Minä näen kaiken! Tiedän keitä te olette!
#2121. Maanantai, 10. huhtikuuta 2006 klo 21.49.45, kirjoittanut Jani. 6
Muhahaa! Kiitos Wilhelmiinan, sain jälleen kokoelmiini muutamat uudet kasvokuvat bloginpitäjistä. #
Muhahaa! Kiitos Wilhelmiinan, sain jälleen kokoelmiini muutamat uudet kasvokuvat bloginpitäjistä. #
dialog05:n “universal connections” -sarjasta löytyvät muun mielenkiintoisen ohessa nämä rintsikat, joiden avaamisen pitäisi luonnistua sujuvasti jopa kaltaiseltani nörtiltä! #
“for a world without hooks or eyes…
… unplug and play!” #“french connection” (dialog05 Juha) #
Huolimatta siitä, että olen siitä itsekseni ennenkin täällä keuhkonnut, menin taas eilen ja kokeilin pitkänmatkan linja-auton vessaa. Kaikkihan alkaa aina siitä, kun sitä pähkää mielessään, että selviytyisikö sitä halkeamatta seuraavalle pysähdyspaikalle jossa on vessa, ja onko a) se pysähdyspaikka auki sekä b) sen pysähdyspaikan vessa auki. Eilen tulin taas siihen tulokseen että on parempi olla ottamatta riskiä ja niinpä kokeilin taas sitä auton perällä olevaa vessaa. #
Koska minä en ole mikään neiti, näytän keskisormea sille seinässä olevalle kuvalle, jolla opastetaan japanilaisia pallopäitä kusemaan istualtaan, ja roiskin menemään seisoaltani. Mutta voih! Rakollani on sellainen taipumus, että jos olen erehtynyt päästämään sen täyttymään ihan piripintaan, se ei hevillä enää suostukaan vapauttamaan yhtikäs mitään seisoma-asennossa. Tällainen oli tietysti tilanne nytkin, joten sadalta vuodelta tuntuneen ajan tyhjää ruikittuani jouduin lopulta nöyrtymään istualleni. #
Sen jälkeen siitä nuo tavallisesti seuraavat nöyryytykset. #
Jos luulette ohimenevistä busseista kuuluvia TUSSSHHHH-ääniä jarrun ääniksi, niin paikallisbussien kohdalla saatatte olla oikeassa. Mutta pitkänmatkan bussien kohdalla älkää olko niin varmoja. Se voi sittenkin olla yours truly tai joku muu yhtä onneton sielu, joka on erehtynyt sinne linjurin vessaan. #
Itse asiassa minä ihmettelen, että mitä varten niihin vessoihin edes laitetaan ovet. Jos kerran tarkoituksena on nöyryyttää ihmistä niin nöyryytettäisiin sitten kerralla oikein kunnolla ja pantaisiin se vessa sinne bussin eteen ilman ovea niin, että siellä saisi sitten istua kalleudet levällään koko matkustavan seuran ihmeteltävänä, suhisten, ähisten, pöristen ja punastellen. #
Ainoa hyvä puoli pitkänmatkan vessakäynneissä on se siitä seuraava helpotuksen tunne joka on kuin olisi kuollut. #
Josta pääsemmekin kätevästi aasinsiltaa pitkin pariin päivän toisen epistolan, jonka aiheena on Cutting Crew’n I Just Died In Your Arms Tonight -niminen musiikkihistorian virstanpylväs. Tämä popmusiikin ikonihan pyörii Radio Novan kaltaisilla “soitamme yhden hitin tältä vuodelta ja sitten toissa vuosikymmeneltä kolmekymmentä paskakappaletta, joista maksoimme yhteensä yhtä paljon kuin siitä yhdestä tämän vuoden hitistä” -kanavilta yhdessä Wham!:n Careless Whisperin ja muiden kaltaistensa sävellystaidon mestarintöiden kanssa noin kolme kertaa tunnissa. #
Mutta palatakseni aiheeseen, tuo I Just Died… on minusta täysin kummallinen kappale siksi, että sen laulaa mies. Kappaleen nimen mukaisen kertosäkeen, “I just died in your arms tonight” eli “mä niinku just kuolin sun sylissäs tänään” voisi jotenkin ehkä juuri ja juuri käsittää, jos laulaja olisi teinix-poppari tai sellaista esittävä pimatsu, mutta että aikuinen mies… se kuulostaa melkein, muttei ihan, yhtä limaiselta kuin Ville Valo röhkiessään teinipimpsanhajuisia sanoituksiaan Himpulanpimpula-orkesterinsa tahtiin. Kun laulaja on mies - olkoonkin sitten vaikka tuollainen Cutting Crew’n Nick van Eeden kuuloinen falsettikiekujamies - niin sitä jotenkin olettaisi, että tuon otsikkolauseen jälkeen kertosäe ei jatkuisi “it must have been something you said” vaan “it must have been something I ate”. #
No, joka tapauksessa, tämä tällä erää tästä tiedotuksestani siitä, että olen selviytynyt hengissä kotiin huolimatta wc-koettelemuksista ja neljän tunnin pakkoaltistukselta Radio Novalle. Ja Expressbus oli perillä jopa neljäkymmentäviisi minuuttia etuajassa! Jäiköhän kuskilta muutama paikkakunta nuohoamatta tuossa välillä? #
Ja kyllä, otsikon mahdollisesti antamat lupaukset jäävät lunastamatta. Minusta se oli vain hauskasti sanottu. #
Tämä on jänskää. Pi takkola su-itsi! #
