Muhammed-kuvien julkaisusta ei syytettä
#2238. Perjantai, 2. kesäkuuta 2006 klo 16.18.27, kirjoittanut Jani. 4
“Muhammed-pilakuvat Internet-sivuillaan julkaissut Suomen Sisu -järjestö ei saa syytettä uskonrauhan rikkomisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan kuvien julkistaminen ei täyttänyt uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.” #
Jos tämä olikin julkaisunsa jälkeen eilen ollut näkyvillä, niin minulta se oli mennyt ohi. Tänään löysin tämän ihan vain sattumalta Ylen kotimaanuutisten sivupalkista. #
“Rikos olisi edellyttänyt loukkaamistarkoituksessa tehtyä herjaamista tai häpäisyä.” #
ed. #
Vaikka jotkut perustelut syyttämättäjättämispäätökselle pitää olla, niin tuntuu kovin surulliselta, että elämme yhä niin takapajuisessa maassa, että mielikuvitusolennot ja vuosisatoja sitten kuolleet tavalliset kuolevaisetkin (kyllä, Muhammed oli ihminen, taivas varjele!) voivat saada lain suojaa herjaamiselta ja häpäisyltä. #
“Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin professori Jaakko Hämeen-Anttila antoi esitutkintaa varten asiantuntijalausunnon, jonka mukaan pilakuvien julkistaminen oli kuitenkin loukannut muslimien uskonnollisia tunteita.” #
ed. (korostus omani) #
Miten voikin yksi pieni kuitenkin-sana tuossa kappaleessa herättää tässä pienessä ihmisessä niin suunnatonta vitutusta? Ikään kuin Ylen surkeat pelkuriraukat, jotka heti ensimmäisinä ryntäsivät kieltämään kuvien käytön ohjelmissaan, haluaisivat vielä tämän jälkeenkin heristellä sormeaan jupisten klassisia huonon häviäjän puolustelurepliikkejä kuten “siinäs näette” ja “mitäs minä sanoin”. Haistakaa paska, sanon minä. Pelkuriraukkoja te olitte, ja sillä selvä. #
Ihan kuten tämän jupakan yhteydessä on jo niin moneen kertaan todettukin, uskonnolliset tunteet eivät ansaitse sen enempää suojelua kuin mitkään muutkaan tunteet. Tällaisen mahdollistava lainsäädäntö ei ole ainoastaan typerä, se on eriarvoistava, sillä esimerkiksi minun kaltaiseni uskonnoton ihminen jää vaille vastaavaa suojaa. Minulla ei kuitenkaan ole hätää omasta puolestani; minä kestän sen, jos minun tunteitani loukataan. Samalla tavalla pitäisi kuitenkin muidenkin aikuisten ihmisten tässä maailmassa kestää. Valitettavasti vain jotkut saavat leikkiä lapsia meidän aikuisten joukossa ja itkeä äidin perään kun on paha mieli, ja valtiovalta tulee silittämään päätä ja nuhtelemaan pahantekijöitä. #
Olen muuten ihan samaa mieltä. Miksi uskontoa puolustetaan mutta uskonnosta erossa olemista ei. Kuka päättää mikä uskonto nauttii näitä uskonvapauslakeja ja mitkä ei? Valtion tulisi olla täysin erillään uskontojen määrittelyistä, mutta silti se on valtio joka päättää kuka ja miten uskontoja loukataan.