Myself at the Age of Twenty-Six When I Was the Grasshopper Child
#2283. Sunnuntai, 25. kesäkuuta 2006 klo 20.28.56, kirjoittanut Jani. 14
Aina välillä minä kuvittelen miten kävisi, jos jonkin kosmisen oikun tuloksena mieleni siirtyisi yhtäkkiä jonkun toisen, hirmuisen tärkeässä tehtävässä olevan henkilön ruumiiseen. Siis tähän tapaan: #
Ohopsista! Missäs minä oikein olen? Tämä paikka on ihan vihreä ja… haa, niin tietysti! Minähän olen jalkapallokentällä. Minulla tuntuu olevan oikein seksikäs partakin… jep, olen David Beckham. Ja tuo upea, musta, lihainen massa tuossa edessäni on tietysti muuri. #
Näyttää siltä, että minun täytyy tässä potkaista yksi vapaapotku. #
Piru vieköön, vapaapotku kuudentoista rajalta! Enhän minä osaa pelata jalkapalloa! Viimeksi olen palloa potkinut joskus… yläasteella. (Hiipivän pakokauhun ääniä.) #
Oi voi, nuo salskeat joukkuetoverini tuossa vieressä alkavat jo mennä vähän kumman näköisiksi. Lienee parasta tehdä jotain ennen kuin ne huomaavat, että jokin on vialla! No, jospa potkaisen sen pallon vaikka tuonne yläoikeaan kulmaan, ei tuo maalivahti varmaankaan sitä aavista. #
(Onpas muuten komea, hoikka poika tuo maalivahti… jestas, kylläpäs täällä David Beckhamin päässä vilistää paljon homoeroottisia ajatuksia!) #
No niin, tästä lähtee…! #
Oijoijoivoi, eihän se nyt lähtenyt sinne päinkään! Se lähti aivan väärään s… #
Hei, maali! #
Meikä teki maalin!!! #
Mutt… mitä nyt tapahtuu? Minähän kutistun! Olen edelleen jalkapallokentällä… minulla on edelleen part… minähän olen kokonaan karvojen peitossa! Minähän olen mäyrä…! #
Tästä assosioituu monen mutkan kautta loistava leffa Being John Malkovich. Mitäpä jäynää sitä tosiaan keksisi, jos pääsisi hetkeksi jonkun toisen ihmisen päähän? Ryntäisikö välittömästi alasti kadulle hillumaan? Välittömästi johonkin tatuointipuljuun kirjoituttamaan rintakehään teksti “rantaleijona” tai jotain muuta vastaavaa? Kun ei se häpeä kuitenkaan kohdistuisi itseen vaan siihen jonka päässä olisi hetken aikaa vierailulla.
Ehkä on kuitenkin ihan hyvä ettei se ole mahdolista.
Kuinka kuvaavaa, että minä en ole tullut edes ajatelleeksi tuollaisia bonushäväistyksiä, vaan kuvittelen vain epäonnistuvani kaikissa niissä asioissa, joista kulloisenkin mielisiirteen kohteeni odotetaan suoriutuvan ihan tuosta vaan. Saan sen epäonnistumisen ja sitä seuraavan helpotuksen (“enhän tämä ole minä”) ajattelemisesta jonkinlaista kummaa tyydytystä.
Näin aamukolmelta tulee mieleen, että jos minä olisin David kämmäisin tahallani, että sitten kotiin mentyä lohdutettaisiin.
Vaan jos ei Victoria tarjoakaan lohtua vaan piiskaa.
“Seksikäs partakin..”
Huh, luulin jo että tämä on tulevasta kohuelokuvasta Being Just Sopivasti. Siinä eräs mies löytää oven jolla pääsee..
Ai on keksitty jo?
Höh.
Eih, tuo mäyrä! Olin jo onnellisesti unohtanut tuon kamalan mäyrän!
J.S.: Riittää kun sen markkinoi uutena ja vallankumouksellisena, kyllä se läpi menee, vaikka vanha olisikin. Tekeehän Microsoftkin niin ja kato miten hyvin niillä meneee!
norsis: Eihän tuo ollut edes se oikea mäyrä.
Häh-hää! X)
En aio klikata tota ;D
Bätsö-bätsö-bätsö-bätsö bätsö-bätsö-bätsö-bätsö
bätsö-bätsö-bätsö-bätsö masruum-masruum!
eih! :O
operalla leviää teksti tästä taas jonnekin hornanhuisin hiiteen oikealle sivupalkille, tekien lukukelvottomaksi. Ja vain tästä tekstistä, muut ovat normaaleita..
Ysioperalla levesi kaikista tuosta tätä seuraavaa merkintää vanhemmista, koska siinä oli virhe. Korjasin sen.
tack.