Vaaleanpunainen luontohetki
#2320. Torstai, 27. heinäkuuta 2006 klo 12.09.08, kirjoittanut Jani. 4
Vispipuuropaitamiehelle taisi eilen sattua musta tuokio hänen kuuluttaessaan Luontohetkeä, tuota Avaran luonnon pikkusiskoa. Mies huohotti niin kuin olisi juuri ja juuri ennättänyt työpaikalle juoksemalla rakennuksen toisesta siivestä, ja hänen äänensä oli sortumaisillaan. #
Antiikkia, antiikkia -ohjelman esittelyteksissä ollut “Suomen parhaiten säilyneitä 1800-1900 -lukujen taitteen kalastajakyliä” typistyi “Suomen parhaiten säilyneiksi taitteen… taiteen kalastajakyliksi”, ja siitä Luontohetkestäkin tuli sitten lopulta Luontoretki. #
Mutta noin muutenhan se meni ihan hyvin. Siis niinku valaistuksen puolesta. Eikä hän esimerkiksi edes kompastunut nokalleen kameran edessä kesken kuulutuksen. Istualtaan. #
Lähinnä tuli tuosta mieleeni se kirjaesitelmä, jonka min… joku meidän luokalta piti ala-asteen kutosella. Minu… sen kirjaesitelmän pitäjän ääni värisi, ja se tyyppi tärisi kauttaaltaan niin kuin alastomana pakkasessa, ja kaikki, siis koko viitoskuutosten kaksoisluokka nauroi min… sille tyypille. #
Eikö sillä ole muita paitoja? :O (sanon mä, jolla on aina samat vaatteet)
Ihan komea mies kyllä.