#

Vis­pi­puu­ro­pai­ta­mie­hel­le tai­si eilen sat­tua mus­ta tuo­kio hänen kuu­lut­taes­saan Luon­to­het­keä, tuo­ta Ava­ran luon­non pik­kusis­koa. Mies huo­hot­ti niin kuin oli­si juu­ri ja juu­ri ennät­tä­nyt työ­pai­kal­le juok­se­mal­la raken­nuk­sen toi­ses­ta sii­ves­tä, ja hänen äänen­sä oli sor­tu­mai­sil­laan. #

Antiik­kia, antiik­kia -ohjel­man esit­te­ly­tek­sis­sä ollut “Suo­men par­hai­ten säi­ly­nei­tä 1800-1900 -luku­jen tait­teen kalas­ta­ja­ky­liä” typis­tyi “Suo­men par­hai­ten säi­ly­neik­si tait­teen… tai­teen kalas­ta­ja­ky­lik­si”, ja sii­tä Luon­to­het­kes­tä­kin tuli sit­ten lopul­ta Luon­to­ret­ki. #

Mut­ta noin muu­ten­han se meni ihan hyvin. Siis niin­ku valais­tuk­sen puo­les­ta. Eikä hän esi­mer­kik­si edes kom­pas­tu­nut nokal­leen kame­ran edes­sä kes­ken kuu­lu­tuk­sen. Istual­taan. #

Lähin­nä tuli tuos­ta mie­lee­ni se kir­jae­si­tel­mä, jon­ka min… joku mei­dän luo­kal­ta piti ala-asteen kuto­sel­la. Minu… sen kir­jae­si­tel­män pitä­jän ääni väri­si, ja se tyyp­pi täri­si kaut­taal­taan niin kuin alas­to­ma­na pak­ka­ses­sa, ja kaik­ki, siis koko vii­tos­kuu­tos­ten kak­sois­luok­ka nau­roi min… sil­le tyy­pil­le. #