marginaali

Hyvää luettavaa!

#1828. Torstai, 5. tammikuuta 2006 klo 22.37.02, kirjoittanut Jani.

Tör­mä­sin Blo­gi­lis­tan satun­nais­blo­gin arpo­mis­veh­keen kaut­ta jokin aika sit­ten Huo­noa Seu­raa -blo­giin. Nykyi­sin jään enää har­voin heti kouk­kuun, mut­ta täs­sä kävi niin. Oli­si­pa mah­ta­vaa jos minä­kin osai­sin räjäh­tää oikein kun­nol­la jol­le­kin ääliöl­le, joka ei tajua. #

Perus­tin blo­gin, johon aion lin­ka­ta kom­ment­ti­ket­jut, joi­hin olen muis­sa blo­geis­sa osal­lis­tu­nut. Ne kom­me­tit kun tah­to­vat ahke­rim­pien kom­men­toin­ti­päi­vien jäl­jil­tä unoh­tua. #

Ja sit­ten tein tom­mo­sen pape­ri­nuk­ke­hah­mon jol­lain korea­lais­tei­nien sai­til­la, kun ker­ran Herk­ku­kin. Valit­sin Boy Can­dy­bar Doll­Ma­ker 2:n, tytöt halun­ne­vat vali­ta tuol­ta etusi­vul­ta tyt­tö­ver­sion tai kol­mos­ver­sion. Kol­mos­ver­sios­sa tosin minä aina­kaan en saa­nut halua­mia­ni ken­kiä tai mitään muu­ta­kaan. Eivät vaan toi­mi­neet. #

Korealaistyyppinen paperinukke-Jani #

Bling blin­giä siel­lä on niin pal­jon, että sat­tuu sil­miin. #

 

Vuoden 2005 blogi

#1827. Torstai, 5. tammikuuta 2006 klo 14.55.54, kirjoittanut Jani.

On aika nime­tä vuo­den 2005 blo­gi. Mar­gi­naa­lin raa­din yksi­mie­li­nen valin­ta on Näky­mä­tön tyt­tö. #

Perus­te­luis­saan raa­ti mai­nit­see muun muas­sa: “…sopi­va päi­vi­tys­tah­ti yhdis­tet­ty­nä sopi­van­mit­tai­siin päi­vi­tyk­siin. Myös kan­sa­lais­jour­na­lis­min yhdis­ty­mi­nen pel­kis­te­tyn kau­nii­seen ilmai­suun miel­lyt­ti raa­tia, ja…”. #

Mikä sinun mie­les­tä­si oli vuo­den 2005 blo­gi? Vas­taa ja voi­ta jo, höl­mö! #

Mitään edel­ly­tyk­siä, kuten täs­sä käy­tet­tyä valin­nan perus­te­le­mis­ta, ei valin­noil­le ase­te­ta: kuka tahan­sa saa vali­ta, mitä tahan­sa saa vali­ta. #

Vain niil­le, joi­den blo­gi on tul­lut vali­tuk­si, ase­tet­ta­koon se ehto, ettei oman blo­gin valit­si­jaa saa nime­tä, kos­ka se joh­tai­si vain kes­ki­näi­seen sel­kien­ta­put­te­luun (luo­ja tie­tää, että minä­kin oli­sin valin­nut Sil­mik­sen, jos en oli­si aset­ta­nut itsel­le­ni tätä ehtoa), jota on ihan tar­peek­si muu­toin­kin. Enkä nyt täl­lä viit­taa mihin­kään niis­tä kuu­lui­sis­ta sisä­pii­reis­tä, vaan noin yleen­sä. Sitä­hän tämä­kin tou­hu on täs­tä ehdos­ta huo­li­mat­ta­kin, mut­ta ehdon avul­la nyt sen­tään ehkä näyt­tää vähän sil­tä kuin ei oli­si­kaan. #

 

Elämän kurjuuksien alkeiskurssi: aamuheräämiset

#1826. Torstai, 5. tammikuuta 2006 klo 9.32.29, kirjoittanut Jani.

