135 astetta
#2548. Keskiviikko, 29. marraskuuta 2006 klo 16.51.44, kirjoittanut Jani. 26
Tutkijat ovat käyttäneet uutta magneettiresonanssikuvausta osoittamaan, että suorassa istuminen rasittaa tarpeettomasti selkää, mikä voi johtaa kroonisiin selkäongelmiin pitkään istuttaessa. #
“135 asteen kulma yläkehon ja reiden välillä osoittautui biomekaanisesti parhaaksi istuma-asennoksi”, kertoo Waseem Amir Bashir Albertan yliopistollisesta sairaalasta, Kanadasta. #
Koehenkilöt käyttivät yhtä kolmesta istuma-asennosta: kumaraa asentoa, jossa vartalo nojaa eteenpäin (niin kuin esimerkiksi työpöydän tai videopelin ääreen kumarruttaessa), pystysuoraa, yhdeksänkymmenen asteen kulmassa istuvaa asentoa, sekä “rentoa” asentoa jossa he nojasivat taaksepäin 135 asteen kulmassa pitäen jalkaterät maassa. #
Selän välilevyt liikkuvat, kun selkärankaan kohdistuu painavaa rasitusta ja levyjen sisäinen aine liikkuu pois paikoiltaan. Levyjen liikkuminen oli kaikkein voimakkainta 90-asteisessa, suorassa istuma-asennossa. Vähäisintä liike oli 135-asteisessa asennossa, mikä merkitsee sitä, että tässä rennommassa istuma-asennossa levyihin ja niihin liittyviin lihaksiin ja jänteisiin kohdistuu vähemmän rasitusta. #
“Kumara-asennossa” levyt litistyivät, mikä merkitsee kuluttavaa työtä selkärangan kahdella alimmalla tasolla. Kaikissa mittauksissa tutkijat päättelivät 135-asteisen asennon edullisimmaksi. Lopputuloksena tohtori Bashir ja hänen kollegansa suosittelevat, että potilaat oikaisevat istuma-asentoaan ja hankkivat alleen tuoleja, jotka antavat heidän istua optimaalisessa, 135 asteen asennossa, välttääkseen näin selkävaivat tulevaisuudessa. #
ScienceDaily: Aching Back? Sitting Up Straight Could Be The Culprit (via Kasa); suomennos omani) #
In your face, kaikki satulatuoleilla sun muilla, luonnottomiin asentoihin patistavilla istuimilla ratsastajat! (Onpa muuten melko tökerö huuhaa- ja mainosteksti tuo Wikipedian satulatuoliartikkeli.) #
Siis miten tuossa asennossa voi tehdä mitään? Minä olen aina ihan etukumarassa. Selkäni ei koskaan kosketa selkänojaa. Mutta mä oonkin vähän tämmönen…
Minne se vaalea muuten tukka meni? :O Se oli alkujärkytyksen jälkeen tosi komea :]
Minä ruukaan vaihdella etukumaran ja tuon takakenon välillä. Etukumarassa on oltava välillä lähinnä kai tuon hiirikäden takia, kun se väsyy tuossa tietysti pitemmän päälle. Ja jos näppistä tartteepi niin silloin on kanssa noustava etukumaraan, vaikka kirjoittaessani olen itse asiassa mieluiten pystyssä (siis siinä 90 asteen kulmassa).
Haaveilen semmoisesta nojatuolista jossa saisi pitää tuon takakenon asennon muuten, mutta hiiren paikka olisi luontevasti siinä käsinojalla, ja näppäimistön saisi hammaslääkärin pöydän tavoin kätevästi taitettua siihen eteen.
Vaalea tukka on tuolla roskalavalla, lähti eilen. Se oli turhan kuuma kuntoillessa. :)
Ai niin, jotkut kuntoileekin :D
Jaah, kyllä näyttää epäilyttävältä tuo asento minunkin mielestäni, mutta olenkin aina kasassa ja etunoja on sitä luokkaa että selkä on pysyvällä mutkalla ja ehkä tuon asennon hyöty on sikäli jo iäksi saavuttamattomissani. Ei noin kaukaa kyllä edes näkisi näytölle.
Wikipediasta: olen ikäväkseni huomannut suomenkielisen sisältävän varsin paljon lähinnä huonosti kirjoitettuja mielipideartikkeleita. Tuo oli siltikin ankeimmasta päästä.
