Muhammed palaa
#2543. Maanantai, 27. marraskuuta 2006 klo 23.09.27, kirjoittanut Jani. 17
Ville Rannan sarjakuvablogista puuttuvat ikilinkit, mutta yksittäisiin merkintöihin voi silti viitata pienellä näpertämisellä: moottori ottaa parametrinään valittu_paivamaara-attribuutin, jolle voi antaa päivämääräarvoja muodossa VVVV-KK-PP. #
“Olen raivoissani.
Journalismikritiikin vuosikirja maaritteli ja kerjäsi minua tekemään “rehellisen ja peittelemättömän” sarjakuvamuotoisen esseen siitä, mitä minun ja lehdistön välillä tapahtui Muhammed-kohun aikaan.
Minä tein kuusi sivua.
Nyt ne ei uskalla julkaista sarjakuvaa, koska yhdessä kuvassa on Muhammed ja kirjaan kirjoittava musliminainen ei sitä hyväksy. “Emme halua lähteä tietoisen loukkaamisen tielle.”” #V. Ranta: Miksi Muhammedin saa (ja miksi se pitää) piirtää (via Killinki); linkitys omani) #
Ironia heittää pyyhkeen kehään. #
Osataankohan siellä journalismikritiikin vuosikirjan toimituksessa tavata TE-KO-PY-HÄ? #
Mitähän helvettiä siellä oikein kuviteltiin? Että nyt kun kohu on laantunut, se merkitsee sitä, että olemme kaikki suloisen alistuneita muslimien Muhammedin-kuvientekemiskieltoon? #
“Emme halua lähteä tietoisen loukkaamisen tielle” on kyllä journalismikritiikin vuosikirjalta niin huonosti sanottu että hävettää heidän puolestaan ja paljon.
Tuo on kyllä surkeaa. Ikään kuin Tampereen yliopistossa olisi tässä kohtaa ymmärretty journalismikritiikki vähän väärin, jonkinlaisena yksinkertaisena antiteesina journalismiin ainakin minun mielikuvissani yhdistyvälle rohkeudelle tonkia asioita ja mennä alueille, joita jotkut saattaisivat pitää kiellettyinäkin.
HAH! Olipas mainiota. Niin. Ei saa sanoa, ei piirtää eikä varsinkaan kirjoittaa mitään asioita, vähemmän mielipiteitä. Oikeastaan aika peloittavaa tämä bloginkin kirjoittaminen, jos joku joskus tilille jostain vaatisi..
Sanoisivat edes suoraan, että väkivallan uhasta tässä on kysymys, ei hienotunteisuuden osoituksesta.
Toisaalta jos väkivallan pelko ilmaistaisiin suoraan, se olisi islamofobiaa, ja se taas aiheuttaisi lisää väkivallan uhkaa. Ei voi voittaa, ei.
Ei voi muta sanoa kuin että kiinnostaisi päästä lukemaan tuo Journalismikritiikin vuosikirjaan tarkoitettu “rehellinen ja peittelemättötön” sarjakuvamuotoinen essee. Vaan voihan olla, että se sisältyy tuohon suomalaista journalismikritiikkiä kritisoivaan sarjakuvaan. Hyvä on näköjään osata kierrättää tässä maassa - muutoin menee hyvät sarjakuvat turhan usein hukkaan :)
Vaikka eihän Suomessa tartte lipsua sananvapaudesta kuin jumalallisista ja taloudellisista syistä. Poliittiset vielä puuttuu, mutta eiköhän niihinkin piakoin päästä.
Jani, veliseni… olisiko nyt aika julkaista eräs tietty kuva?
Carmabal:
Niin, sellaistakinhan kerrotaan joskus sattuneen… ;)
Dyro: Niinpä. Ja käänteisesti, minusta tuollainen paljastaa armotta selkärangattomuuden ja pelkuruuden. Väkivallan uhka on tietysti vakava asia, mutta jos sen edessä ruvetaan nöyristelemään sananvapauden kustannuksella, vittu, journalismikriitikoiden keskuudessa, niin mitä se heistä kertoo?
V.: Allah meitä siltä varjelkoon! Siihen tässä on kai meidänkin ruvettava turvaamaan, kun ei länsimaissa perinteisesti tärkeillä arvoilla näköjään ole mitään merkitystä noille madoille, joille niiden olisi kuvitellut olevan tärkeämpää kuin mikään muu.
Brim: Sen aika voi olla koittanut.
Näin tehdään siis.
Oho, täällähän oli tämmöinen merkintä jo ennestään. Pitäisi selata suosikit läpi ennen kuin lähtee viisastelemaan. No, kai näitä maailmaan pari mahtuu…
Kah, mahtuuhan noita. Viisastelisivat vain useammatkin, en minä ainakaan panisi ollenkaan pahakseni.
Jani: “Väkivallan uhka on tietysti vakava asia, mutta jos sen edessä ruvetaan nöyristelemään sananvapauden kustannuksella, vittu, journalismikriitikoiden keskuudessa, niin mitä se heistä kertoo?”
Se kertoo heistä ainakin sen, että journalismikriitikot luovuttavat tuosta vain ja vapaaehtoisesti pelitilaa äärioikeistolle. Paitsi tietysti jos me kunnon kansalaiset ehdimme vallata tilan ensin, ja hoitaa journalismikriitikkojen hommat heidän puolestaan.
Se, että itsenäisen web-julkaisun vallankumous ajoittuu näinkin hyvin yhteen näiden tapahtumien kanssa, tuo jotenkin minulle mieleen Asimovin Säätiö-sarjan. Olisi lohdullista ajatella, että asiat tapahtuisivat säädetyssä järjestyksessä ja siten, että tuhoavien tapahtumien kanssa tasapainossa olisi myös riittävästi rakentavia tapahtumia kuten juuri kriittisillä hetkillä tehtyjä keksintöjä.
[…] Kasassa on tartuttu Muhammed-härkää sarvista: Esitin Ville Rannalle muutaman kysymyksen sähköpostitse, ja hän ystävällisesti vastasi. Liitän haastattelun tähän kokonaisuudessaan. […]
[…] on tartuttu Muhammed-härkää sarvista: # Esitin Ville Rannalle muutaman kysymyksen sähköpostitse, ja hän […]