Kuu­let­ko tuon vas­ten­mie­li­sen, kor­via­rii­pi­vän äänen? Se on herä­tyk­se­si. Vaik­ka käy­tit pal­jon aikaa ja huo­lel­li­suut­ta vali­tak­se­si kän­ny­käs­tä­si mah­dol­li­sim­man miel­lyt­tä­vän äänen herä­ty­sää­nek­si, nyt aamul­la, kun tuo ääni raas­taa sinut pois Nuk­ku-Matin rin­noil­ta, se kuu­los­taa sil­tä kuin tuhat moot­to­ri­sa­haa von­kui­si tyh­jä­käyn­nil­lä samal­la kun suden ja kar­hun ris­tey­tys­tä muis­tut­ta­vat, mus­tat hel­ve­tin­pe­dot ärjyi­si­vät odo­tel­les­saan sinua kuo­laa ja tul­ta rois­ki­viin, ahnai­siin kitoi­hin­sa. #

Tämä on siis se ääni, joka kes­keyt­tää une­si, jos­sa olit juu­ri pää­se­mäi­sil­lä­si tosi­toi­miin par­haan ystä­vä­si puo­li­son, sen häi­rit­se­vän sek­sik­kään lähi­su­ku­lai­sen tai naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puu­de­lin kans­sa. Tie­dät, ettet enää kos­kaan saa tois­ta tilai­suut­ta, ja nyt sinul­le jäi vain tuon val­veil­la niin kiusal­li­sen unen huo­noim­mat puo­let: likai­set alus­housut ja mah­dot­to­muus suh­tau­tua salai­sen himo­si koh­tee­seen luon­nol­li­ses­ti enää kos­kaan oikeas­sa elä­mäs­sä. #

Yri­tät hais­tel­la huo­neil­maa totut­taak­se­si itse­si jäl­leen tähän todel­li­suu­teen, mut­ta mitä huo­maat­kaan? Tilan­ne on kään­ty­nyt pää­lael­leen sit­ten eili­sil­lan: sii­nä, mis­sä eili­sil­ta­na huo­nees­sa oli muka­van läm­min­tä ja tuok­sui hyväl­tä, ja vuo­de tun­tui inhot­ta­van kyl­mäl­tä sin­ne pujah­taes­sa­si ja yrit­täes­sä­si läm­mi­tel­lä pei­ton alla oman hen­gi­tyk­se­si haju tun­tui epä­miel­lyt­tä­väl­tä, nyt huo­neil­ma onkin yhtäk­kiä jäi­sem­pää kuin ulkoil­ma Sipe­rias­sa, ja sinus­ta on niin läm­min­tä, muka­vaa ja sulois­ta käper­tyä takai­sin pei­ton alle nuus­ki­maan oman keho­si erit­tä­miä, kiel­tä­mät­tä var­sin ime­liä tuok­su­ja. #

Eili­sil­ta­na sinus­ta tun­tui sil­tä, että vuo­tee­si on täyn­nä ihmis­pään kokoi­sia kiviä, eikä sii­nä ole miten­kään mah­dol­lis­ta löy­tää muka­vaa asen­toa. Et oli­si voi­nut siir­tyä tie­dot­to­muu­den tilaan sii­nä vaik­ka sinut oli­si kol­kat­tu nui­jal­la. Nyt tun­tuu sil­tä kuin mikä tahan­sa asen­to täs­sä vuo­tees­sa oli­si uni­ju­mal­ten sinul­le silk­ki­kää­röis­sä lah­joit­ta­ma, ja voi­sit nukah­taa sata­vuo­ti­seen ruususe­nu­neen vaik­ka pääl­lä­si seis­ten, sadan kilon pun­nuk­set kaik­kiin raa­joi­hin sidot­tu­na, nän­nin­ni­pis­ti­mien puris­tuk­ses­sa, jos vain sai­sit teh­dä sen täs­sä vuo­tees­sa, tämän pei­ton alla, juu­ri nyt! #

