Rave on satu­mai­nen balet­ti kol­mes­sa osas­sa, ja se edus­taa val­lan­ku­mouk­sel­lis­ta moder­nia tans­sia. Teos tii­vis­tää tans­sin olen­nai­sim­paan­sa sekoit­taen toi­siin­sa eri tyy­le­jä, liik­kei­tä ja tek­nii­koi­ta. Kuu­lui­sa rans­ka­lai­nen CCN-Bal­let de Lor­rai­ne on iloi­nen saa­des­saan esit­tää tämän usko­mat­to­man har­mo­nian elekt­ro­ni­sen musii­kin, muo­din ja klas­si­sen tans­sin välil­lä. #

Alliance Francai­se: Le French May: Le Bal­let de Lor­rai­ne (suo­men­nos ja lin­ki­tys omia­ni) #

“Ame­rik­ka­lai­sen koreo­gra­fin Karo­le Armi­ta­gen teok­sen eri osiois­sa tans­si, nar­sis­ti­nen muo­ti, hen­ki­löi­ko­nit, värit ja tek­no­musii­kin eri lajit nivou­tu­vat lei­kit­te­le­väs­ti yhteen.” #

“Rave” (Yle Tee­ma; koros­tus oma­ni) #

Tämä esi­tet­tiin Tee­mal­la vii­me sun­nun­tai­na. Jos nyt kel­jut­taa, niin eipä hätää: uusin­ta tulee heti ensi lau­an­tai­na klo 15.35, eli ker­kiät­te kat­toa sen juu­ri sopi­vas­ti ennen kuin läh­det­te Jyväs­ky­län blo­gi­miit­tiin. Kan­nat­taa kat­soa minus­ta pel­käs­tään jo tuon yhden, aivan hil­lit­tö­män makean ran­ne­vis­pi­lä­liik­keen takia. Eikä musiik­ki­kaan ollut yhtään hul­lum­paa. Kään­tä­kää bas­sot kaak­koon! #

Rave muu­ten muis­tut­ti minus­ta jos­sain mää­rin Space­balls-gruu­pin legen­daa­ri­sia Sta­te Of The Art- ja 9 Fin­gers -demo­ja. Tosin, toki­han tämän rans­ka­lais­ba­le­tin puvus­tus oli aivan mie­let­tö­män mie­li­ku­vi­tuk­sel­lis­ta noi­hin ver­rat­tu­na. #

Nyt minä tie­dän mil­lai­sen lihak­sis­ton minä haluan: tans­si­jan lihak­sis­ton! Sel­lai­sen, joka pul­lis­te­lee mitä epä­to­den­nä­köi­sim­mis­tä pai­kois­ta ja sitä­kin vain sil­loin, kun oikein kun­nol­la revi­tel­lään: #

© Les Films D’Ici #

Pel­kä­sin siis etu­kä­teen taas mie­let­tö­mäs­ti, kun tänään piti men­nä sin­ne aikuisp­sy­kiat­rian polikli­ni­kal­le. Rova­nie­men psy­kiat­ril­la oli ker­ral­laan aikaa kym­me­nes­tä vii­teen­tois­ta minuut­tia, ja olin älli­käl­lä lyö­ty kun tuon­ne lää­kä­ril­le pääs­tyä­ni sain heti alkuun kuul­la, että sitä aikaa oli minul­le varat­tu koko­nai­set nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia, ihan kuten YTHS:llä. Lää­kä­ril­lä oli tosin samaan aikaan päi­vys­tys ja hän pahoit­te­li etu­kä­teen sitä että jou­tuu vas­taa­maan puhe­li­meen sen soi­des­sa. #

Voi myös olla, että tämä nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia kos­kee­kin lähin­nä tuo­ta ensi­kon­tak­tia, joka on poik­keuk­sel­li­nen. Täkä­läi­nen käy­tän­tö on nimit­täin nyky­ään näkö­jään sel­lai­nen, että ensim­mäi­ses­sä tapaa­mi­ses­sa lää­kä­ri (aina­kin täs­sä tapauk­ses­sa vie­lä­pä yli­lää­kä­ri) kar­toit­taa tilan­net­ta ja ohjaa asiak­kaan sen jäl­keen yksik­köön, jos­sa on eri­kois­tut­tu juu­ri nii­hin ongel­miin, jois­ta tämä kär­sii. Omas­sa tapauk­ses­sa­ni se tuli ole­maan polikli­nik­ka kol­mo­nen, joka “vas­taa ahdis­tus- ja masen­nus­häi­riöi­den tut­ki­muk­ses­ta ja hoi­dos­ta”. #

