Ai niin, kävin­hän minä­kin ham­mas­lää­kä­ris­sä tuos­sa maa­nan­tai­na. #

Jän­nä­sin etu­kä­teen kovas­ti että min­kä­lai­nen mör­kö siel­lä on, var­sin­kin, kun nimen perus­teel­la tie­dos­sa oli mies­ham­mas­lää­kä­ri. Aika syväs­sä istu­vat ennak­ko­luu­lot suku­puol­ten suh­teen, kun eivät edes lap­suu­den koke­muk­set pelot­ta­van töy­keäs­tä nais­ham­mas­lää­kä­ris­tä ole nii­tä pys­ty­neet kään­tä­mään pää­lael­leen. #

No, se oli oikein muka­va miek­ko­nen kui­ten­kin onnek­si. Samoin hoi­ta­ja, jon­ka kans­sa käy­tiin vie­lä lopuk­si otta­mas­sa rönt­gen­ku­va sii­tä vii­sau­den­ham­paas­ta. Hamp­pi­lää­kä­ri ei osan­nut pääl­tä­päin kat­soen sanoa suo­raan kuin­ka vinos­sa se on, joten otet­tiin se kuva ja lää­kä­ri sen näh­ty­ään ker­too sit­ten ter­vei­set suu­hy­gie­ni­kol­le, jon­ka luo­na käyn sit­ten ensi kuun alku­puo­lel­la mää­rä­tys­ti pois­tat­ta­mas­sa ham­mas­ki­veä. #

Minul­la on joka iki­nen ker­ta ham­mas­lää­kä­ril­lä käy­des­sä­ni ham­mas­ki­veä. Alan olla sitä miel­tä, että sil­lä on joku tar­koi­tus. Että sitä on ihan tur­ha pois­taa. En minä ole sii­tä kos­kaan miten­kään kär­si­nyt. En nyt tosin sen pois­ta­mi­ses­ta­kaan. Vähän aikaa sen jäl­keen ham­paat tun­tu­vat kyl­lä mel­ko has­suil­ta, mut­ta sil­lä lail­la posi­tii­vi­ses­ti. Mut­ta aja­tel­kaa nyt vaik­ka luo­la­mie­hiä. Mil­lä ne muka pois­ti­vat ham­mas­ki­veä? Eivät mil­lään! Jos ham­mas vai­va­si, niin ne pois­ti­vat ham­paan! Luo­la­mie­het! Tosi­mie­het. #

Mut­ta muu­ten oli kaik­ki kun­nos­sa. Ei rei­kiä ja lima­kal­vot­kin kun­nos­sa. Juon­kin rut­kas­ti vet­tä kom­pen­soi­dak­se­ni masen­nus­lää­ki­tyk­sen kur­jaan kun­toon rusi­koi­maa syl­je­ne­ri­tys­tä. #

Hei­va­taan­pa tämä­kin löpi­nä tuol­ta luon­nos­ten jou­kos­ta tän­ne hau­tau­tu­maan nyt, kun päi­vi­tin juu­ri WordPres­sin ver­sioon 2.0.1. Buge­ja on 2.0:n jäl­keen kuu­lem­ma murs­kat­tu kaik­ki­aan 114, enkä minä luul­lak­se­ni tuon lyhyen koh­taa­mi­se­ni 2.0:n kans­sa aika­na ehti­nyt tör­mä­tä niis­tä yhteen­kään, mut­ta pää­tin­pä sil­ti päi­vit­tää. #

1.5:een ver­rat­tu­na minul­le näky­vin ja käy­tän­nöl­li­sin uudis­tus 2.0:ssa oli lopul­lis­ta lähes täy­del­li­ses­ti muis­tut­ta­va esi­kat­se­lu, joka on oikein kiva. Lisäk­si tyk­kään sii­tä, että lin­kin pois­ta­mi­nen link­ki­lis­tan kes­kel­tä tai lopus­ta ei enää sivun päi­vi­tyk­sen yhtey­des­sä kelaa link­kien edi­toin­ti­si­vua alkuun. Pois­tet­tu link­ki pok­sah­taa nyt uudel­la tyy­lil­lä sula­vas­ti pois välis­tä, jos­sa se oli, ja selain pysyy rivil­lä, jol­la oli­kin. Har­mi vain, ettei useam­man lin­kin pois­ta­mi­nen ker­ral­la edel­leen­kään ole mah­dol­lis­ta WordPres­sin omal­la link­kien­hal­lin­nal­la. #

kuvat: Yle #

Juuso pär­jä­si lois­ta­vas­ti eili­ses­sä kum­pa­re­ki­sas­sa! Mies, joka tuli vara­mie­he­nä mukaan kisaan! #

