Aina välil­lä minä kuvit­te­len miten kävi­si, jos jon­kin kos­mi­sen oikun tulok­se­na mie­le­ni siir­tyi­si yhtäk­kiä jon­kun toi­sen, hir­mui­sen tär­keäs­sä teh­tä­väs­sä ole­van hen­ki­lön ruu­mii­seen. Siis tähän tapaan: #

Ohop­sis­ta! Mis­säs minä oikein olen? Tämä paik­ka on ihan vih­reä ja… haa, niin tie­tys­ti! Minä­hän olen jal­ka­pal­lo­ken­täl­lä. Minul­la tun­tuu ole­van oikein sek­si­käs par­ta­kin… jep, olen David Beck­ham. Ja tuo upea, mus­ta, lihai­nen mas­sa tuos­sa edes­sä­ni on tie­tys­ti muu­ri. #

Näyt­tää sil­tä, että minun täy­tyy täs­sä pot­kais­ta yksi vapaa­pot­ku. #

Piru vie­köön, vapaa­pot­ku kuu­den­tois­ta rajal­ta! Enhän minä osaa pela­ta jal­ka­pal­loa! Vii­mek­si olen pal­loa pot­ki­nut jos­kus… ylä­as­teel­la. (Hii­pi­vän pako­kau­hun ääniä.) #

Oi voi, nuo sals­keat jouk­kue­to­ve­ri­ni tuos­sa vie­res­sä alka­vat jo men­nä vähän kum­man näköi­sik­si. Lie­nee paras­ta teh­dä jotain ennen kuin ne huo­maa­vat, että jokin on vial­la! No, jos­pa pot­kai­sen sen pal­lon vaik­ka tuon­ne ylä­oi­ke­aan kul­maan, ei tuo maa­li­vah­ti var­maan­kaan sitä aavis­ta. #

(Onpas muu­ten komea, hoik­ka poi­ka tuo maa­li­vah­ti… jes­tas, kyl­lä­päs tääl­lä David Beck­ha­min pääs­sä vilis­tää pal­jon homoe­root­ti­sia aja­tuk­sia!) #

No niin, täs­tä läh­tee…! #

Oijoi­joi­voi, eihän se nyt läh­te­nyt sin­ne päin­kään! Se läh­ti aivan vää­rään s… #

Hei, maa­li! #

Mei­kä teki maa­lin!!! #

Mutt… mitä nyt tapah­tuu? Minä­hän kutis­tun! Olen edel­leen jal­ka­pal­lo­ken­täl­lä… minul­la on edel­leen part… minä­hän olen koko­naan kar­vo­jen pei­tos­sa! Minä­hän olen mäy­rä…! #