Ja Nukku-Maija totteli
#1870. Torstai, 19. tammikuuta 2006 klo 11.28.34, kirjoittanut Jani. 2
Kopion tämän tekstin Unimaahan kunhan Blogsome taas joskus herää huollostaan. #
Olen nähnyt paljon eläinunia viime aikoina. En juuri mitään eheää kokonaisuutta, tai ainakaan en ole muistanut niiden kokonaisuuksia herättyäni, mutta eläimiä on ollut paljon ja erilaisia. Viimeviikkoisesta Avarasta luonnosta tulivat krokotiilit mummilan takapihalle. Ne oli kahlittu, mutta ne olivat pitkän ketjun päässä niin, että ne pääsivät liikkumaan melko kauas, pohjapiirrokseltaan suorakaiteen muotoisen talon vastakkaisille nurkille saakka. Yksi niistä puri toisesta ison kimpaleen lihaa pois. Puremakohdasta paljastunut liha oli hailakan vaaleanpunaista. #
Ehkä selkeimmin juonellisen unen pääosassa oli koira, australianpaimenkoira (mielikuvani niistä on, että ne ovat erittäin älykkäitä). Se oli irrallaan jossain talvisessa erämaassa, jonne olin mennyt vanhempien kanssa autolla. Ajattelimme ottaa sen mukaan, koska se oli selvästi eksynyt ihmisistä. Se ei kuitenkaan uskaltanut tulla lähelle, vaikka olikin meistä kiinnostunut, vaan piti jatkuvasti vähintään muutaman metrin välimatkan äitiin, joka yritti houkutella sitä. Minä sanoin, että sen pitää antaa lähestyä omilla ehdoillaan, ja näytin esimerkkiä: lähdin kävelemään poispäin, mutta ojensin kättäni taaksepäin, jolloin koira lähti seuraamaan ja alkoi nuuskia kättäni, ja sen tehtyään totesi minut ilmeisesti luotettavaksi, koska pystyin ottamaan sen syliini ja kiipeämään sen kanssa auton takapenkille. #
Kun lähdimme ajamaan, minua huoletti, että koira virtsaa tai ulostaa autoon, joten asetin sen seisovaan asentoon siten, että sen takajalat olivat jalkatilassa ja etukäpälät sylissäni. Kun se sitten (tietysti) virtsasi, enin osa siitä meni muovimatolle, vaikka osa tulikin housuilleni. Pelkäsin, että isä suuttuu, mutta yritin vakuutella, että vain muovimatto on sotkeentunut, ja senhän saa helposti tyhjennettyä ja putsattua. #
Viime yönä olin taas mummilassa. Nukuin olohuoneessa Jannen kanssa ja meillä oli lemmikkinä muutamia pieniä porsaita sekä pienehkö (noin metrin mittainen) kuristajakäärme. Yhdistelmä on varsin kummallinen sikäli, että kaikki olivat ihan irrallaan keskenään, eikä meitä nähtävästi huolettanut, että käärme rupeaisi pyydystämään pikku possuja. Tunsin nukkuessani kuinka käärme luikerteli päälläni, ja pelkäsin, että se erehtyisi luulemaan kättäni tai jotain muuta ulokettani saaliiksi ja rupeaisi kuristamaan sitä, joten yritin olla mahdollisimman hiljaa ja paikoillani. Äiti tuli olohuoneeseen eikä huomannut käärmettä vaan käveli melkein sen päälle. Kuiskasin: “varo käärmettä!” #
(Kuinka kuiskataan niin, että lopussa on huutomerkki?) #
Olisi hurrjan kivaa saada nimensä idioottiblogiin ja saada samalla tietää id:nsä… iq:nsa.. no se numerosarja..