Otsaso
#2637. Tiistai, 6. helmikuuta 2007 klo 18.00.07, kirjoittanut Jani. 4
Tuossa päivällisellä tuli mieleeni, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta täällä ei juuri puhuta omista sairaalassaolon syistä kollektiivisesti. Enimmäkseen ollaan hiljaa (mistä minä itse olen ehkäpä äärimmäisin esimerkki), tai jos puhutaan, puhutaan puitteista tai muista yleisistä asioista. #
Rupesin sitten jostain syystä miettimään, että millainen olisi tälle osastolle käänteinen paikka. Siellä jokainen julistaisi omalla tahollaan omia asioitaan kaikkien yleisesti kuultaviksi. Kaikki haluaisivat mahdollisimman monien olevan kiinnostuneita omista asioistaan. #
Välillä niistä omista asioista varmaan kerrottaisiin jonkin valmiin kaavan, kuten kyselyn pohjalta, ja erheellisesti vain sellaisia nimitettäisiin meemeiksi. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]9.2. 14:58[/klo] Korjasin kirjoitusvirheen (“phuhuta” → “puhuta”) ensimmäisestä virkkeestä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Niinpä! Ikään kuin meemi tarkoittaisi (kelvottomasti) strukturoitua kiertokirjehaastattelua. On sinulla(kin) tasapainoilemista näiden erilaisten yhteisöllisten kohtaamiskoodien kanssa…
Itse asiassa tuo näiden toisilleen päinvastaisten maailmojen välillä sompailu tuntui sujuvan minulta aivan luontojaan, ja minua jopa suorastaan vähän huoletti, että jos vaikka lääkäri sattuisi lukemaan blogiani (mistä harrastuksestani kerroin siellä kyllä) niin mitä jos ne arvelevatkin minua patologiseksi valehtelijaksi. Ero virtuaali-minän ja live-minän välillä vieraan näkökulmasta kun on luultavasti vähintäänkin kuin yöllä ja päivällä.
Vaikea uskoa että olisi niin suuri ero. Jos nyt tarkoitat sitä, että pidät itseäsi erittäin hiljaisena ihmisenä, niin minusta hiljaisilla ihmisillä on yleensä kaikista mielenkiintoisimmat ja sisällöllisimmät jutut eli ts. eniten sanottavaa.
Eikö se niin ole että tyhjät tynnyrit kolisee eniten?
*katselee ympärilleen vainoharhaisesti koska muistaa olevansa erittäin puhelias*
! Syytän fammuani! (isoäiti) Joka on erittäin puheripulinen ihminen…
No aattelin niinku tätä epäluuloisuuttani ja varautuneisuuttani, josta ei täällä netissä oo tietoakaan. Vai onko?