Työn­nät käte­si kyl­mää uhma­ten pei­ton alta esiin ja vedät sen sit­ten pian pois. Tämä urhool­li­nen pik­ku sotu­ri­si onnis­tui juu­ri tuo­maan jul­mas­ta ulko­maa­il­mas­ta sota­van­gin: kän­nyk­kä­si. Tut­kit pimeäs­sä pei­ton alla kän­ny­kän lois­ta­val­ta näy­töl­tä kel­loa, mut­ta aivo­si tun­tu­vat ole­van ihan jumis­sa. Olet lähes var­ma sii­tä, että kän­nyk­kä­si on yön aika­na vaih­det­tu ulkoa­va­ruu­den olioi­den kom­mu­ni­kaat­to­riin, sil­lä nume­roi­den tilal­la näyt­täi­si ole­van täy­sin vie­rai­ta hie­rogly­fe­jä. #

Kun sit­ten lopul­ta­kin tun­nis­tat nume­rot ara­bia­lai­sik­si, ja tajuat, pal­jon­ko kel­lo on, et ole uskoa sil­miä­si: kuin­ka on voi­nut kulua kym­me­nen minuut­tia sii­tä kun herä­sit? Kun­pa aika rien­täi­si­kin edes puo­lel­la täs­tä nopeu­des­ta siel­lä, min­ne olet menos­sa: töis­sä, oppi­tun­nil­la, ham­mas­lää­kä­ris­sä! Voit loh­dut­tau­tua vain sil­lä, että kun herä­sit edel­li­sen ker­ran, kol­mel­ta aamu­yöl­lä, aika juok­si tähän­kin ver­rat­tu­na kak­sin­ker­tai­sel­la nopeu­del­la aina kuu­teen asti, jol­loin nukah­dit uudes­taan. #

Pääs­tät huo­kai­sun, joka sai­si sitä kuu­le­mas­sa ole­van Clint Eastwoodinkin purs­kah­ta­maan hal­lit­se­mat­to­maan myö­tä­tun­toit­kuun, ja rao­tat sit­ten varo­vas­ti peit­toa. #

Hrrrrrrrrrrrrrrrr! #

Vedät pei­ton äkkiä takai­sin kor­viin, ja käper­ryt takai­sin syväl­le sen sisuk­siin. Nukah­dat uudes­taan ja seu­raa­vat puo­li­tois­ta tun­tia nukut elä­mä­si makein­ta unta. #

Hät­käh­dät hereil­le nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia sen jäl­keen, kun sinun piti olla peril­lä. #

Vas­tuu­va­paus­lause: Jot­kin käy­te­tyt ilmai­sut ovat sub­jek­tii­vi­ses­ti värit­ty­nei­tä. Oman aamu­hen­gi­tyk­sen hais­te­lua ei suo­si­tel­la pari­suh­tees­sa nuk­ku­vil­le. Kir­joit­ta­ja on väl­tel­lyt pakol­li­sia aamu­he­rää­mi­siä jo vuo­sien ajan, ja menee nyt takai­sin nuk­ku­maan. Ähä­kut­ti! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.1. 12:34[/klo] Muu­tin sana­jär­jes­tys­tä (häi­rit­se­vän sek­sik­kään naa­pu­rin puu­de­lin → naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puudelin).
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]5.5.2007 18:57[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat:

Missä menee raja?

#1790. Keskiviikko, 4. tammikuuta 2006 klo 20.42.50, kirjoittanut Jani.