Ajan run­sau­des­ta huo­li­mat­ta sitä ei haas­kat­tu: yli­lää­kä­ri sel­vit­ti kysy­myk­sil­lään kii­tet­tä­vän perin­poh­jai­ses­ti koko tähä­nas­ti­sen poti­las­his­to­ria­ni. Ker­ke­sin­pä täyt­te­le­mään BDI-tes­tin­kinEsi­mer­kik­si Tukia­se­mal­ta löy­tyy BDI-tes­ti, jon­ka voi teh­dä netis­sä. Jäl­jit­te­lin vas­tauk­se­ni muis­tin­va­rai­ses­ti ja las­kin, että tulok­se­ni oli 29 pis­tet­tä (joka on “koh­ta­lai­ses­ti masen­tu­nut” -luo­ki­tuk­sen ylin pis­te­mää­rä, mut­ta kui­ten­kin pis­teen pääs­sä “vai­keas­ti masen­tu­nut” -luo­kas­ta). jos­sain välis­sä. Tämän kar­toi­tuk­sen inten­si­teet­ti ja sen yhtey­des­sä ilmen­nyt lie­vä tekoem­paat­ti­suus jäi­vät lopul­ta ainoik­si ikä­vik­si puo­lik­si tuos­sa käyn­nis­sä: olen saman­ai­kai­ses­ti hel­pot­tu­nut sii­tä, ettei yli­lää­kä­ris­tä tule var­si­nais­ta psy­kiat­ri­kon­tak­tia­ni, ja tyy­ty­väi­nen sii­tä, miten päte­vä­no­loi­ses­ti tämä tun­tui oman nimen­omai­sen teh­tä­vän­sä hoi­ta­van. #

BDI-tes­tin kuu­des kysy­mys ran­gais­tuk­sis­ta, ja vas­tauk­se­ni sii­hen (“Odo­tan että minua ran­gais­taan”) jäi mie­lee­ni, ja yli­lää­kä­ri­kin kysyi sii­tä. Mai­nit­sin esi­merk­ki­nä juu­ri tuon tilan­teen ja sen, kuin­ka odo­tin ennak­koon ja siel­lä olles­sa­ni­kin, että jotain pahaa tapah­tuu. Se oli ehkä vähän epä­sel­väs­ti sanot­tu, mikä taas puo­les­taan joh­tui miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lus­ta­ni: en uskal­ta­nut sanoa suo­raan, että pel­kään, että lää­kä­ri sanoo jotain muser­ta­vaa (kuten, että “eihän sinus­sa mitään vikaa ole”, “olet­pas sur­kea otus ihmi­sek­si” tai muu­ta yhtä toden­nä­köis­tä). #

Sain läh­tiäi­sik­si mukaa­ni vie­lä Tero Tai­mi­sen Tie­toa sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelos­ta ja sen hoi­dos­ta -esitteen.Jostain syys­tä tuo­ta esi­tet­tä ei sen tuot­ta­neen Lund­bec­kin sivuil­ta löy­dy muu­toin kuin tilat­ta­va­na pape­ri­ver­sio­na, niin mitä­tön läpys­kä kuin onkin. Glaxon esit­teet sen­tään ovat tar­jol­la myös PDF:inä. Sii­nä on Lie­bowitzin tes­ti, mut­ta minä en oikein älyä sen tar­koi­tus­ta täs­sä yhtey­des­sä. Lie­bowitz on tar­koi­tet­tu käsit­tääk­se­ni lähin­nä pelon vaih­te­lun mit­taa­mi­siin (esi­mer­kik­si lääk­kei­tä tes­tat­taes­sa), mut­ta mihin yksit­täi­sen ihmi­sen oikein pitäi­si noi­ta pis­te­mää­ri­ään ver­ra­ta? Jaa­ko­bin pis­tei­siin? #

Huo­ma­sin, että kun ran­gais­tuk­se­no­do­tuk­se­ni oli lää­kä­rin luo­na jää­nyt tyy­dyt­ty­mät­tä, odo­tin sen iskun koit­ta­van vie­lä sen jäl­keen­kin. Olin aika pöl­läh­tä­nyt vie­lä pit­kään, kun sitä ei tul­lut­kaan. Sen sijaan sain Das Bootin Ant­ti­lan kes­kus­va­ras­ton tyh­jen­nyk­ses­tä kah­dek­sal­la eurol­la. #