Sii­nä minä olin, tavan­omai­sel­la yölen­kil­lä­ni teh­taan taka­na, kun vil­lie­läi­men­her­kät kor­va­ni huo­ma­si­vat, että vie­rei­ses­tä pusi­kos­ta kuu­lui rapi­naa. Jäh­me­tyin pai­koil­le­ni ja lukit­sin kat­see­ni suun­taan, jos­ta ääni oli peräi­sin, mut­ta hämä­rän­pu­ner­ta­vas­sa katu­lamp­pu­va­lais­tuk­ses­sa edes minun yli-inhi­mil­li­sen terä­vä­kat­sei­set hau­kan­sil­mä­ni eivät kyen­neet heti erot­ta­maan sen läh­det­tä. #

Tie­sin kui­ten­kin, että tuol­la jos­sain minun jokais­ta lii­ket­tä­ni tark­kail­tiin. Niin­pä minä­kin pää­tin odot­taa, ja koh­ta hämä­rään tot­tu­neet sil­mä­ni havait­si­vat­kin sen: kak­si keräl­le kier­ty­nyt­tä piik­ki­pal­loa. #

Sii­li, Eri­naceus euro­paeus on pie­ni ja pii­ki­käs yöeläin, joka on pahan­nä­köi­nen mut­ta hyvän­ha­jui­nen heik­ko­nä­köi­nen, mut­ta sil­lä on erit­täin hyvä hajuais­ti. Sii­lit ovat pöh­kön­puls­kei­ta, ja luul­ta­vas­ti ainut syy, jon­ka takia ne ovat sel­viy­ty­neet näi­hin päi­viin saak­ka kuo­le­mat­ta suku­puut­toon, on nii­den kyky kier­tyä vaa­ran uha­tes­sa keräl­le, pii­keik­si muut­tu­nei­den sel­kä­kar­vo­jen­sa suo­jaan. #

Se on var­sin hyvä suo­ja. #

Se on niin hyvä suo­ja, että jo ammoi­sis­ta ajois­ta läh­tien ala­ti sek­siä miet­ti­nyt­tä ihmis­kun­taa onkin askar­rut­ta­nut kysy­mys: kuin­ka sii­lit parit­te­le­vat? #

Ja täs­sä minä nyt siis olin, kak­si siil­tä ojan­pen­ke­reel­tä yllät­tä­nee­nä! (Anteek­si, jos tai­vu­tan sii­liä huo­nos­ti. Minä olen kotoi­sin 66,6:nnen leveys­pii­rin poh­jois­puo­lel­ta, mis­sä sii­liä ei tava­ta eikä tai­vu­te­ta, var­sin­kaan moni­kos­sa.) Hah­mo­tin tilan­teen välit­tö­mäs­ti: jos pelai­sin kort­ti­ni oikein, saat­tai­sin ehkä pääs­tä näke­mään jotain, jos­ta jopa Ava­ran luon­non roh­keim­mat kame­ra­mie­het ja Sir David­kin vain unel­moi­vat: sii­lien parit­te­lun. #

Sii­leis­tä toi­nen, jon­ka ole­tin urok­sek­si, avau­tui pal­los­taan heti­pian ja rupe­si sit­ten tök­ki­mään tois­ta, ole­tet­ta­vas­ti naa­ras­ta, joka kyh­jöt­ti vie­lä pal­lo­na. Vali­tet­ta­vas­ti uroon innok­kaan tuu­pin­nan seu­rauk­se­na ujo nei­to jo seu­raa­vas­sa sil­män­rä­päyk­ses­sä läh­ti vyö­ry­mään hal­lit­se­mat­to­ma­na kerä­nä alas ojan­pien­nar­ta, pää­tyen sen poh­jal­le. Urho kipit­te­lei­he heti sen peräs­sä ja jat­koi tök­ki­mis­tään. Vie­lä sit­ten­kään naa­ras ei kui­ten­kaan avau­tu­nut pal­los­taan. #

Uros rupe­si sit­ten tur­hau­tu­nee­na nuus­ki­maan lähi­maas­toa, teh­den pie­nen kier­rok­sen keräl­lä­kyh­not­tä­jän ympä­ril­lä, ja pala­si sen jäl­keen taas takai­sin tök­ki­mään sitä. Kun ei onni taas­kaan ollut myö­tä, se suu­ren­si kier­ros­taan ja tois­ti saman kuvion. Vähi­tel­len se teki suu­rem­paa ja suu­rem­paa lenk­kiä, pala­ten sil­ti aina tun­nol­li­ses­ti välil­lä takai­sin toi­sen luok­se, koet­taen, jos­ko tämä nyt jo oli­si kiin­nos­tu­nut pie­nes­tä tuu­pin­nas­ta. #