  #

Tämä teks­ti on kir­joi­tet­tu 22.12.2005 kel­lo 11:10, mut­ta jul­kais­tu pal­jon myö­hem­min, kos­ka oikeu­den­käyn­ti­ni viral­li­nen pää­tös perus­te­lui­neen on vie­lä kir­joi­tus­het­kel­lä jul­kai­se­mat­ta, ja yri­tän väl­tel­lä lakiin ja moraa­liin liit­ty­vien asioi­den käsit­te­lyä sitä ennen. #

Jul­kai­su­het­kel­lä en vie­lä­kään ole saa­nut noi­ta perus­te­lui­ta, mut­ta oikeu­den istun­nos­ta on nyt kulu­nut kak­si viik­koa, joten eikö­hän täs­sä olla ajal­li­ses­ti ihan riit­tä­vän tur­val­li­sen väli­mat­kan pääs­sä. Sitä pait­si Kuraat­to­ri nos­ti esiin tämän asian, joten tun­tui­si pöl­jäl­tä jät­tää tämä tilai­suus nyt käyt­tä­mät­tä. (Tämä kap­pa­le on lisät­ty juu­ri ennen jul­kai­sua.) #

Minä en näis­tä vero­asiois­ta mitään tie­dä, mut­ta ajat­te­lin tart­tua ihan eri asi­aan Araw­nin teks­tis­sä: #

“Toi­sin sanoen, jos kave­ri­si teke­vät rikok­sen, älä ilmian­na! Mis­sä menee raja? Jos kave­ri tekee mur­han, pitää­kö sii­tä käräyt­tää vai onko kave­ruus sil­ti tär­keäm­pää? Tai huu­me­ri­kok­sen, tai kaval­luk­sen tai var­kau­den, tai mitä vain.” #

Port­ti nais­ten maa­han (via Näky­mä ran­nal­ta): “Ja mie ko en mak­sa!” #

Avai­sin tätä, Araw­nin sivu­huo­mau­tuk­se­na luon­nol­li­ses­ti suur­piir­teis­tä­mää, ihmet­te­lyä hie­man omiin tar­koi­tus­pe­rii­ni: se riip­puu. Se riip­puu teos­ta, se riip­puu sii­tä kave­ris­ta ja se riip­puu suh­tees­ta­ni häneen. Aina­kin minul­le lojaa­lius minul­le tär­kei­tä ihmi­siä koh­taan menee tie­tyn rajan jäl­keen kevyes­ti yli kaik­kien tuos­sa lue­tel­tu­jen teko­jen, eli kyl­lä: peit­te­li­sin rikol­lis­ta­kin tekoa, jopa mur­haa, minul­le riit­tä­vän lähei­sen ihmi­sen eduk­si. #

Minun moraa­li­kä­si­tyk­se­ni voi­vat vai­kut­taa kum­mal­li­sel­ta, mut­ta eivät­hän sel­lai­set pik­kusei­kat minua ennen­kään ole estä­neet asiois­ta puhu­mas­ta. Esi­mer­kik­si voi­si ottaa vaik­ka­pa var­kau­den: #

  1. Saa varas­taa, jos ei jää kiinni.
  2. Jos saa var­kaan kiin­ni, var­kaan saa tappaa.
  3. Jos var­kaan tap­pa­mi­ses­ta jää kiin­ni, sii­tä pitää jou­tua vankilaan.
  4. On tapauk­sia, jois­sa tap­pa­mi­nen kan­nat­taa, vaik­ka kiin­ni jää­mi­nen ja van­ki­laan jou­tu­mi­nen oli­si varmaa.

Olen pää­ty­nyt poh­dis­ke­luis­sa­ni täl­lai­siin yksit­täis­ta­pauk­siin sovel­tu­viin sään­töi­hin lähin­nä sil­tä poh­jal­ta, etten toi­saal­ta usko pel­käs­tään yksi­lön­va­pauk­siin, mut­ta toi­saal­ta luo­tan vie­lä vähem­män yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­seen. Niin­pä moraa­li­kä­si­tyk­se­ni ovat täl­lai­sia, näi­den kah­den teki­jän muo­dos­ta­mia seka­si­kiöi­tä, kos­ka kum­mas­ta­kaan niis­tä ei ole yksi­nään moraa­li­sek­si impe­ra­tii­vik­si. #

