Mikon link­ki­blo­gi (jos­ta en löy­dä iki­link­ke­jä, eivät­kä RSS:n tar­joa­mat osoit­teet­kaan toi­mi, joten onko tämä nyt tek­ni­ses­ti ottaen sit­ten blo­gi?) viit­ta­si Hupai­saa ajan­ku­lua tyh­mil­le lap­sil­le -blo­giin (voi että näi­tä pit­kiä, jos­kin sinän­sä mah­ta­via nimiä, on han­ka­la pyö­ri­tel­lä), jos­sa on oltu kulut­ta­jan­suo­ja-aktii­vi­sia ja saa­tu Nelo­sen AbT­ro­nic-mai­nos­tus lop­pu­maan vii­me vuo­den lopus­sa. Itse­hän pereh­dyin tähän AbT­ro­nic-asi­aan vii­me elo­kuus­sa, ja tote­sin toi­sen käden tie­to­jen perus­teel­la ne huu­haak­si. #

Sil­loin löy­tä­mä­ni Tvins.com-saitti myy edel­leen AbT­ro­nicia (kuin­ka­han tuon sai­si lin­ki­tet­tyä nii­den kan­nal­ta mah­dol­li­sim­man huo­nos­ti?). Lie­ne­vät­kö ne kier­tä­neet Suo­men kulut­ta­jan­suo­ja­lain jol­lain ove­lal­la ser­ve­rin sijoit­te­lul­la vai eikö kulut­ta­ja-asia­mies vain ole huo­man­nut tuo­ta, että palo­vam­mo­ja ja säh­köis­ku­ja aiheut­ta­vaa lai­tet­ta myy­dään edel­leen­kin ilmi­sel­väs­ti suo­ma­lai­sil­le suo­mek­si? #

Lisäk­si, jos nyt muis­ti­ni ei aivan petä, luu­len näh­nee­ni AbT­ro­nic-mai­nok­sia myös telk­ka­ris­sa tämän kuun puo­lel­la. En tosin ole ihan sata­pro­sent­ti­sen var­ma kana­vas­ta. Voi olla, että täl­lä ker­taa se oli Urhei­lu­ka­na­va, joka oli otta­nut nuo hui­ja­rit sii­pien­sä suo­jiin. Täy­tyy pitää sil­mät auki ja hank­kia todis­tei­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2010-04-14 14:38[/klo] Kor­ja­sin sär­ky­neen linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Yleen­sä nämä eri­kois-cock­tail-colat eivät ole juu­ri mis­tään kotoi­sin, mut­ta tämän Pep­si Max Cap­pucci­non koh­dal­la täy­tyy kyl­lä teh­dä poik­keus ja tode­ta, että tämä on var­sin mai­nion makuis­ta. #

 #

Pep­sin Suo­men nysä­tyn­kä­sai­til­la ei tie­ten­kään ole tuos­ta edes tuo­te­se­los­tet­ta. Yksi rupui­nen mai­nos­ku­va etusi­vul­la. #

Kävin psy­kiat­ril­ta tul­les­sa varaa­mas­sa ham­mas­lää­kä­ria­jan. Edel­li­ses­tä käyn­nis­tä onkin vie­räh­tä­nyt koh­ta kuusi vuot­ta. Ham­mas­lää­kä­ris­sä käyn­ti ei kan­na­ta, kos­ka siel­lä voi kuul­la vain huo­no­ja uuti­sia, ja jos ei kuu­le, niin sit­ten­hän se vas­ta tur­ha reis­su oli­kin. #

Luu­len, ettei tämä oma­ni kui­ten­kaan nyt jäl­kim­mäi­sel­lä taval­la ole tur­ha, kos­ka tuo yksi vitun vii­sau­den­ham­mas aikoo näkö­jään vään­tää toi­sen alae­tu­ham­paa­ni yhdek­sän­kym­me­nen asteen kul­maan mui­hin näh­den. #

Dr Wol­fe: “Lisa, so you won’t be sca­red, I’ll show you some of the tools I’ll be using. This is the scra­per. This is the poker. And this hap­py litt­le fel­low… is the gou­ger. Now the first thing I’ll be doing is chi­se­ling some teeth out of your jaw­bo­ne. Hold still whi­le I gas you.” #