Ensim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la minä pidin peuk­ku­ja lähin­nä sen puo­les­ta, että kun­han nyt tulee ihan hyvä suo­ri­tus eikä kaa­du siel­lä, niin hyvä. Mut­ta Juuso las­ki­kin parem­min kuin monet siel­lä, ja sel­viy­tyi finaa­liin. Ajat­te­lin, että no sehän on saa­vu­tus jo sinän­sä. Vaan vie­lä finaa­lis­sa­kin mies jät­ti useim­mat kil­pai­li­jat taak­seen, sijoit­tuen kah­dek­san­nek­si! #

Nämä täl­lai­set, tun­te­mat­to­muu­des­ta tule­vien lois­to­suo­ri­tuk­set ovat minus­ta aina pal­jon suu­rem­pia saa­vu­tuk­sia kuin koke­nei­den kon­ka­rei­den sijoit­tu­mi­set kär­ki­pää­hän. Par­hai­den jou­kos­sa jo entuu­des­taan tiet­tä­väs­ti ole­va kun ei sil­lä taval­la tule saa­vut­ta­neek­si mitään uut­ta, toi­sin kuin nämä tulok­kaat, joil­le var­sin­kin täl­lai­set kym­pin kär­keen sijoit­tu­mi­set voi­vat jo olla sel­kei­tä itsen­sä ylit­tä­mi­siä, eikä mikään ole minus­ta urhei­lus­sa yhtä hie­noa kuin itsen­sä ylit­tä­mi­nen. #

Sitä pait­si nyt kun täs­sä ollaan näin­kin läheis­tä sukua, niin tämä­hän on tie­tys­ti mel­kein kuin minä oli­sin itse ylit­tä­nyt itse­ni, eikö niin. #

Ulos­ot­to­hen­ki­lö soit­ti vas­tauk­se­na eilen lähet­tä­mää­ni säh­kö­pos­tiin. Oikein asial­li­nen ja muka­va­no­loi­nen ihminen.
Selos­tin tulo­ti­lan­tee­ni (sai­ra­se­lä­ke ja asu­mis­tu­ki, jois­ta jäl­kim­mäi­nen ei kuu­lem­ma edes ole ulos­mi­tat­ta­vaa) ja jo ennen tark­ko­jen luku­jen esiin­kai­va­mis­ta­ni sain kuul­la, että ne ovat niin pie­niä, ettei niis­tä läh­de­tä mitään ulosmittaamaan.
— Rahaa tilillä?
— Joi­tain satasia.
— Osak­kuuk­sia kuo­lin­pe­sis­sä? Missään?
— Ei.
— Omaisuutta?
— Öö, niinku…?
— Kiinteistöjä?
— Ei mitään semmoista.
— Kulkuneuvoja?
— Polkupyörä.
— Joo ei. Auto­ja nyt lähin­nä tai jotain semmoista.
— Joo, no ei mitään sem­moi­sia ole. Miten tuom­moi­nen romu mitä mul­la tääl­lä on… niin­ku telkkari?
— No ei me sem­moi­sia… jos se nyt ei… min­kä­lai­nen telk­ka­ri se on?
— Äh… no siis ihan tuom­mo­nen, tavallinen.
— Joo, ei sit­ten jos ei se ole joku ihan hur­jan iso laa­ja­ku­va telk­ka­ri tai sil­lä lailla.
— (LOL) No ei todellakaan.
Tämän kai­ken perus­teel­la minut todet­tiin mak­su­ky­vyt­tö­mäk­si ja näin ollen saan sen mak­su­häi­riö­mer­kin­nän (vai miksnt­li) seu­raa­vik­si nel­jäk­si vuo­dek­si ja asia palau­te­taan vel­ko­jal­le. Vel­ko­jal­la on sit­ten kuu­lem­ma 20 vuot­ta aikaa yrit­tää periä tätä aina sil­loin kun huvit­taa. #

Aika yllät­tä­vää minus­ta, että tämä toi­mii täl­lä taval­la. Minä olin aiem­min, ennen näi­den kans­sa teke­mi­siin jou­tu­mis­ta­ni kuvi­tel­lut, että val­tio mak­sai­si ne vahin­gon­kor­vauk­set sil­le, jol­le ne on myön­net­ty ja se vel­ka siir­tyi­si sit­ten val­tion itsel­leen perit­tä­väk­si. #

Aina­kin minua vitut­tai­si anka­ras­ti jos oli­sin vaik­ka­pa, ihan täl­lai­se­na hatus­ta tem­pais­tu­na ja siis täy­sin fik­tii­vi­se­nä esi­merk­ki­nä, pal­kan­nut tyy­riin asia­na­ja­jan jotain niin tyh­jän­päi­väis­tä asi­aa kuin kun­nian­louk­kaus­ta käsit­te­le­vää oikeu­den­käyn­tiä var­ten, ja vas­ta­puo­li oli­si umpi­köy­hä eikä pys­tyi­si mak­sa­maan oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­ja vaik­ka sii­hen sit­ten tuo­mit­tai­siin­kin. #

Mis­sä oikeus! Mis­sä vää­ryys. #