Näissä satulatuoleissahan saadaan itse asiassa aikaan sama toivottu kulma. Selkä on suorassa, mutta jalat roikkuvat matalemmalla eivätkä siinä 90 asteessa. Ts. kulma saadaan aikaan ei suinkaan selän kallistamisella vaan jalkoja madaltamalla. Lopputulos on sama, mutta asento ehkä käytännön kannalta vähän helpompi kuin tuo kuvassa oleva. ;)
Norsis: Jep. :)
Kuka hiirtä tarvitsee yhtään mihinkään :D Käyttäkää näppistä!
Kaikkein paras on perinteinen etukumara läppiksen päälle. Ei koske selkään eikä niskoihin (sanoipa ergonomistit mitä haluaa). Selkä on suorana ja olkapäät normaalissa asennossa. Tässä asiassa olen anarkisti, enkä muuta tapojani.
Ugus: Jotenkin etunojakyyry sopiikin mielikuvaani sinusta koneen äärellä paljon paremmin kuin tuo laiskan pojan lötkötysasento, joka taas minulle on omempi. Niin ja näkö se oli se kolmas syy joka minutkin patistaa aina välillä etukumaraan. Tämän 1280 pikselin levyisen näytön kanssa kirjainten pienuuden huomaa siitä, kun tuossa takakenoasennossa alkaa niskaa särkeä, kun pää yrittää kurottua lähemmäksi näyttöä, a’la faaraoiden Egypti.
hurina: Ja minä kun muka yritin tuosta Wikipedian eläväisestä asiantuntija-artikkelista poimia sen satulatuoleissa syntyvän kulman, jotten puhuisi läpiä päähäni, ja ilmeisesti sitten kuitenkin tuli niin tehtyä: se olikin näköjään jalkojen harotusta kuvaava kulman mitta se tuolla mainittu 90 astetta, jonka minä vilkaisuni perusteella oletin selkä-reisi -kulmaksi.
No, olen siltikin sitä mieltä, että selkänojaton tuoli ei ole tuoli ollenkaan, vaan jonkinlainen omituinen palli, eikä se ole ihmisen työistuttava.
kissimirri: Ai, siellä ollaankin oikein hardcore-hakkereita, kun ei hiirtä käytetä lainkaan! :)
Tuossa asennossa taitaa niskatuellinen tuoli olla paras, voi muuten varmaan kipeytyä aika äkkiä kun pitää kaulalihaksia jäkittää monitorin nähdäkseen. Muuten kyllä varsin lupsakka asento, minä istun tuolissa yleensä juuri 135 asteen kulmassa - mikä on sinänsä huono homma, koska tuolissani ei ole taittuvaa selkänojaa. Mutta kompensoin sitä nostamalla jalat pöydälle.
Ilman satulatuolia tämä selkävaivainen ei tekisi istumatyötä enää lainkaan, vaan vuoden sairausloman jälkeen olisi ollut edessä uudelleenkouluttautuminen ja alanvaihto. Satulatuolissa selän ja koipien kulma on tosiaan myös loivempi kuin tavallisella tuolilla. En voi kuin suositella.
Olen huomannut tuon jo aikaa sitten ja todistanut ainakin itseni kohdalla todeksi: Istun nytkin nojatuolissa kannettava sylissä jokseenkin kuvassa esitetyssä kulmassa - ja tässä voin tehdä töitä selkäsäryittä kaksi kertaa niin kauan kuin missään muussa kokeilemassani asennossa.
Silloin tsunamijouluna taisin istua viikon putkeen olohuoneen sohvalla läppäri sylissä. Kulma oli mallia röhnötys taaksepäin. Ensin tuntui kivalta, mutta.… Paino mokoma ei tullut pyllyn päälle niille kuuluisille istumalihaksille, vaan kummasti siihen selän ja alkaropan nivelkohtaan. Ja jösses että oli vaikea saada ruotonsa suoraksi, kun siitä nousi!
Eli minun selkävärkilleni tuo taakse nojaileva kulma ei sovi, tai ainakin tuolin pitäisi olla sillä tavalla erikoismuotoiltu, että painojakautuisi muualle kuin saranan kohdalle!
Brim: Ei tämä minunkaan tuolini alkujaan tuohon asentoon taipunut, siitä vain ovat vähitellen ruuvit putoilleet ja nyt sitä ei enää saisi pysymään suorassa vaikka haluaisi. Alunalkujaan tämäkin oli sellainen 90 asteen sojotin.
