Mental Spine
#2645. Keskiviikko, 14. helmikuuta 2007 klo 23.02.24, kirjoittanut Jani. 13
Olen katsellut lisää tohtori Aclandin ihmisanatomian atlasta, tällä kertaa päästä ja kaulasta kertovaa jaksoa. Kiehtovaa! #
On aika hämmästyttävää ja jollain tapaa huvittavaakin, kuinka yksityiskohtaisesti ihmiskeho on nimetty. Sen havainnollistamiseksi voisi kuvitella vaikkapa, että esimerkiksi kodin jokaisella nurkalla - lattiatason nurkat erikseen, kattotason nurkat erikseen - olisi oma nimensä. Siis esimerkiksi olohuoneen ikkunaseinän lattiatason vasemmalla ja oikealla nurkalla olisi oma nimensä, kattotason vastaavilla nurkilla omansa, niiden väliin jäävillä vaakasuuntaisilla nurkanharjoilla omansa, pystysuuntaisilla omansa, seinäpinta-alalla omansa ja niin edelleen. #
Sen lisäksi, että ikkunan jokaisella sivulla, kulmalla ja lasilla (sekä näiden muodostamalla kokonaisuudella) olisi oma nimensä, myös niitä reunustavilla verhoilla (ja verhotangoilla) ja muilla (enemmän tai vähemmän funktionaalisilla) koristeilla olisi oma nimensä. Enkä tässä nyt tarkoita sellaisia ilmeisiä substantiivinimiä kuten verho ja verhotanko, vaan jännittäviä, latinalaisperäisiä nimiä kuten subraorbital process, maxilla, volmer ja ramus. #
Se, että ihmiskeho on näin tarkoin nimetty, on minusta koomista, koska se kuvastaa niin osuvasti ihmisen oma napa -keskeistä maailmankuvaa. #
Olen sitä mieltä, että tämänkaltaisen, aidoilla näytekappaleilla (specimen) tehdyn anatomiavideon pitäisi kuulua pakollisena osana peruskoulun oppimäärään. Tokikaan siinä ei tarvitsisi kahloa jokaista niemeä, notkoa ja saarelmaa yhtä syvällisesti kuin tällaisessa, lääketieteen oppimääriinkin kuuluvassa teoksessa, vaan ehkä joku neljäsosa tämän laajuudesta riittäisi. #
Nisäkkäiden (ja miksei muidenkin eläinten) anatomiaa voitaisiin yleisemminkin peruskoulussa käsitellä vastaavia videoita näyttämällä. Minä uskon, että ruuaksi perinteisesti pilkottavien eläinten paloittelun näkeminen voi olla mittaamattoman arvokasta ihmisen käsityskyvyn kasvulle. Lisäksi se muodostaisi hyvän perustan ihmisen anatomian hahmottamiselle. #
Jotkut ihmiset ovat tiettävästi herkkiä, eikä ketään tietenkään pitäisi pakottaa tällaiseen, jos on vaikka taipumusta pyörtyilyyn. Sellaiset yksilöt voitaisiin lopettaa lajille hyödyttöminä. Eihän sellaisista mitään hyötyä ollut luolamiestenkään aikoihin! #
Tai sitten heidät voitaisiin yksinkertaisesti vapauttaa tästä aineesta niin kuin se pyörätuolissa ollut poika pesäpallosta. Heh-heh, olipas siinä oli sitten kyllä yksi vammainen jätkä! #
Höh, miksi minä olen pureskellut huuleni verille tässä tätä kirjoittaessani? #
Hmm, verta… #
Ainakin siinä koulussa ja siihen maailmanaikaan, kun allekirjoittanut vielä suoritti oppivelvollisuuttaan piti erinäisiä ruhonosia silputa ihan livenä, bilsan tunnilla, yläasteella. Tiedä häntä sitten miten nykyään tai kuinka laajalti moista opetuksessa harrastetaan. Muistan viipaloineeni naudan silmiä ja luuydintä, lampaan keuhkoa ja silakkaa, joista irrotetut osaset piti sitten lajitella ja nimetä. Aivoja saatiin vain katsoa, kun niitä oli vain yhdet. Ne tais olla lampaan vanhat. Niin ja sydäntä me kanssa viipaloitiin, mutta en enää muista kenestä se oli lähtöisin. Melko isohan tuo oli, että olisko ollu sitten nautaperäinen.
Kai nyt kaikki muutkin perustaa anatomian tietonsa vastaavaan oppiin? Videoita katseltiin melko vähän ylipäätään - jotenkin niistä tulee mieleen, että sillon aina oli sijainen. Paitsi 7. luokan historiassa katsottiin hyvät, pahat ja rumat sekä tuulen viemää ihan suunnitelusti… Mitä niistä sitten opinkaan.
Äläkä Jani sure - peruskoulujärjestelmään on sisään rakennettuna sellainen perusnatsius, että kaikki kärsivät tasapuolisesti. Toiset vaan on niin tyhmiä, etteivät sitä huomaan.
Yritän visualisoida sitä miten työpaikalla multa murtuisi nilkka (sitä sais kyllä mun työnkuvalla yrittää :D) ja pomo tulis ja sanois, että mee terveyskeskukseen:
- kävellen? kaks kilsaa?
- niin juuri (katsoo kelloa) kannattaa pitää kiirettä, kun se röntgen menee kiinni.
Voi trauma - tulipa taas tilitettyä. Mutta ei se viipalointi kylläkään ahistanut.
Tilitä sinä vaan, sitä vartenhan tämä blogi on perustettu!