Pel­käs­tään lakiin nojaa­mi­nen on kaik­kein type­rin vir­he, sil­lä ei ole jär­ke­vää olet­taa, että kun minä nou­da­tan lakia, niin kaik­ki muut­kin teke­vät niin. Pel­käs­tään omien impuls­sien­sa nou­dat­ta­mi­nen oli­si sekin type­rää, kos­ka laki on kui­ten­kin ole­mas­sa (ja sen pitää­kin olla ole­mas­sa); pel­käs­tään omia impuls­se­jaan nou­dat­ta­vien ihmis­ten maa­il­ma on yhtä uto­pi­nen aja­tus kuin täy­sin lain­kuu­liai­nen kan­sa, joten toi­mi­mal­la pel­käs­tään omien impuls­sie­ni mukai­ses­ti ottai­sin type­rän suu­ren, minul­le sii­tä kans­saih­mis­ten lan­get­ta­mien seu­raus­ten ris­kin. #

Lie­nee sano­mat­ta­kin sel­vää kai­kil­le Suo­men armei­jan käy­neil­le, mis­tä olen oppi­ni näis­sä asiois­sa suu­rel­ta osin ammen­ta­nut. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]22:13[/klo] Lisä­sin nel­jän­nen kohdan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

24

#1822. Keskiviikko, 4. tammikuuta 2006 klo 11.52.15, kirjoittanut Jani.

Hyvi­tyk­se­nä pari päi­vää pahan ker­ran pät­ki­nees­tä pal­ve­lus­ta (jot­ka ongel­mat eivät vie­lä­kään ole täy­sin var­mas­ti ohi!) tar­joan täs­sä haircu­tia, joka tekee lopun kai­kes­ta haircu­tis­ta. #

SubTV:n 24-mara­ton innos­ti minut kehit­tä­mään hiu­kan fan­fic­tio­nia. Täl­lä tuo­tan­to­kau­del­la Jack Bau­er, joka on jää­nyt sai­ras­lo­mal­le CTU:sta, viet­tää vuo­ro­kau­den lähin­nä koto­naan. Seu­raa­vas­sa ame­rik­ka­lais­tyy­li­set AM- ja PM-kel­lo­na­jat on suo­ma­lais­tet­tu. #

0:00-1:00: Jack Bau­er sam­mut­taa tie­to­ko­neen, tekee vuo­teen ja alkaa nuk­ku­maan. #

1:00-2:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

2:00-3:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

3:00-4:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

4:00-5:00: Jack Bau­er nuk­kuu. Hän näkee unta, jos­sa hal­kai­si­jal­taan puo­li­met­ri­nen, lähes täy­del­li­sen pal­lon muo­toi­nen pik­ku­poi­ka käyt­täy­tyy kurit­to­mas­ti. Jack menet­tää her­mon­sa ja tönäi­see pojan kumoon ja heit­tää hänet ulos, vaik­ka lap­si on hädin tus­kin kou­lui­käi­nen ja alkaa itkeä. #

5:00-6:00: Jack Bau­er nuk­kuu. Hän näkee unta, jos­sa hän pake­nee Elpi­dia Car­ril­lon kans­sa Pre­da­to­ria lähes pys­ty­suo­ral­le kal­lio­sei­nä­mäl­le. #

6:00-7:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

7:00-8:00: Ilmas­toin­ti hurah­taa käyn­tiin. Arkie­lä­mään palai­le­vat naa­pu­rit rymis­te­le­vät por­ras­käy­tä­väs­sä. Jack Bau­er havah­tuu het­kek­si! Sit­ten hän nukah­taa uudel­leen. #