J II: No hyvä on, hyvä on. Täytyy sen verran tässä antaa periksi, että saattaa se satulatuoli ehkä sitten toimia… naisilla.
Miehillä tuskin!
Eufemia: Mietin ensin, että eikö läppärin näyttö ole vähän hankalassa kulmassa jos kone on sylissä, mutta taitavat nykyläppäreiden näytöt olla niin isoja, ettei ole sitä onkelmaa.
Äiti: Oliko sohva sitten riittävän hyvin selän nojana, ettei se selkä ollutkin takapuolen ohella vain hartioista tuettu? Minun sohvani nimittäin ainakin on semmoinen, että se houkuttelee istumaan asennoissa, jotka ensin tuntuvat mukamas hyviltä, mutta vähän aikaa istuttuaan sitä huomaakin, ettei se paino ollutkaan niin tasaisesti jakautunut kuin miltä aluksi tuntui, vaan selkää alkaa kolottaa.
Olenkin kaivannut selitystä sille miksi selkäni ei kipeydy lainkaan vaikka olisin koneen ääressä kuinka kauan. Syy on tuossa kulmassa selvästikin, 90 asteen kulma ei ole kovinkaan usein istumassasni asennossa.
Olen ollut ryhditön istuja ja nenä paperissa kiinni kirjoittaja aina, vaikka alkuasetelma olisi ollut kuinka suoraselkäinen tahansa. Ja kyllä sitä helposti alkaa taipumaan etukenoon näytönkin edessä.
Nyt olen etsinyt viimeiset kuukaudet hyvää paikkaa ja asentoa. Olen istunut erilaisilla tuoleilla, sohvalla, erilaisten pöytien ääressä. Olen maannut sängyssä mahallaan tai kyljellään. Aina on ollut joku paikka kipeä, kangistunut tai puutunut.
Nyt olen alkanut kuvittelemaan, että sohvalla melkein selällään olisi paras paikka. Siihen vain liittyy muutamia käytännönongelmia, joita en ole vielä ratkaissut ;)
Kuraattori: Luontaisesta ryhdittömyydestä on ilmiselvästi etua.
-C-: Tietokoneen näyttö vain sopivilla telineillä katosta roikkumaan - jaa, mutta kannettavan kanssa se on kyllä vähän hankalaa, kun sitten pitäisi käsien sojottaa ylöspäin.
Sitten pitäisi kiinnittää myös jonkinlaiset käsienkannattimet kattoon ja silti kädet väsyisivät, oletan. Ja miten sellaiset viritykset sisustukseen saisi sopimaan? Mutta jouluvalot siihen voisi varmaan hyvin kiinnittää ;D
Voisi, eikä kyllä joulukuusta sen jälkeen tarvittaisikaan! Pallot ja ne kiiltokarvanauhat ripustettaisiin vaan siihen yhteen, joka tietokonetta käyttäisi. X)
Miehillehän tehdään kyllä satulatuoleja, jotka ovat keskeltä aukinaisia. Tätä tuolia on kovasti kehuttu. Salli-tuolit on muuten kehittänytkin mies (Vessi Jalkanen istuu paljon ihan oikeassakin satulassa, joten veikkaisin näiden anatomia-asioiden olevan tuttuja?). Tuolla kommentoitiinkin hiukan jotain genitaalialueista.
Parhaiden satulatuolien ongelmaksi jää tietysti hinta. Omani sain lahjaksi - onneksi, koska en tiedä, miten sen muuten olisin rahoittanut. Ja onneksi siksikin, että ilman sitä olisi pitänyt vaihtaa alaa sisätyöstä johonkin muuhun. En pysty vieläkään tekemään puolikastakaan työpäivää istuen tavallisella tuolilla tai seisten tietokoneen ääressä.
Vau, ainakaan rehellisyydenpuutteesta ei sivuston tekijöitä tuossa kohdassa voi syyttää. Kuvittelisin, että useimmat markkinoijat eivät mainitsisi tuollaista seikkaa omasta tuotteesta, vaikka tilalle olisikin tarjota toinen tuote, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Mielikuvia kun on hankala pyyhkiä pois sen jälkeen kun ne on kerran herätetty. Tässä sen sijaan tuota ratkaisevaa sanaa (
) haluttiin vielä oikein alleviivata toistolla…