Simp­so­nei­den jak­so “Last Exit To Spring­field” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:45[/klo] Cap­puci­nos­sa on kak­si p:tä!
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kopion tämän teks­tin Uni­maa­han kun­han Blog­so­me taas jos­kus herää huol­los­taan. #

Olen näh­nyt pal­jon eläi­nu­nia vii­me aikoi­na. En juu­ri mitään ehe­ää koko­nai­suut­ta, tai aina­kaan en ole muis­ta­nut nii­den koko­nai­suuk­sia herät­tyä­ni, mut­ta eläi­miä on ollut pal­jon ja eri­lai­sia. Vii­me­viik­koi­ses­ta Ava­ras­ta luon­nos­ta tuli­vat kro­ko­tii­lit mum­mi­lan taka­pi­hal­le. Ne oli kah­lit­tu, mut­ta ne oli­vat pit­kän ket­jun pääs­sä niin, että ne pää­si­vät liik­ku­maan mel­ko kau­as, poh­ja­piir­rok­sel­taan suo­ra­kai­teen muo­toi­sen talon vas­tak­kai­sil­le nur­kil­le saak­ka. Yksi niis­tä puri toi­ses­ta ison kim­pa­leen lihaa pois. Pure­ma­koh­das­ta pal­jas­tu­nut liha oli hai­la­kan vaa­lean­pu­nais­ta. #

Ehkä sel­keim­min juo­nel­li­sen unen pää­osas­sa oli koi­ra, austra­lian­pai­men­koi­ra (mie­li­ku­va­ni niis­tä on, että ne ovat erit­täin älyk­käi­tä). Se oli irral­laan jos­sain tal­vi­ses­sa erä­maas­sa, jon­ne olin men­nyt van­hem­pien kans­sa autol­la. Ajat­te­lim­me ottaa sen mukaan, kos­ka se oli sel­väs­ti eksy­nyt ihmi­sis­tä. Se ei kui­ten­kaan uskal­ta­nut tul­la lähel­le, vaik­ka oli­kin meis­tä kiin­nos­tu­nut, vaan piti jat­ku­vas­ti vähin­tään muu­ta­man met­rin väli­mat­kan äitiin, joka yrit­ti hou­ku­tel­la sitä. Minä sanoin, että sen pitää antaa lähes­tyä omil­la ehdoil­laan, ja näy­tin esi­merk­kiä: läh­din käve­le­mään pois­päin, mut­ta ojen­sin kät­tä­ni taak­se­päin, jol­loin koi­ra läh­ti seu­raa­maan ja alkoi nuus­kia kät­tä­ni, ja sen teh­ty­ään tote­si minut ilmei­ses­ti luo­tet­ta­vak­si, kos­ka pys­tyin otta­maan sen sylii­ni ja kii­peä­mään sen kans­sa auton taka­pen­kil­le. #

Kun läh­dim­me aja­maan, minua huo­let­ti, että koi­ra virt­saa tai ulos­taa autoon, joten ase­tin sen sei­so­vaan asen­toon siten, että sen taka­ja­lat oli­vat jal­ka­ti­las­sa ja etu­kä­pä­lät sylis­sä­ni. Kun se sit­ten (tie­tys­ti) virt­sa­si, enin osa sii­tä meni muo­vi­ma­tol­le, vaik­ka osa tuli­kin housuil­le­ni. Pel­kä­sin, että isä suut­tuu, mut­ta yri­tin vakuu­tel­la, että vain muo­vi­mat­to on sot­keen­tu­nut, ja sen­hän saa hel­pos­ti tyh­jen­net­tyä ja put­sat­tua. #