Yhä uudes­taan se kui­ten­kin jou­tui takai­sin kier­rok­sel­leen tyh­jin käsin. Lopul­ta se teki oikein tosi ison len­kin, eikä sit­ten enää palan­nut­kaan. #

Sii­nä­kös vai­hees­sa tämä nei­to­nen äkkiä sai­kin tar­mon­puus­kan! Se repe­si pal­los­taan, kerä­si hel­man­sa tuhi­nan kans­sa ja läh­ti kuo­no maa­ta viis­täen jäl­jit­tä­mään pois pot­ku­tel­lut­ta sul­ho­aan. Has­su­ja eläi­miä nuo nais… nuo sii­lit. #

Minul­ta­kin jäi näin ollen näke­mät­tä rat­kai­su ihmis­kun­taa iäi­sis­tä ajois­ta asti askar­rut­ta­nee­seen arvoi­tuk­seen. Niin­pä hie­roin aivo­nys­ty­röi­tä­ni ja kek­sin­kin heti koh­ta vas­tauk­sen sii­hen, kuin­ka sii­lit parit­te­le­vat. Se menee näin: poi­ka­sii­li pudot­taa penik­sen­sä, joka lui­ker­te­lee sit­ten maa­ta pit­kin tyt­tö­sii­lin alle ja sujah­taa sopi­vas­ta koh­das­ta sisään. Help­poa! #

Tämän vuok­si piir­rok­sis­sa sii­lin kans­sa on niin usein kuvat­tu se eufee­mi­nen kas­te­ma­to. #

Tähän lop­puun vie­lä sii­li tee­ku­pis­sa. неуживчивый человек! #

Kävin kau­pas­sa ja moka­sin: unoh­din ottaa pus­sin, joten jou­duin pyy­tä­mään sitä kas­sa­ty­töl­tä. Hävet­ti ihan saa­ta­nas­ti. #

Täm­möi­nen minä olen. Ei se niin­kään, että teen vir­heen, mut­ta se, että jou­dun pal­jas­ta­maan sen ven­to­vie­raal­le ja vie­lä pyy­tä­mään apua on minus­ta aivan hir­vit­tä­vää. Onnek­si kas­sa­tyt­tö oli vain het­keä aikai­sem­min pudot­ta­nut mak­su­kort­ti­ni, joten saa­toin loh­dut­tau­tua sil­lä. Siis aja­tuk­sel­la, että jos hän yrit­täi­si käyt­tää vir­hee­ni pal­jas­tu­mis­ta minua vas­tan, en oli­si täy­sin asee­ton. #

Jär­kyt­tä­vän para­noi­di ajat­te­lu­ta­pa. Keneen­kään ei voi luot­taa, kuka tahan­sa saat­taa kos­ka tahan­sa iskeä kuin käär­me, eikä teh­dyis­tä vir­heis­tä voi uskou­tua kenel­le­kään, kos­ka sil­loin käy hei­kos­ti. #

Ostin uusia soi­ja­jau­ho­ja nyt kun olen mus­sut­ta­nut ne Soy­ol­kit lop­puun. Huo­ma­sin Pris­mas­sa jo täs­sä päi­vä­nä muu­ta­ma­na, että siel­lä myy­dään ras­va­ton­ta (tai no, ras­vaa yksi pro­sent­ti) soi­ja­jau­hoa jos­sa on vii­si­kym­men­tä gram­maa pro­teii­nia sadas­sa jau­ho­gram­mas­sa. Refor­mi­kes­kuk­sen (“Refor­mi-Kes­kus”?!) tuo­te­si­vuil­ta tuo­ta ei löy­dy mut­ta nii­den nimi sii­nä lukee lapus­sa. #

Pus­sin ylä­nur­kas­ta pöläh­te­li jau­ho­ja kun pus­sia puris­te­li, joten ole­tan, että tuo­ta saa nyt sit­ten säi­lyt­tää huo­neen­läm­mös­sä vaik­ka se Soy­olk piti säi­lyt­tää jää­kaa­pis­sa. Sii­nä oli vis­siin sitä ras­vaa niin pal­jon että ole­tan sen joh­tu­van sii­tä, ja kun täs­sä ei mitään mai­ni­ta säi­lyt­tä­mi­ses­tä, niin tätä voi­si sit­ten säi­lyt­tää huo­neen­läm­mös­sä kos­ka täs­sä on niin vähän ras­vaa. #