8:00-9:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

9:00-10:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

10:00-11:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #

11:00-12:00: Jack Bau­er herää! Hän käyn­nis­tää tie­to­ko­neen. Hän kerää vuo­teen­sa ja käy ves­sas­sa. Sit­ten hän lukee säh­kö­pos­tin ja syö sen jäl­keen aamu­pa­lak­si Start-mys­liä ja nie­lee masen­nus­lääk­keen ja kala­öl­jy­kap­se­lit, jot­ka hän huuh­too alas veteen liu­o­te­tun vita­mii­ni­po­re­table­tin kans­sa. Jak­son lopus­sa Jack Bau­er käy aamu­ka­kal­la! #

12:00-13:00: Jack Bau­er istuu tie­to­ko­neel­la vas­tail­len blo­giin­sa tul­lei­hin kom­ment­tei­hin, lues­kel­len päi­vit­ty­nei­tä blo­ge­ja ja hör­pis­kel­len lop­puun vita­mii­ni­vet­tään. Jak­son puo­li­vä­lin paik­keil­la Jack blo­gai­lee pari vii­me päi­vi­nä löy­ty­nyt­tä link­kiä ja ahdis­tuu, kun tie­tää, että koh­ta pitäi­si taas kun­toil­la kun­to­lait­teel­la, mut­ta ei halut­tai­si. Jack tie­tää kui­ten­kin, ettei kun­toi­lu kos­kaan hou­ku­ta etu­kä­teen, ja kun­han alkuun on pääs­syt, niin per­fek­tio­nis­ti­nen luon­ne pakot­taa hänet teke­mään kaik­ki liik­keet lop­puun saak­ka. Jak­son lopus­sa Jack alkaa teke­mään venyt­te­ly­liik­kei­tä! #

13:00-14:00: Jack Bau­er kun­toi­lee kun­to­lait­teel­la. Hän palaut­taa lii­ke­sar­jo­jen jär­jes­tyk­sen mie­leen­sä käyt­tä­mäl­lä kuval­li­sen ohjeen kans­sa opet­te­le­mi­aan mant­ro­ja, jot­ka koos­tu­vat hänen liik­keil­le anta­mis­taan has­suis­ta nimis­tä: “lou­kut - rin­nat - huo­paa - poh­keet - huo­paa”. Välil­lä hän käy hake­mas­sa moti­vaa­tio­ta pei­li­ku­vas­taan totea­mal­la sii­tä, ettei tähä­nas­ti­nen kun­toi­lu ole aina­kaan ihan huk­kaan men­nyt. Lop­pu­ver­ryt­te­lyt, joi­ta Jack Bau­er pitää kaik­kein vit­tu­mai­sim­pa­na tou­hu­na, hän jät­tää väliin, lukuu­not­ta­mat­ta taka­rei­sien veny­tys­tä. #

Sit­ten Jack Bau­er käy suih­kus­sa, jon­ka jäl­keen hän kui­vaa itsen­sä huo­lel­li­ses­ti, ja kos­ka hän on kova jät­kä, hän put­saa kor­va­käy­tä­vän­sä pum­pu­li­pui­kol­la, vaik­ka se on kiel­let­tyä. Lopuk­si hän suih­kaut­taa kai­na­loi­hin­sa Hico­der­mia. Jak­son lopuk­si Jack Bau­er pukeu­tuu suk­kiin, t-pai­taan ja pit­kiin kal­sa­rei­hin, avaa par­vek­keen oven tuu­le­tus­ta var­ten ja istah­taa taas tie­to­ko­neel­le luke­maan päi­vi­tyk­siä ja kom­ment­te­ja! #

14:00-15:00: Jack Bau­er huo­maa, että hänen web-pal­ve­lun­tar­joa­jan­sa tie­to­kan­ta­pal­ve­lin kusee, joten hän ei pys­ty päi­vit­tä­mään blo­gi­aan eikä edes luke­maan sitä. Hän päät­tää kir­joit­taa tekeil­lä ole­van päi­vi­tyk­sen teks­tie­di­to­ris­sa ja läh­teä sit­ten kau­pun­gil­le tap­pa­maan aikaa. Ensin hän kui­ten­kin päät­tää syö­dä, sil­lä Jack Bau­er tie­tää, että jos kau­pun­gil­le läh­tee tyh­jin vat­soin, siel­lä tulee näl­kä, vilu ja ikä­vä. Niin­pä hän keit­tää Eldo­ra­don kana­nuu­de­lei­ta ja syö nii­tä Eldo­ra­don ton­ni­ka­la­hiu­ta­lei­den (öljys­sä) kans­sa. Jack Bau­e­ria kel­jut­taa hiu­kan, kos­ka hänel­lä ei ole juus­toa. #

