En ole mahdoton tavattava, vain vaivalloinen
#2166. Perjantai, 28. huhtikuuta 2006 klo 17.02.10, kirjoittanut Jani. 11
Tapasin äsken norsiksen! Norsiksella on syvä ja naisellinen ääni. #
Asemalla jännäsin, että mistä päästä pitkää junaa minun pitäisi etsiä, mutta sitten tunnistin kuvista tutun hameen jo matkan päästä. :) Matkalla Arnold’siin yritin opettaa norsikselle suoraviivaisinta reittiä kompassille (vain yksi käännös vasempaan asemalta lähdön jälkeen). #
Arskalla syötiin herkut ja peljättiin heliumpalloja joita joku tyttö oli nakitettu siihen viereen täyttämään. Lopulta vain yksi poksahti. Sitten käppäiltiin Holvin edustalle ja istuskeltiin puiston penkillä. #
En ollut aivan hiljaa vaikka vähän puhuinkin, ja hiljaa, niin kuin aina. Eilen ahdisti kovasti, tänään jännitti vähän, mutta selviydyin. Oli silti tosi mukavaa nähdä norsis livenä! #
Seuraava jännäri on näillä näkymin ensi kuussa kun vuorossa on Veloena. #
Hiih!! Minustakin on jännää!
Minun ääneni ei ainakaan ole MATALA!
Tämäpä nurinkurista. Sinulle kun minä puolestaan sitten taas olen kuvitellut matalan äänen! En nyt ehkä mitään jylhää alttoa sentään, mutta jos sinulla on kimeä ääni niin edessä on taas samanlainen järkytys.
Hmm, mahdoitkohan kirjoittaakin jotain tätä sivuavaa joskus… muistini on heikko näissä.
Mitä mitä, Jani lähdössä etelään? Hmm… Vai Veloena pohjoisempaan? Vai mitä? Ei kyllä nyt on päikkärit myöhässä pahasti.
Minähän en tämän etelämmäksi lähde muuten kuin… junassa.
Ei ole kivaa, kun ääni ei sovi yhteen persoonani kanssa :D
Mutta niin, sinä opetit oikein hyvin mulle reitin, koska osasin ihan itse hakea ystäväiseni juna-asemalta (hän ei ollut vielä ehtinyt kompassille asti)
Sinä olit ihana. En osaa sanoin kuvailla, miten kivaa oli nähdä sinut :) Minä olin ihmeen hiljainen, toisaalta vannotinkin etukäteen itselleni, etten sitten ala höpöttäänräpättäänkälättään ihan kaameasti :D En siis moiti itseäni, olin ehkä vain vähän hillitympi versio itsestäni, mutta uskoisin, että tilanteeseen sopivalla tavalla :)
Oli ihanaa. Kiitos!
Ja oli suorastaan kunnia olla ensimmäinen tavattava!
Minä mietinkin, ettet sinä kyllä mikään kova kälättäjä ole, niin kuin olit mielestäni vähän antanut ymmärtää etukäteen. Vaikka ei minua kälätyskään haittaa, jos ei kälättäjää itseäänkään, eli jos se ei ole sellaista pakonomaista “jonkunhan tässä nyt on jotain sanottava, kun ei tuo friikkikään puhu mitään”. :)
Onhan mun kälättäminen vähän seurasta riippuvaista, nimittäin jos olisin alkanut kälättään ja vielä kovalla äänellä, niinkuin tapanani saattaa toisinaan olla, oisin tuntenut itseni ihan idiootiksi, koska sinä olit niin hillitty ja rauhallinen ja hyväkäytöksinen ja kaikkee.
Kävinkin sisäistä kamppailua, missä toisaalta hakkasin kämmenellä otsaani, etten alkaisi kälättään, toisaalta sätin itseäni siitä, kun olin hiljaa. Ehkä mä siis kuitenkin jännitin!
Mutta ihan hyvin se meni :)
Jaa että hyväkäytöksinen, enhän minä edes tarjonnut sinulle sitä donitsia! Mietin kyllä kuumeisesti että kuuluisiko minun tässä nyt niin tehdä herrasmiesmäisesti, mutta kun en ole herrasmies vaan kummajaismies niin en sitten tehnyt niin.
(Oikeasti on aina mahdotonta tietää että mitä kukin odottaa ja ajattelee tuommoisista asioista, eikä sitä missään nimessä voi kysyä koska silloin paljastaa oman tietämättömyytensä.)
Mutta kyllä se ihan hyvin meni minustakin. :)
No ei todellakaan tarvi tarjota donitsia ollakseen herrasmies! Sitä paitsi, jos joku tarjoaa jotain, siitä tulee kiusallinen kiitollisuudenvelan tunne, joten en mielelläni ikinä anna kenenkään tarjota mitään.
Olit sinä herrasmies. Todellakin :)
Just tuota mä tarkotan, että siinä, missä joku voisi odottaa, että niin tehdään, niin joku toinen voikin vaiavautua siitä. Siksi ne on aina niin hankalia nuo jutut.
Mutta hyvä kun tällä kertaa sattui oikein päin. :)
[…] Asemalla, Pendolinon liukuessa ykkösraiteelle minulle valkenee, etten oikeastaan tiedä, miltä Veloena näyttää. Jotenkin en kuitenkaan luota meetvurstipizza-vertaukseenkaan. Juuri tämän varalta olen kuitenkin itse pukeutunut tunnusmerkkipaitaan kuten norsiksen tavatessani. […]