Vii­me yönä olin taas mum­mi­las­sa. Nukuin olo­huo­nees­sa Jan­nen kans­sa ja meil­lä oli lem­mik­ki­nä muu­ta­mia pie­niä por­sai­ta sekä pie­neh­kö (noin met­rin mit­tai­nen) kuris­ta­ja­käär­me. Yhdis­tel­mä on var­sin kum­mal­li­nen sikä­li, että kaik­ki oli­vat ihan irral­laan kes­ke­nään, eikä mei­tä näh­tä­väs­ti huo­let­ta­nut, että käär­me rupe­ai­si pyy­dys­tä­mään pik­ku pos­su­ja. Tun­sin nuk­kues­sa­ni kuin­ka käär­me lui­ker­te­li pääl­lä­ni, ja pel­kä­sin, että se ereh­tyi­si luu­le­maan kät­tä­ni tai jotain muu­ta ulo­ket­ta­ni saa­liik­si ja rupe­ai­si kuris­ta­maan sitä, joten yri­tin olla mah­dol­li­sim­man hil­jaa ja pai­koil­la­ni. Äiti tuli olo­huo­nee­seen eikä huo­man­nut käär­met­tä vaan käve­li mel­kein sen pääl­le. Kuis­ka­sin: “varo käär­met­tä!” #

(Kuin­ka kuis­ka­taan niin, että lopus­sa on huu­to­merk­ki?) #

Olen kulu­van vii­kon aika­na ilmei­ses­ti siir­ty­nyt tal­viu­ni­ryt­miin, kun yksi­tois­ta tun­tia unta tun­tuu herä­tes­sä aivan lii­an vähäl­tä, eikä kah­den­nen­tois­ta jäl­keen herä­tes­sä ole pök­ke­lö olo niin kuin aiem­min, syk­syl­lä, jol­loin 8-10 tun­tia riit­ti ihan hyvin.
Yksi yli­mää­räi­nen tun­ti ei näh­tä­väs­ti rii­tä minul­le. #

Huo­mi­nen psy­kiat­riai­ka ahdis­taa, vaik­ka sain sen taas kah­dek­si­tois­ta, kuten aina. Olin jo kuvi­tel­lut, että olen sen suh­teen sii­tä pääs­syt, mut­ta sama van­ha kier­re toi­mii näkö­jään yhä: ahdis­tu­mi­nen läh­tee käyn­tiin edel­li­se­nä päi­vä­nä juu­ri tuo­hon nuk­ku­maan­me­noon liit­ty­vien aja­tus­ten takia, sil­lä se, että seu­raa­va­na päi­vä­nä on olta­va jos­sain johon­kin tiet­tyyn aikaan, edel­lyt­tää sitä, että on herät­tä­vä ennen sitä, ja jot­ta heräi­si, on men­tä­vä illal­la nuk­ku­maan, enkä minä halua men­nä nuk­ku­maan. #

Oikeas­taan minä en kos­kaan halua men­nä nuk­ku­maan. #

Sil­loin, kun min­kään tuom­moi­sen syyn takia ei ole pak­ko, se nuk­ku­maan­me­no tapah­tuu aina lopul­ta jon­kin­lai­sen lie­vän masen­nuk­sen val­las­sa, ja sil­loin, kun on joku syy, se tun­tuu vihat­ta­val­ta, kat­ke­ral­ta, epä­rei­lul­ta. #

Enää pit­kiin aikoi­hin ei ole ollut mitään syy­tä, jon­ka vuok­si haluai­sin huo­mi­sen tule­van nopeam­min. #

Kun uni­ryt­mi­ni vuo­sia sit­ten hajo­si ensim­mäis­tä ker­taa, pake­nin tule­vaa aamua siir­tä­mäl­lä kel­loa. Kään­sin yökol­mel­ta kel­loa takai­sin­päin, jon­ne­kin edel­li­seen ilta­kuu­teen, ja uskot­te­lin itsel­le­ni, että elän sitä aikaa. Se toi­mi­kin. Tie­ten­kään aamul­la alka­nut kou­lu ei siir­ty­nyt min­ne­kään, mut­ta enhän minä sii­tä pii­tan­nut. Elin omaa aikaa­ni. #

Tai sit­ten yri­tin oikais­ta uni­ryt­miä­ni tyy­pil­li­sil­lä puos­ka­ri­nel­keil­lä­ni (minul­la on nii­tä pus­sil­li­nen), eli val­vo­mal­la läpi yön ja mene­mäl­lä sit­ten kou­luun. Sen jäl­keen aina uni mait­toi kyl­lä ja ryt­mi saat­toi­kin oie­ta päi­väk­si tai parik­si. Tai sit­ten ei. En oikeas­taan muis­ta pal­joa­kaan sii­tä. #

No, nyt nuk­ku­maan. #