Dyro löysi hieman pidemmän version samasta videosta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]10.4.[/klo] 20:31 Lisäsin maininnan Dyron löytämästä versiosta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.1.[/klo] 6:55 Nykyaikaistin tyyliä, korjasin bugituksen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Kirjoitan unen talteen tänne koska tosiaan unohdin ne salasanat joten en pääse tuonne Unimaahan. Siirrän tämän sitten täältä sinne kunhan takaisin kotio siirryn. Mikä tapahtuu huomenna, jos jumala suo. #
No niin, se tuo ryhmän loppuminen -teema tuli jo uniinkin. Näin nimittäin unta, että näin unta (kyllä, sisäkkäisyyttä), että oli viimeinen ryhmäkerta. Ryhmä oli vähän todellisuudesta poikkeava, mm. siten että norsis oli siellä (heh heh, tämä oli vain hyvä tekosyy päästä kokeilemaan tuota ukkelikikkaa… kikke- no joo). Terapeutti lähti sieltä jonnekin ja toi palatessaan sitten uuden ryhmän ensimmäiset sinne istumaan tyhjille penkeille, ja minä ajattelin, että no tämäpä menee sulavasti. Että sitten kun me sieltä lähdetään niin vapautuu paikat sitten ryhmän täydentämiseksi koko kokoonsa (koko kokoonko? Koko kokoon. No niiiiiin). #
Ja sitten… mitähän sitten? Ai niin, no taisin rietastella jotain norsiksen kanssa mutta enhän minä niistä tohdi mitään kirjoittaa. Mutta sitten tuli se mielenkiintoinen osuus, kun olin Jyväskylässä torilla, jonka laidalle parhaillaan tosiasiassa rakennetaan kai jotain uutta, massiivista ostosparatiisia. Tosi hartaasti ne sitä kyllä sivumennen sanottuna pohjustavat, kun tuntuu, että ne ovat kaivaneet siellä sitä monttua jo vuosikausia. No mutta, unessa siis se rakennus oli muka valmistunut eikä se ollut mikään kauppakeskus vaan jonkinlainen juhlatila, jossa oli siis yleisön penkit ja edessä oli aaaaaaivan valtava Philipsin televisio. Siis sellainen, että Jim Carrey, joka tuli sitten siihen telkkariin, näkyi luonnollisessa koossaan. (No, eihän se nyt sitten niin aaaivan valtava loppujen lopuksi ollutkaan. Paitsi oli se, muttei sitä tuolla kyllä oikein hyvin voinutkaan havainnollistaa.) #
Itse asiassa Jim Carrey sitten tulikin ulos siitä telkkarista, tai se oli siis jonkinlainen silmänkääntötemppu, ettei se ollutkaan ollut siinä telkkarissa vaan olikin siellä salissa, mutta se siis ensin oli näyttänyt ihan siltä kuin se olisi televisiossa muttei sitten ollutkaan. Ja se oli yleisön mielestä aika hauskaa sellaisella jimcarreymaisella tavalla. #
Sitten kävi ilmi että kyseessä oli jonkinlainen Conan O’Brienin Late Nightin suora lähetys jossa otettaisiin yhteys johonkuhun suomalaiseen, jonka pitäisi sitten vastata joihinkin kysymyksiin ja joka oikein vastattuaan voittaisi jotain (luultavasti matkan Late Nightin kuvauksiin tai jotain). Minä jotenkin tiesin, että ne soittaisivat meille (siis tähän vanhempien kotiin, joka kuitenkin oli siellä Jyväskylässä), mutta sitten minua rupesi huolestuttamaan, kun tajusin, ettei meillä enää ole lankapuhelinta, joten ne eivät ehkä löytäisi meidän numeroa. Ajattelin etsiytyä lähimmälle puhelinkopille, ikään kuin sillä tämä ongelma olisi ratkaistu, ja ne jotenkin tietäisivät soittaa minulle siihen koppiin. #
Se lähin puhelinkoppi oli Forumin kulmalla ja siirtymiseni sinne tapahtui jalkaisin, pelkkiin mustiin boksereihin pukeutuneena. Oli talvi. Ihmiset taisivat vähän katsella, mutta ajattelin, että onpahan noillakin jotain ihailtavaa. Olin jo melkein perillä kun tajusin, että minullahan on kännykkä, joten ne soittavat tietysti siihen. Ongelma oli nyt vaan siinä, että olin jättänyt sen kännykkäni sinne torin laidalle, mistä olin lähtenyt liikkeelle. Siispä lähdin takaisin peläten koko ajan, että nyt ne soittavat siihen kännykkään enkä minä ole vastaamassa. Vaan silloin kännykkäni soi. Se olikin minulla mukana! (Boksereissako piilossa? -toim. huom.) Conan O’Brien siellä soitteli ja rupesi sitten juttelemaan jotakin tutulla natisevalla äänellään. #
Huomasin puhuvani englantia suomalaisittain murtaen kuten kaikki Conanin ohjelmassa olleet suomalaiset (“jees, tis is veri aakvord”). Yhteys pätki koko ajan. Conan oli valinnut aihepiiriksi Kunnian miehiä (“You can’t handle the truth!”). Minua harmitti kun en ollut tietokoneen ja netin ja IMDb:n äärellä. #
En muista voitinko. #
Ai niin, ja jossain vaiheessa unta mietin, että jos norsis kääntäisi nimensä englanniksi, niin se voisi olla ‘elly’ (elephantista johtaen). #