sen jälkeen asettaudun takaisin maahan ja sikiöasentoon. #
Sitten Karalahti jatkaa: “Ette te voi tuolla tavalla puhua. Tämähän on kirjasto, hyvä mies!” #
Olen entistäkin hämmentyneempi. “Mutta… te ette ymmärrä. Minähän olen nainen ja… ja Saatana on minun isäni. Enkö minä siis saa enää lausua isäni nimeä täällä kirjastossa?” #
“Ette!”, Jere ärähtää. “Te ette nyt alkuunkaan tunnu tietävän, millainen meno kirjastoissa on nykyisin. Katsokaapas tuonne nurkkaan. Näettekö siellä olevan pömpelin?” #
“Kyllä.” #
“Se pömpeli on nimeltään Internet. Kaikki tiedonhaku kirjastoissa tapahtuu nykyisin sen avulla. Entä näettekö sitten tuon Seppo Kääriäisen näköisen miehen istumassa sen pömpelin ääressä?” #
“Kyllä.” #
“No, se mies on Seppo Kääriäinen. Hänen sylissään istuva mies on puolestaan Maalainen, joka on täällä sen takia, että on olemassa väärää ja oikeaa kielenkäyttöä. Hän voi opettaa teitä. Sitten huomautan vielä eräästä seikasta”, sanoo Karalahti samalla, kun hänen päänsä muuttuu Jussi Jurkan pääksi. “Tuo teidän otsassanne oleva tatuointi, sitä ei voida hyväksyä täällä.” #
“Tämäkö? Mutta tämähän on vain ihan viaton kuva miehestä ja naisesta kiihkeässä anaaliyhd…” #
Silloin Jussi Jurkka hyökkää kimppuuni villisti ähkäisten, ja alkaa raastaa otsaani mattoveitssötuhöahsgöunvasöunöavsöiur aörubh aöiuvböauvbiöprpörh pqrhrq39åhgå9g hå ghpuhperh gpruhgp9hvfp 8hg rh pörhgp938hg p9oöeq högrh q9hgåjvasofijvåqgj ´00gh q3å4g åh 9hgåq 3h8åg åqrhårg århg 9qrgh qr gåqhjg q´3gh ´0Vtjasfiävj safämv-kjgäqrijh årgh q3hgqå 3h äivj äirjg qåh g åivrhoäi vnäo rvnqoå hqå834hgå nväirnvronald reagan äori hvorihv årg qåäghå8 hvå8h årqj4gäigj äoivhå9våqw49ut¨3j opJVÄPA JÖOAS IH Oh oiHGAÄOH GOÖHG ÅOEHG ÅARGHN ÄOAHJ OÖHAäo äoaI HA ÅGH ÅAVAÄA jsä ä hg åeh gåh ådgh rghsåehg åewhg0q39g q3åäivnjeöioajvåo r8håq3 David Hasselblog gåq3 hnväviofvnhöoi hr8hgåq 3hå8h gå0q9h q9vnsaäoivhär gknvlkhfohyqå894hqå 34htåijgåqw ghåq03h8h48 ågqh #
Oikein, tai väärin, hyvää huomenta. Mä olin yön töissä ja siksi väsynyt. Ehkä mä siks en tota loppua tajunnut, paitsi siinähän saattaa olla kyse tästä