Minä tar­vit­sen uudet housut. Lem­pi­housuis­sa­ni on kak­si per­se­rei­kää ja minul­le pii­sai­si yksi­kin. #

Tämä tilan­ne sopii hyvin yhteen sen kans­sa, että tar­vit­sen myös uuden takin. Nii­tä minä olen jo kat­sel­lut, vii­mek­si vii­me yönä, mut­ta kun ei nii­tä ollut uni­maan kau­pois­sa yhtään sen enem­pää kuin tämän­kään maan. #

Haluan… tar­vit­sen sem­moi­sen, jos­sa on hup­pu. Se hup­pu ei kui­ten­kaan saa olla sem­moi­nen niin kuin var­sin­kin nois­sa untu­va­ta­keis­sa ne tah­to­vat olla, että pää näyt­tää ava­ruuso­len­non pääl­tä kun sen vetää ylleen. Sen hupun pitäi­si las­kos­tua sil­lä taval­la tyy­lik­kääs­ti niin kuin nyrk­kei­li­jän, pyö­ve­lin tai syn­kän ja epäi­lyt­tä­vän, mut­ta sil­ti salai­ses­ti san­ka­ril­li­sen kos­ta­jan hup­pu las­kos­tuu. #

Eilen näin ainoan tähän men­nes­sä ainoan takin, joka muis­tut­ti sel­lais­ta, jota haluan, mut­ta sekin oli nais­ten tak­ki, Sokok­sel­la. #

Minä ajat­te­lin ennen, että Sokos on sem­moi­nen hie­no­jen ja rik­kai­den ihmis­ten kaup­pa, niin kuin se kyl­lä onkin, mut­ta se mie­li­ku­va­ni romah­ti, kun tajusin, että Sokos kuu­luu S-ket­juun. Se on siis samaa sar­jaa kuin Pris­ma. Ja Pris­ma­han on tuu­li­pu­kusuo­ma­lais­ten kaup­pa sii­nä, mis­sä esi­mer­kik­si City­mar­ket on vil­la­kan­gas­tak­ki-ihmis­ten ja tur­kik­siin pukeu­tu­vien, itseen­sä ver­rat­tu­na kak­sin­ker­tai­sen kokoi­sen ostos­kär­ryn­sä kans­sa vai­keas­ti eteen­päin könk­kä­se­vien mum­mo­jen kaup­pa. (Sen­kin takia minä tyk­kään käy­dä City­mar­ke­tis­sa, sot­ke­mas­sa näi­den hie­nos­te­li­joi­den pas­mo­ja omis­sa, nuh­jui­sis­sa rää­syis­sä­ni.) #

Olen taas aja­nut itse­ni piip­puun kai­ken maa­il­man jut­tu­jen kans­sa. Vaik­ka juu­ri se onkin vas­toin sitä pyhää hen­keä, jos­ta täyt­ty­nyt veli mit­vit tänään kir­joit­ti hyvin, aion teh­dä tuos­ta kir­joi­tuk­ses­ta itsel­le­ni teko­syyn vetäy­tyä täl­lä erää taas täs­tä ja vähän kai­kes­ta muus­ta­kin. Aion kuvi­tel­la, että joku sei­soo var­tios­sa, kos­ka itse en taas enää yksin­ker­tai­ses­ti jak­sa. Var­sin­kaan, kun jo tuo­ta seu­raa­vis­sa kom­men­teis­sa jot­kut tau­la­päät onnis­tu­vat todis­ta­maan, ettei­vät ker­ta kaik­ki­aan vaan kyke­ne tajua­maan, mis­tä sanan­va­pau­des­sa on kyse. Onnek­si päin­vas­tai­sia­kin esi­merk­ke­jä löy­tyy pait­si siel­tä, myös muu­al­ta. #

Niin­pä voi­sin kokeil­la taas haircu­tia. Sekin vaan tah­too olla vähän vai­ke­aa, jos on mies jol­le ei kos-kaaaaan tapah­du mitään. Var­sin­kaan tänään, kun nor­maa­lis­ta rutii­nis­ta poi­ke­ten ei ollut­kaan ryh­mää, ja sen tilal­la oli vain tyh­jyyt­tä. Huo­maa kyl­lä, että olen jär­jes­tä­nyt elä­mä­ni hyvin tiu­kas­ti rutii­nien ympä­ril­le niin, ettei pääl­le­ni jää het­keä­kään aikaa kehi­tel­lä anso­ja itsel­leen. Heti, kun rutii­ni sär­kyy, aja­tuk­set alka­vat sikiä­mään ja jo parin tun­nin sisäl­lä olen hyp­pi­mäs­sä sei­nil­le. Puto­sin mät­käh­täen lat­tian läpi kun tram­po­lii­ni oli vedet­ty alta­ni sil­lä välin, kun olin ilmas­sa. #

Niin­pä kävin reip­paal­la ilta­kä­ve­lyl­lä rap­sa­kas­sa seit­se­män­tois­ta asteen pak­ka­ses­sa, joka tosin läs­säh­ti ihan nös­sök­si yhdek­si­tois­ta asteek­si kau­pun­gil­la. Kau­pun­kia­su­mi­sen etu­ja käve­ly­ret­kien kan­nal­ta on mah­dol­li­suus päät­tää käve­ly muu­al­le kuin läh­tö­pis­tee­seen; tulin takai­sin lin­ja-autol­la. Kul­jet­ta­ja oli se kai­kis­ta lem­pein, ja oli tai­vaal­lis­ta upo­ta syväl­le läm­pi­män auton syliin. Vajo­sin trans­siin tui­jot­taes­sa­ni ikku­nas­ta tyh­jän kau­pun­gin valo­ja. #

Samas­sa autos­sa tuli vas­ta­päi­sen asun­non naa­pu­ri, joka vai­kut­ti ystä­väl­li­sel­tä. Hän oli hiu­kan huvit­tu­nut sii­tä, että tulin­kin yllät­täen peril­le saak­ka samaa mat­kaa. Har­mit­ti jäl­ki­kä­teen, etten hok­si­nut sanoa, että olen vain vaa­ni­mas­sa hän­tä. Mut­ta toi­saal­ta ei kos­kaan voi tie­tää, kuin­ka ihmi­set sii­hen pal­jas­tuk­seen rea­goi­vat. Heh heh. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]1.3. 10:00[/klo] “…veli mit­vit tänään kir­joit­ti…” → “…veli mit­vit tänään kir­joit­ti hyvin…”[/muokkaus]
[/muokkaukset] #