Minä olen ääliö. Luin tera­peu­tin lop­pu­lausun­toa ihan vää­räs­tä näkö­kul­mas­ta. #

Mie­lee­ni juo­lah­ti nimit­täin tänä aamu­na, että sitä­hän ei ole kir­joi­tet­tu minua var­ten vaan nii­tä Kelan pal­lo­päi­tä (moi vaan!) var­ten. Siis nii­tä, jot­ka arpo­vat, että kel­le jae­taan tera­pia­tu­kia ja kel­le ei. Sii­tä näkö­kul­mas­ta tuo on kir­joi­tet­tu jus­tiin­sa niin kuin pitää­kin. Jos sii­hen nimit­täin oli­si kir­joi­tet­tu se, mitä veik­kaan tera­peu­tin rehel­li­ses­ti ajat­te­le­van, eli, että “Janin pak­suun kal­loon ei uppoa juu­ri mikään”, niin sai­sin var­maan heit­tää hyväs­tit aja­tuk­sel­le mis­tään tera­pia­tues­ta enää kos­kaan. #

Sii­nä mie­les­sä noi­den mail… pos­tit­ta­mi­nen asiak­kail­le on ehkä vähän huo­no aja­tus, kun var­maan kui­ten­kin useim­pien psy­ko­te­ra­pias­sa käy­vien tai käy­nei­den pää­tä syy­hyt­tää samal­la tavoin kuin omaa­ni se, että mitä tera­peut­ti mah­taa oikeas­ti minus­ta aja­tel­la. Kaik­kien mui­den virik­kei­den puut­tues­sa tähän lausun­toon on sit­ten luon­nol­lis­ta taker­tua kyn­sin ja ham­pain, kos­ka sii­nä näyt­täi­si pääl­li­sin puo­lin sen­tään ole­van jotain vih­jei­tä sii­tä. #

No, sen­tään minä käsi­tin tämän lopul­ta. Parem­pi myö­hään jos sil­loin­kaan. #