Syö­ty­ään Jack Bau­er istah­taa takai­sin koneel­le lukeak­seen vie­lä vii­mei­sim­mät päi­vi­tyk­set. Hän lukee Lor­din blo­gia ja tote­aa, ettei ole yksin tie­to­ko­ne­pul­mien­sa kans­sa tänään. Luet­tu­aan Just Sopi­vas­ti -blo­gia Jack Bau­er miet­tii, että voi­si men­nä Linuxin puo­lel­le vähäk­si aikaa tur­vaan nyt kun kaik­kien aiko­jen pahin Win­dows-mätä­pai­se on puh­jen­nut. Hän miet­tii myös, että oli­si muka­vaa, jos tämä jak­so päät­tyi­si ennen kuin hän läh­tee kau­pun­gil­le, ja niin­pä hän yrit­tää tap­paa aikaa muun muas­sa kuun­te­le­mal­la jää­ti­köi­den nati­se­via ääniä, jot­ka hän löy­tää The spec­tacu­lar­ly obtuse blo­gin kaut­ta. Jack Bau­e­rin oma­kin blo­gi palaa lin­jal­le! #

Vie­lä ennen läh­töään Jack Bau­er nak­kaa naa­maan­sa mag­ne­sium-napin, kos­ka sen huhu­taan tehoa­van elo­hii­reen, jos­ta hän on kär­si­nyt jo viik­ko­ja. “Eipä ole tehon­nut”, nuri­see Jack Bau­er itsek­seen. Ovel­la Jack Bau­er huo­maa saa­neen­sa pos­tia Kan­sa­ne­lä­ke­lai­tok­sel­ta, mut­ta hän jät­tää sen avaa­mat­ta sii­nä toi­vos­sa, että se on vain se sama van­ha tie­do­te sii­tä, kuin­ka mon­ta psy­ko­te­ra­pia­ker­taa on kor­vat­tu, eikä mitään ikä­vää, kuten “Te, Jack Bau­er, olet­te huo­no ja lais­ka ihmi­nen, joten vain tei­tä kiusa­tak­sem­me evääm­me teil­tä tei­dän sai­ra­se­läk­keen­ne jat­kos­sa ja lisäk­si perim­me teil­tä pois kai­ken, mitä olem­me teil­le tähän saak­ka mak­sa­neet, ja lisäk­si viem­me kodis­tan­ne huo­ne­ka­lut ja tape­tit­kin.” Jak­son lopus­sa Jack Bau­er vetää saap­paat jal­kaan­sa, takin pääl­len­sä ja käve­lee bus­si­py­sä­kil­le! #