Kävi tuota merkintää suunnitellessani mielessä, että ainakin amerikkalaisissa kouluissahan tuota elikoiden liveleikkelyä harrastetaan. Meidän koulussa ei koskaan tehty mitään siihen viittaavaakaan. Ehkä niillä leveysasteilla oletetaan, että kaikkihan nyt hirven- tai poronruhoja ja niiden sisäelimiä ovat nähneet. Ei siitä kyllä siltikään haittaa olisi, vaikka oltaisiinkin, kun eihän niillä sillä lailla kotona koskaan saa leikkiä, että tutkimusmielessä silpomaan pääsisi.
Sijaisten hommia se meilläkin tuo videoiden näyttely pääasiallisesti oli, vaikka joskus kyllä katsottiin peräti äidinkielentunnillakin jotain sivistävää ihan oikean äidinkielenopettajan kanssa.
Hei, tämäpä toi miellyttäviä muistoja ysiluokan biologiantunnilta, jolloin jokainen oppilas sai pulpetilleen lehmänsilmän ja puukon, jolla silmä pistettiin paloiksi. Se mitä tuosta muistan, on että silmän linssi on aika kova kapistus. Se kopsahteli kun sitä kynällä naputti.
Siankeuhkoihin tutustuttiin myös, kumihanska kädessä sai työntää sormea keuhkojen onteloihin.
Viistoistavuotiaan mielestä se oli kivaa, enää ehkäpä ei olisi.
Korjataan nyt kuitenkin, että vaikka nykyisin vaikutan keskisessä Suomessa, niin peruskouluiluni olen kuitenkin suorittanut Uudellamaalla. Ja tätä seikkaahan tuskin pääsen unohtamaan :)
Noita leikkelyitä varmaan nykyään enää voi tehdä, kun on kaiken maaliman hullunlehmäntautia ja lintuinfluenssaa. Paras kuplamaailman kommentti oli yhessä Pirkka-lehdessä, jossa asiakas ihmetteli, että miksei kaupasta enää saa muutakuin niitä valmiiksi pestyjä perunoita, kun sehän heikentää potun laatua. Mitä vastaakaan Pirkka? No että eihän multaisia pottuja voi kaupassa myydä hygienia syistä. Maaperä kun sisältää paljon erilaisia taudinaiheuttajia ja olisi perin ikävää jos kallisarvoinen asiakas sairastuisi. Lisäksi Pirkka lohdutteli kysymyksen esittäjää tiedolla, että pestyt perunat säilyy ihan hyvin jopa viikon! Lohduttaa varmaan tosissaan sinkkua, joka on ostanut 10 kg pottua kaappiin… Vaikka eihän se tee kuin vähän vajaa puoltoista kilua pottiua per päivä urakkaa.
Noniin - löytyyhän niitä kohtalotovereita. Minusta kohokohta oli se, kun sai/piti puhaltaa niihin keuhkoihin ja ne täyttyivät kuin uimapatja konsanaan, sektori sektorilta. Rohisten tosin.
Hei, minäkin muistan tuosta Pirkan perunaselityksestä huvittuneeni. Kuplamaailma on hyvä termi; ei nykyisin varmaan enää leikellä elimiäkään koulussa kuin ehkä virtuaalisesti.
No voi teitä onnekkaita, nyt olen ihan kade, kun en tuommoisia ihmeitä ole päässyt koulussa kokeilemaan. Ilman muuta oikeilla näytekappaleilla omin käsin räpeltäminen on parempi vaihtoehto kuin joku kämäinen video.
Jos muuten V. korjauksellasi viittasit tuohon leveysastekommenttiini, niin tarkoitin sillä ihan itseäni (eli että siellä meilläpäin oletetaan lasten olevan elikoiden sisuskalujen kanssa jo niin sinut, ettei niiden silpomista koulussa nähdä aiheelliseksi). Ja olisinpa peräti muistanutkin, että sinähän olet alkujasi etelän hetelmiä. :)
Me leikeltiin seiskaluokalla kala, rapu ja simpukka ja sitten ysillä, kun oli ihmisbilsaa, niin leikittiin sian maksan, munuaisen ja sydämen kanssa. Aivojakin oli tarkoitus päästä sörkkimään, mutta olivat ilmeisesti tuhoutuneet jotenkin ne, niin ei saatukaan.
Yleisesti ottaen meidän koulussa ei todellakaan tehty yhtään mitään tuollaisia käytännön juttuja (esim kemialla ja fysiikalla), mutta biologian tunneilla oli yllättävän paljon kaikenlaista. Otettiin verinäytteitäkin ja kasvateltiin bakteereja vessan ovesta.
Silloin ei vaan jaksanut yhtään kiinnostaa ne.
Luenkin kuin etelän hetelmä…
Harvoja kiinnostaa vessan oven bakteerit, itsekkin toivon, että ne jättävät minut yhtä huomiotta kuin minä jätän ne :) Ja nyt kun luetteloitsit, niin kyllä - silppusimme myös simpukan. Ja selvitettiin oma veriryhmä omasta itse otetusta verinäytteestä. Taisi olla törsteisin homma kaikista.
Tämän päivän henkeen sopisi oivasti tehdä huumetesti toverin virtsasta.
Minä saan tällä hetkellä palkkaa siitä, että kasvatan bakteereja X)
Yläasteella oisi kyllä makeeta tehdä jotain virtsa-määrityksiä :D
Rapu! Minä en ole koskaan päässyt edes koskemaan rapua, piru vieköön!
Simpukoiden kanssa sen sijaan tuli leikittyä pentuna Kitisen hiekkasärkillä.
Ei muuta ku rapuja ostamaan ja kotilaboratorio pystyyn :)
No mutta eihän siitä tule mitään, kun ei minua ole rapujenleikkelyyn opetettu! Silvon sitten ne rapurievut ihan väärin.