Ja sit­ten ostin noi­ta rii­si­kak­ku­ja joi­ta olen mie­len­kiin­nol­la kat­sel­lut tuon tuos­ta­kin. En kyl­lä oikein tajua että mihin tai miten nii­tä käy­te­tään, mut­ta ostin nyt kum­min­kin. Enkä tajua sitä­kään, että mik­sei nii­tä löy­dy netis­tä. Suo­men kelia­kia­lii­ton glu­teii­nit­to­mien tuot­tei­den luet­te­lo vuo­del­ta 2000 mai­nit­see noi­den­kin yhtey­des­sä Orio­lan Refor­mi­kes­kuk­sen (ihan sat­tu­mal­ta!), mut­ta ei nii­den sivuil­ta löy­dy sitä­kään. Mikä tusi­na­too­pe siel­lä oikein yllä­pi­tää tie­to­kan­to­ja? #

Poh­dis­ke­lin täs­sä aiem­min kevääl­lä sitä, muis­taak­se­ni vuo­si tai pari sit­ten ske­nes­sä pyö­ri­nyt­tä vil­liä teo­ri­aa, jon­ka mukaan kaik­ki blo­gaa­mi­nen on lop­pu­jen lopuk­si yri­tys saa­da naista/miestä. Ehdin jat­kaa poh­dis­ke­lua­ni var­sin hyvän tovin ennen kuin se iski sala­man tavoin: jos niin on, niin sehän mer­kit­see sitä, että myös minun tar­koi­tuk­se­ni on täl­lä tou­hul­la lop­pu­jen lopuk­si pel­käs­tään saa­da naista/miestä! #

Tämä mah­dol­li­suus tun­tui minus­ta ahdis­ta­val­ta, kos­ka kui­ten­kin olen ker­ta toi­sen­sa jäl­keen van­no­nut, että minua­han ei yksi­kään nai­sih­mi­nen enää onnis­tu saa­maan lan­kaan. Jos oli­sin ihan oikeas­ti sitä miel­tä, niin minun ei, teo­rian mukaan, pitäi­si sii­nä tapauk­ses­sa myös­kään blo­ga­ta, kos­ka se oli­si vas­toin tätä pää­mää­rää­ni. Pitäi­si­kö minun nyt siis laka­ta blo­gaa­mas­ta säi­lyt­tääk­se­ni uskot­ta­vuu­te­ni? #

Onnek­si kyse on kui­ten­kin teo­rias­ta eikä todis­te­tus­ta tosia­sias­ta. Joi­tain aihe­to­dis­tei­ta kyl­lä tar­joa­vat ne tapauk­set, jois­sa blo­gaa­ja on pariu­dut­tu­aan lopet­ta­nut. Aihe­to­dis­tei­ta päin­vas­tai­ses­ta tai­taa kui­ten­kin olla enem­män: ne blo­gaa­jat, jot­ka ovat jo pariu­tu­neet, mut­ta jat­ka­vat blo­gaa­mis­ta sii­tä huo­li­mat­ta, todis­ta­vat teo­ri­aa vas­taan hyvin vah­vas­ti aina­kin omal­ta koh­dal­taan. #

Näi­tä poh­dis­ke­lin siis aiem­min kevääl­lä, mut­ta tämä aihe­pii­ri pyö­räh­ti mie­lee­ni uudes­taan tuos­sa äsken lues­kel­tua­ni Lor­din tämän­päi­väi­siä poh­dis­ke­lui­ta blo­gi­roo­leis­ta (joi­hin Lor­di puo­les­taan oli saa­nut innoi­tuk­sen­sa Tearcan­dyn roo­li­poh­din­nois­ta). #

Ja ehkä myös sik­si, etten ole täl­lä het­kel­lä täy­sin var­ma, voin­ko enää jat­kaa itse­ni sul­ke­mis­ta ulos jo pariu­tu­nei­den jou­kos­ta. #

Sen kui­ten­kin tie­dän, että minus­ta ei aina­kaan ole tulos­sa teo­rian todis­ta­vaa tapaus­ta. Kor­kein­taan lii­tyn nii­den päin­vas­tai­ses­ta todis­ta­vien tapaus­ten jouk­koon. #

Don't let yourself be hurt this time.
Don't let yourself be hurt this time.

Then your kiss so soft
Then your touch so warm

The stars still shine bright
The mountains still high
Yet something is different
Are we falling in love?

Lynch­Net: D. Lynch, A. Bada­la­men­ti: “Fal­ling” #