15:00-16:00: Jack Bau­er odot­taa bus­si­py­sä­kil­lä bus­sia 12. Lopul­ta bus­si 12 tulee­kin, mut­ta vää­räs­tä suun­nas­ta. Se on kym­me­nen minuut­tia myö­häs­sä, ja Jack Bau­er kat­se­lee yhdes­sä mui­den pysä­kil­lä odot­ta­vien kans­sa huvit­tu­nee­na, kuin­ka bus­si myö­häs­tyy vie­lä vii­si minuut­tia yrit­täes­sään nykiä itse­ään liik­keel­le tien toi­sel­la puo­lel­la ole­val­ta pysä­kil­tä. Bus­si 27 ehtii Jack Bau­e­rin pysä­kil­le ennen bus­sia 12, ja Jack Bau­er on jo kii­peä­mäi­sil­lään sii­hen, mut­ta vie­lä tätä edel­li­sel­lä pysä­kil­lä onnet­to­mas­ti nyki­nyt bus­si 12 irto­aa vih­doin­kin tien­lai­das­ta ja alkaa lähes­tyä, joten Jack Bau­er ja eräs toi­nen bus­si­py­sä­kin roh­keis­ta nouse­vat sen kyytiin.
Jack Bau­er elät­te­lee toi­voa, että täl­lai­sen resun kyy­dis­sä pää­see ehkä näke­mään vauh­tia, vaa­ral­li­sia tilan­tei­ta ja auto­ko­la­rei­ta, mut­ta lukuu­not­ta­mat­ta lii­ken­neym­py­rän edel­lä ole­vas­sa, jyr­käs­sä ala­mäes­sä teh­tyä epä­toi­vois­ta jar­ru­tus­ta, jon­ka aika­na bus­si ryty­ää pit­kin tien lumi­val­le­ja ja lopul­ta sam­muu, sekä käve­ly­ka­dul­la mel­kein alle juok­se­vaa nais­ta, mitään uhkaa­vaa ei tapah­du ennen kuin bus­si pää­see Sep­pä­län City­mar­ke­tin pysä­kil­le. Jack Bau­er jää siel­lä pois ja käve­lee City­mar­ke­tiin! #

16:00-17:00: Jack Bau­er käve­lee City­mar­ke­tin lävit­se löy­tä­mät­tä mitään. Sit­ten hän käve­lee Pris­maan ja Pris­man lävit­se löy­tä­mät­tä siel­tä­kään mitään. Sit­ten Jack Bau­er menee Mus­taan pörs­siin, käve­lee sen lävit­se eikä löy­dä mitään. Sit­ten hän käve­lee vie­lä Hal­pa­sääs­tö­mont­tu-Texin lävit­se löy­tä­mät­tä mitään, ja käve­lee bussipysäkille.
Sep­pä­län bus­si­py­sä­kil­le tulee bus­si 20, jol­lais­ta Jack Bau­er ei ole ennen näh­nyt. Hän on näh­nyt vain bus­sit 25 ja 10, mut­ta Jack Bau­er olet­taa myös tämän bus­sin mene­vän kes­kus­taan, joten hän hyp­pää pelot­to­mas­ti kyy­tiin! #

17:00-18:00: Jack Bau­er saa­puu bus­sil­la 20 kes­kus­taan, kuten oli aiko­nut­kin. Siel­lä hän käve­lee läpi Ant­ti­lan löy­tä­mät­tä mitään. Sit­ten Jack Bau­er mat­kus­taa koti­kon­nuil­leen ja käy osta­mas­sa Spar-kau­pas­ta juus­toa ja Hyvää päi­vää -mehua. Sen jäl­keen hän tulee kotiin, hakee pyy­kit ja avaa Kan­sa­ne­lä­ke­lai­tok­sen kuo­ren. Jak­son lopus­sa Jack Bau­er tote­aa saa­van­sa jat­kos­sa asu­mis­tu­kea pari euroa enem­män kuin tähän saak­ka! #

18:00-19:00: Jack Bau­er sur­fai­lee Netis­sä ja lukee blo­ge­ja. Jak­son lop­pu­puo­lel­la hän viik­kaa pyy­kit! #

19:00-20:00: Jack Bau­er kat­soo tele­vi­sio­ta ja syö luu­mu­vaah­toa! #

20:00-21:00: Jack Bau­er pitää Mes­sen­ger-tuo­kion serk­ku­ty­töl­le! #

21:00-22:00: Jack Bau­er sur­fai­lee. #

22:00-23:00: Jack Bau­er sam­mut­taa tie­to­ko­neen, tis­kaa, tekee vuo­teen ja alkaa nuk­ku­maan. #

23:00-0:00: Jack Bau­er nuk­kuu. #