Tänään kävin len­kil­lä joka venäh­ti aiot­tua pidem­mäk­si, sil­lä aioin tul­la lin­ja-autol­la kau­pun­gis­ta takai­sin, mut­ta kort­ti piip­pa­si tyh­jää enkä minä ollut varau­tu­nut sii­hen lom­pa­kol­la. Ei aut­ta­nut muu kuin kävel­lä takai­sin vaik­ka kuset­ti aivan vie­tä­väs­ti. (Minä ja minun rak­ko­ni ja lin­ja-autot.) #

Koi­ran­pen­nun­kat­se­kaan ei tehon­nut kars­kiin kus­kiin. En kyl­lä itse asias­sa tie­dä että pys­tyy­kö jyväs­ky­lä­läi­sis­sä lin­ja-autos­sa mak­sa­maan Visa Elect­ro­nil­la, kun en ole vie­lä ker­taa­kaan mat­ka­kort­tia ladan­nut uuden pank­ki­kor­tin saa­tua­ni. #

Lai­toin ruo­kaan sitä soi­ja­rou­het­ta. Kei­tin puo­li­tois­ta desiä ja lisä­sin sen sit­ten nel­jään­sa­taan gram­maan jau­he­li­haa. Kuten muis­te­lin­kin niin ei se kyl­lä juu­ri­kaan mais­tu­nut siel­lä seas­sa, aina­kaan pahal­ta, vaik­ka se keit­täes­sä hai­si­kin niin kuin oli­si keit­tä­nyt näk­ki­lei­pää. Tuli vain haus­kan väris­tä sii­tä jau­he­li­has­ta, kuin sii­nä oli­si ollut kah­ta vähän eri­sä­vyis­tä laji­ket­ta, toi­nen tum­maa ja toi­nen vaa­le­aa. #

Osaa­ko­han muu­ten joku sanoa, että pitää­kö se rou­he säi­lyt­tää sul­je­tus­sa pur­nu­kas­sa jää­kaa­pis­sa nyt pus­sin avat­tua­ni, niin kuin soi­ja­jau­hot pitää? #

Olen minä nii­tä soi­ja­lät­ty­jä­kin teh­nyt jo pari­na ilta­na sen ensim­mäi­sen, hiu­kan pie­leen men­neen kokei­lun jäl­keen. Lai­toin yhden sijas­ta kol­me munaa ja puo­len­tois­ta desin sijas­ta vain vähän rei­lun desin nii­tä jau­ho­ja ja käy­tin pais­ta­mi­ses­sa vähän öljyä ja nehän ovat aivan syö­mä­kel­poi­sia. #

Olen palan­nut käyt­tä­mään työ­pöy­däl­lä­ni 1024 × 768 -kokois­ta näyt­tö­ti­laa. Aiem­min se oli 1280 × 1024. Nis­ka­ni alkoi­vat vään­tyä kyr­myyn kun jat­ku­vas­ti pää yrit­ti vään­tyä lähem­mäs näyt­töä saa­dak­seen sel­vän siel­lä näky­vis­tä hie­rogly­feis­tä. #

Huh! Oli­pa pöker­ryt­tä­vä elo­ku­va tuo 1984. Pöker­ryt­tä­vä sik­si, että tun­tui, ettei pys­ty hen­git­tä­mään. Niin ahdis­ta­va visua­li­soin­ti se oli. Ja sit­ten vie­lä näi­den kah­den rakas­ta­vai­sen sala­kon­tak­tit kai­ken sen hul­lun jouk­ko­hur­mok­sen kes­kel­lä. Sii­nä oli pak­ko pidä­tel­lä hen­keä, vaik­ka olen­kin kir­jan luke­nut. #

 #

Näyt­te­li­jän­työ teki minuun syvän vai­ku­tuk­sen var­sin­kin kaik­kien kes­kei­sim­pien pää­hen­ki­löi­den osal­ta. Suzan­na Hamil­ton oli iii­ha­na Julia, John Hurt var­sin­kin kidu­tet­ta­va­na olles­saan riii­pai­se­va Wins­ton Smith ja Ric­hard Bur­ton hyyy­tä­vä O’Brien. #